Miksi tehdä mitään, kun en kuitenkaan voi auttaa kaikkia?
”Olemme perheenä joka vuosi lähettäneet kenkälaatikkolahjoja. Aloitimme yli 10 vuotta sitten, kun vielä asuimme Kanadassa. Aina olen tiennyt, että tämä pieni teko kannattaa. Mutta ikinä en ole tajunnut miten merkittävä lahja oikeasti on. Nyt olen omin silmin nähnyt mitä lahja saa aikaan,” kirjoittaa Pekka Perho kokemuksistaan Romaniasta parhaillaan käynnissä olevalta Operaatio Joulun Lapsi jakelumatkalta.
Hymy pojan kasvoilla leviää silmiin asti. Etuhampaat ovat tipahtaneet ja uusia ei ole vielä ehtinyt kasvaa maitohampaiden tilalle. Pienen pojan kasvot loistavat. En minäkään voi kuin hymyillä. Pojan sylissä on juuri avattu kenkälaatikkolahja, josta hän nostaa käsineet, kyniä, piirustusvihon, villasukat, ja pienen leluauton. Vaatimattomissa oloissa asuva poika on, ainakin juuri tällä hetkellä, aidosti onnellinen.
Ensimmäinen päivä Romaniassa Operaatio Joulun Lapsen -lahjapaketteja jakamassa on takanapäin. Olen ollut monella lähetysmatkalla ja nähnyt monenlaisia kohtaloita. Slummeja Aasiassa, katulapsia Intiassa, mutamajoja Afrikassa ja huumekaupan synnyttämää pelkoa Väli-Amerikassa. Jokaisella on oma tarinansa.
Kun miettii maailman kurjuutta, tulee helposti toivoton olo. Kaikkia on mahdoton auttaa. Koko maailmaa on mahdoton muuttaa. Miksi tehdä mitään, kun en kuitenkaan voi auttaa kaikkia? Mutta Jumalan avulla voimme tehdä jotain. Emme voi muuttaa koko maailmaa, mutta voimme muuttaa yhden ihmisen koko maailman.
Tähän ensimmäiseen päivään Romaniassa mahtuu valtava määrä kohtaamisia. Ensimmäisenä kävimme seurakunnassa, jossa paikallinen vapaaehtoisista koostuva tiimi järjesti upean ohjelman kylän lapsille. Kirkko oli ääriään myöten täynnä ja lapset lauloivat ohjaajien mukana täydestä sydämestä. Evankelioivan tilaisuuden jälkeen jaoimme kenkälaatikkolahjat yli 300 lapselle. Se oli melkoista hulinaa, mutta jokainen lapsi kohdattiin silmistä silmiin.
Lue Pekan koko kirjoitus ja katso kuvat ensimmäisen matkapäivän kokemuksista tästä linkistä.