Lahjat tuovat toivon
Olemme Romanian eteläosassa Giurgiun läänissä lähellä Bulgarian rajaa olevassa romanikylässä. Pysäytämme auton vaatimattoman, osin rakennusvaiheeseen jääneen talon eteen. Hyppelemme mutaisen pihan poikki etuovelle; verkon takana märällä pihalla kotkottaa kaksi ruskeaa kanaa. Etuovella seisoo äiti ja viisi lasta. Neljä poikaa ja yksi tyttö. Lapset seisovat vakavina ja kylmissään äitinsä rinnalla. Ulkona on pureva sää, vaikka pakkasta ei vielä ole. Haemme sopivat paketit autosta ja jaamme jokaiselle lapselle lahjan ja evankelioivan lehtisen. Paikalle saapuu myös naapurin poika, jonka molemmat vanhemmat ovat kuolleet. Hänkin saa paketin.
Menemme sisälle kaksi huonetta käsittävään taloon. Ensimmäinen huone on kylmä, mutta toisessa on kamiina, joka lämmittää. Lapset kokoontuvat ainoan sängyn luokse availemaan pakettejaan. Äiti kertoo, että hänen miehensä on töissä. Kuulemme, että mies, perheen isä, on alkoholisti ja hyvin väkivaltainen perhettään kohtaan. Hän on hiljattain rikkonut humalapäissään talon ainoan ikkunan. Kukaan lapsista ei käy koulua, vaikka osa heistä on jo yläasteikäisiä. Kyyneleet tulevat väkisin silmiimme, niin toivottomalta kaikki näyttää.
Rohkaisemme äitiä ja lapsia menemään seurakuntaan. Tiedämme, että Jumala taivaassa rakastaa tätä perhettä ja haluaa auttaa heitä. Rukoilemme yhdessä heidän puolestaan. Halaamme, kiitämme ja hyvästelemme perheen. Muistamme heitä rukouksissamme, kun jatkamme eteenpäin.
Pienen ajon jälkeen näemme edessämme suuren joukon ihmisiä. Mietimme, onko paikalla tapahtunut liikenneonnettomuus, ja ihmiset ovat kokoontuneet sen tähden. Totuus paljastuu pienen hetken kuluttua: Kaikki odottavat meitä! Paikalla on äitejä, isoäitejä, muutama mies, ja paljon, arviolta neljäkymmentä, lasta. Pieniä sylivauvoja, leikki-ikäisiä ja suurempia. Ennen kuin alamme jakaa lahjoja, Sebastian Mariunic kertoo suuren kuvataulun avulla evankeliumin sanoman Jeesuksesta kaikille paikalla oleville. Lahjojen jako sujuu nopeasti. Perheet hajaantuvat tyytyväisinä värikkäät, rakkaudella pakatut paketit sylissään. Me jatkamme matkaa.
Kolme kotia seisoo samalla pihamaalla. Kuinka kukaan voi asua niin kurjissa oloissa, on ensimmäinen ajatukseni. Piha on rapainen ja täynnä roskaa ja rikkinäisiä tavaroita. Talot ovat vaatimattomampia kuin eläinten tallit.
Ensimmäisessä perheessä on kymmenen lasta ja jo suhteellisen iäkkään näköiset isä ja äiti. Lapset ovat vuodenaikaan nähden aivan liian vähissä vaatteissa ja rikkinäisissä kesäkengissä. Koti on kurjaakin kurjempi. Jaamme lahjat ulkona. Menemme sisään. Takahuoneessa on lämmintä, sillä siellä on pieni tulipesä. Nuori mies pitää sylissään vauvaa. Kuulemme, että mies on isoveli ja vauva on kaksiviikkoinen perheen kuopus, poikavauva. Annan yhdelle perheen pienimmistä, Elenalle, Takkisen perheen tekemän paketin Suomesta. Elena on vakava ja peloissaan, kun koetan avata lahjaa yhdessä hänen kanssaan. Kukaan tämänkään perheen lapsista ei käy koulua. Elämän eväät ovat niin vaatimattomat. Onneksi on Jumala ja on seurakunta, joka voi ohjata koko perhettä elämän tielle.
Toisen talon ovella seisoo kaksi noin kymmenvuotiasta lasta, vakavina, tyttö ja poika. Mies ja nainen saapuvat myös ovelle. Luulen heitä isovanhemmiksi, mutta he ovatkin lasten vanhemmat. Ojennamme lahjat lapsille ja menemme sisälle heidän kanssaan. Maalattia ja hyvin vaatimaton koti, jossa ei ole oikeastaan mitään muuta kuin sänky. Mutta lahjat, suomalaisten rakkaudella tekemät lahjat ja evankelioivat lehtiset, minkä ilon ne tuovatkaan! Lapset ottavat tavara kerrallaan lahjoja esille paketeistaan, ja ilo loistaa heidän silmistään.
Kolmannessa talossa on paljon pelokkaita, murisevia koiria. Äiti seisoo vuotavan kuistikatoksen alla lapsikatraansa kanssa. Perheessä ei ole isää. Kodissa on ollut hevonen, siitä muistona on romua täynnä oleva hevoskärry keskellä pihaa. Kukaan ei käy koulua, eikä tässäkään kodissa ole mitään tulonlähdettä. Jaamme lahjat ja toivotamme hyvää joulua kaikille.
Ymmärrämme, että kauneinkin lahja tuo vain lyhytaikaista iloa, mutta se on avain, jolla seurakunta saa kontaktin perheeseen. Se on tuulahdus Jumalan taivaasta, konkreettinen rakkauden ja toivon viesti. Rukoilemme, että koko perhe saisi löytää seurakunnan kautta elävän, rakastavan Jeesuksen elämäänsä.
LEENA METSÄMÄKI
(Kuvat: Toni Randén / Patmos Lähetyssäätiö)
