JSN: Vapauttava päätös Radio Patmokselle

Vapauttava päätös 8575/R/23

Radio Patmos

Asia: totuudenmukainen tiedonvälitys, mielipiteen tai sepitteen erottuminen tosiasioista, ihmisarvo

Kristillisen radiokanavan ohjelmissa esitetyt väitteet olivat ymmärrettävissä puhujien omiksi johtopäätöksiksi. Mielipiteet ja tosiasiat eivät sekoittuneet harhaanjohtavasti, eikä ohjelmissa loukattu transsukupuolisten ihmisarvoa.

Kantelu 2.5.2023

Kantelu kohdistuu Radio Patmoksessa 21.4.2023 lähetettyyn Viikon Ahvio -ohjelmasarjan jaksoon ”Lasten pedofiilinen seksualisointi etenee” sekä 30.4.2023 lähetettyyn Ajankohtafoorumin jaksoon ”Lasten seksualisointi etenee”.

Kuuntele Viikon Ahvio -jakso 

Kuuntele Ajankohtafoorumin jakso

Kantelun mukaan ohjelmissa esitettiin mielipiteitä ja uskomuksia totena Journalistin ohjeen 11 vastaisella tavalla, eikä tiedonvälitys ollut totuudenmukaista.

Kantelun mukaan Viikon Ahviossa väitettiin YK:n ja NATOn ajavan pedofiliaa ja YK:n tavoitteena olevan lasten seksualisoinnin edistäminen globaalisti. Lisäksi väitettiin, että Helsingin kaupunki tarjoaa viihdettä pedofiileille. Kantelun mukaan lähetyksessä ei erikseen tehty selväksi näiden olevan puhujien omia mielipiteitä, vaan ne esitettiin kuulijoille totena.

Kantelun mukaan Ajankohtafoorumissa väitettiin, että ihmisiä aivopestään homoseksuaalisuuteen ja että homoseksuaalisuuden kautta myöhemmin siedätetään jotenkin myös eläimiin sekaantumiseen. Ohjelmassa väitettiin kantelun mukaan myös, että YK-globalistit ajavat tätä asiaa pakkonormiksi, eikä ohjelmassa eritelty näidenkään asioiden olevan mielipiteitä. Kantelun mukaan ohjelmassa esitettiin myös valheellisesti, että lapsille opetetaan tarhassa masturbointia. Kantelun mukaan mielipiteitä ja uskomuksia levitettiin totena, mikä oli omiaan aiheuttamaan haittaa esimerkiksi varhaiskasvatuksen henkilökunnalle.

Kantelussa katsotaan, että Ajankohtafoorumissa loukattiin myös ihmisarvoa koskevaa Journalistin ohjetta 26, kun siinä yhdistettiin transvestiitit ja transsukupuoliset henkilöt pedofiliaan. Lisäksi kantelijan tulkinnan mukaan keskustelijat väittivät transsukupuolisten vaihtavan sukupuoltaan ja esiintyvän toisina henkilöinä, kun ohjelmassa todettiin, että he ovat ”ihan vallan vaihtaneet sitä sukupuoltaan ja esiintyvät toisena”.

Tällaisten väitteiden esittäminen totuuksina voi kantelun mukaan aiheuttaa näiden ihmisryhmien syrjintää ja kiusaamista.

Kantelija ei ole pyytänyt radiokanavaa korjaamaan väitettyjä virheitä, joten Julkisen sanan neuvosto ei arvioi, oliko ohjelmassa olennaisia asiavirheitä. Neuvosto ei käsittele myöskään kantelun sisältämää yleisluontoista väitettä, jonka mukaan Radio Patmos olisi rikkonut Journalistin ohjeita muissakin ohjelmissa kuin kantelussa mainituissa.

Päätoimittajan vastaus 15.12.2023

Radio Patmoksen vastaavan päätoimittajan Helvi Jääskeläisen mukaan kumpikaan kantelun kohteena olevista ohjelmajaksoista ei rikkonut kantelussa mainittuja Journalistin ohjeiden kohtia. Päätoimittaja katsoo, että jaksoissa ei ainoastaan pyritty totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen, vaan tosiasiallisesti välitettiin totuudenmukaista tietoa. Kummassakin jaksossa tosiasiat mainittiin ja niihin viitattiin lähteiden nojalla. Tosiasiat ja niistä lausutut mielipiteet tai johtopäätökset olivat päätoimittajan mukaan selvästi erotettavissa toisistaan. Kummassakaan jaksossa ei myöskään ollut kunnioittamatta kenenkään ihmisarvoa, eikä kenenkään antropologisia ominaisuuksia tai vakaumusta esitetty asiaankuulumattomasti tai halventavasti.

Viikon Ahvio -jakson osalta päätoimittaja vastaa näin:

Päätoimittaja katsoo, että kantelun perusteettomuus kävi ilmi jakson sisällöstä kokonaisuutena, sillä kantelussa ohitetaan täysin radioesiintyjän väitteensä tueksi tarjoamat viittaukset artikkeleihin ja dokumentaatiohin. Päätoimittajan mukaan kantelija ei osoita, että ohjelmassa käytetyt lähteet eivät olisi päteviä tai että niiden sisältö olisi esitetty jotenkin virheellisesti, tai että puhuja olisi esittänyt vain omia mielivaltaisia mielipiteitään.

Päätoimittaja toteaa, että kaikki se, mitä jaksossa esitettiin tosiasiana, perusteltiin ja oikeutettiin ohjelmassa asiallisiin lähteisiin selvästi viittaamalla. Lähteet ja niiden relevanssi käsiteltävän aiheen kannalta mainittiin erikseen. Päätoimittajan arvion mukaan kuulijalle tuli selväksi milloin viitattiin lähteeseen ja milloin puhuja veti johtopäätöksiä lähdeviitteiden nojalla.

Päätoimittaja toteaa, että ohjelmassa sanotun mukaan pyrkimys lasten pedofiiliseen seksualisointiin on paitsi todellisuutta myös etenevä pyrkimys. Päätoimittaja erittelee vastauksessaan, mihin ohjelmassakin mainittuihin lähteisiin väite perustui.

Jakson alussa aihe esiteltiin suorin lainauksin artikkelista Vasemmiston moraalikompassin viisari ei värähdä lapsia seksualisoivan drag-elokuvan sisällöstä – moraalinen sumu peittää alleen oikean ja väärän erot (Suomen Uutiset 23.4.2023). Päätoimittaja katsoo käyneen selväksi, että puhuja kuvaili sitä keskustelua, jonka Helsingin kaupungin Kulttuurikaappi-festareiden ohjelmanumeroksi kaavailtu draglapsidokumenttielokuva aiheutti keväällä 2023. Lainauksista muun muassa ilmeni, että eduskuntavaaliehdokas oli käyttänyt pedofilia-termiä kysyessään julkisesti, miksi pääkaupunki tarjoaa viihdettä pedofiileille kulttuurisisällön muodossa.

Päätoimittajan arvion mukaan jaksosta kävi selkeästi ilmi, kenen näkemyksestä kulloinkin oli kyse, ja että polemiikin yhteydessä kuultiin myös Drag Kids -elokuvan kaltaisen materiaalin näyttämistä puoltavia näkökantoja. Artikkelin lainauksissa selostettiin myös näkemyksiä lasten seksualisoinnin poliittista taustoista sekä siitä, että pyrkimykset pedofilian normalisointiin ja rikosstatuksen poistamiseen ovat takavuosina todella olleet julkisesti ajettuja poliittisia tavoitteita. Päätoimittaja viittaa muun muassa lehtijuttuun Pedofilia haluttiin laillistaa (HS Kuukausiliite 7.9.2013).

Päätoimittaja toteaa, että Viikon Ahvio -jaksossa käsitelty aihe, sen nimeäminen lasten seksualisoinniksi ja pedofilia-termin liittäminen tähän kokonaisuuteen perustuivat siihen yhteiskunnalliseen keskusteluun, jota puhuja lähdeartikkelia lainaten kuvaili. Päätoimittaja katsoo, että lasten seksualisointi on väistämättä jo määritelmällisesti luonteeltaan pedofiilistä. Päätoimittajan mukaan oli täysin perusteltua kysyä, miksi pääkaupunki pyrki tarjoamaan, lainatun kansanedustajaehdokkaan sanoin, viihdettä pedofiileille.

Viikon Ahvio -ohjelman puhuja vastasi: ”Inhorealistinen vastaus kuuluu näin: Koska lasten, pientenkin lasten, pedofiilisen seksualisoinnin edistäminen on nyt globalistisen edistyksellinen ja ylevä YK-ihmisoikeusarvo ja -tavoite”. Tämän jälkeen puhuja selosti useita lähdeviittauksia nimeten ja referoiden, miksi hänen antamansa vastaus piti paikkansa nimenomaan virallisten ihmis- ja seksuaalioikeuksiin liittyvien YK-dokumenttien sisällön perusteella. Ohjelmassa tuotiin lähdeviitteenä ja dokumentaationa esiin muun muassa WHO:n ja THL:n julkaisu Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa (2010).

Perustelu- ja lähdeviittausosuuden jälkeen Viikon Ahvion puhuja totesi johtopäätöksenään, että YK:n asiantuntijoiden mukaan pientenkin lasten seksualisointi on luovuttamaton ihmisoikeus, jonka toteutumista täytyy edistää globaalisti.

Päätoimittaja huomauttaa, että Viikon Ahvio -jaksossa ei väitetty YK:n ja NATOn ajavan pedofiliaa. Jaksossa todettiin, että YK ja NATO ajavat uusia YK-sateenkaariseksuaalinormeja, joihin sisältyy lasten pedofiilisen seksualisoinnin edistämisen oikeuttaminen. NATOn ja sateenkaariseksuaalisuusarvojen välistä kytkentää ohjelman puhuja valotti artikkeleilla What does a Pride parade have to do with NATO? More than you might think (Brookings 28.6.2019) ja Turvallisuuspolitiikkaan kuuluu Natossa myös globaali yhteistyö (Helsingin Sanomat, Mielipiteet, 20.4.2023).

Päätoimittajan mukaan oli perusteltua todeta, että sekä YK että NATO ajavat ja puolustavat ohjelmassa kuvattuja uusia seksuaalinormeja ylisummaan ihmisoikeuksia ajaessaan ja puolustaessaan.

Ajankohtafoorumi -jakson osalta päätoimittaja vastaa näin:

Päätoimittaja toteaa, että tämän ohjelman asiayhteys oli sama kuin edellä käsitellyn Viikon Ahvio -jakson: Drag Kids -elokuva ja sen synnyttämä julkinen polemiikki.

Päätoimittajan mukaan kaikki, mitä Ajankohtafoorumissa todettiin lasten pedofiilisestä seksualisoinnista ja sellaisen pyrkimyksen ilmenemisestä elokuvatapahtumaan liittyen, perustui samoihin lähteisiin ja dokumentteihin kuin Viikon Ahvio -jakso. Päätoimittajan mukaan tämä tuli Ajankohtafoorumin lopussa selväksi kuulijalle keskustelijoiden antaessa selkeät lähdeviitteet ja esitellessä niiden asiayhteyden.

Päätoimittaja painottaa, että Ajankohtafoorumin jaksossa ei puhuttu yhdestäkään nimenomaisesta ihmisestä epäkunnioittavasti, hänen ihmisarvoaan tai antropologisesti olemuksellisia ominaisuuksiaan halventaen tai asiaankuulumattomasti esiin tuoden. Jaksossa ei arvosteltu ketään ihmistä sen perusteella, mitä hän ihmisenä olemuksellisesti on. Päätoimittajan mukaan jaksossa puhuttiin selvästi ja johdonmukaisesti erilaisista seksuaalikäyttäytymisistä eli toiminnasta. Ei otettu kantaa ihmiseen, vaan ihmisen käyttäytymiseen.

Kun puhuja totesi, että transgender-ideologian ja sen mukaisten performanssien julkisen hyväksynnän tai suosimisen kautta on mahdollista vetää mukaan myös pedofiilinen seksuaalikäyttäytyminen, oli päätoimittajan mukaan kyse juuri sellaisista tilanteista kuin Drag Kids -tapahtuma. Kyseisen kohdan puhuja totesi sen, minkä jo tiedettiin tapahtuneen Drag Kids -tapauksen ja muiden vastaavien yhteydessä.

Päätoimittaja toteaa, että puhuja ei myöskään väittänyt transsukupuolisten esiintyvän ”toisina henkilöinä”, kuten kantelu antaa ymmärtää, vaan ”esiintyvän toisena”. Päätoimittajan tulkinnan mukaan näin todella tapahtuu esimerkiksi tilanteissa – joihin ohjelman puhuja päätoimittajan mukaan  myös viittaa – joissa biologinen mies esiintyy biologiselta naiselta näyttävänä jossakin lapsille suunnatussa tapahtumassa. Tilanteessa on päätoimittajan mukaan kyse siitä, että esiinnytään ulkoisesti toisena kuin mitä biologislähtökohtaisesti ulkoisesti ollaan.

Päätoimittajan vastauksen mukaan kyseisen kohdan asiayhteyden muodosti jakson alussa mainittu Drag Kids -elokuvatapahtuma ja sen yhteydessä käyty polemiikki. Hänen mukaansa kyseisessä kohdassa ei pyritty ottamaan mitään teoreettisfilosofista, mielenfilosofista eikä seksuaalipoliittista kantaa kysymykseen siitä, onko transgendertapauksissa kyse sukupuolen ”vaihtamisesta”, ”korjaamisesta”, ”eheyttämisestä” tai jostakin vastaavasta, eikä kysymykseen siitäkään, kuka tai mikä se ”minuus” lopulta on, joka alkujaan ”kokee” olleensa ”väärässä ruumiissa” tai ”väärää sukupuolta” edustaneessa ruumiissa. Päätoimittajan käsityksen mukaan genderideologitkaan eivät ole antaneet viimeksi mainittuun kysymykseen yksiselitteistä vastausta. Niinpä on päätoimittajan mukaan perusteetonta katsoa, ettei tiedonvälitys olisi ollut todenmukaista tässä ohjelman kohdassa.

Toisin kuin kantelussa väitetään, päätoimittajan mukaan homoseksuaalisuutta ei kommentoitu ohjelmassa olemuksellisesti mitenkään, eikä missään kohdassa puhuttu homoseksuaalisuuteen aivopesemisestä tai homoseksuaalisuuden kautta tapahtuvasta siedättämisestä. Kyseisessä kohdassa puhuttiin nimenomaan Drag Kids -tapauksen tyyppisistä tilanteista, joiden voidaan päätoimittajan mielestä katsoa normalisoivan lasten pedofiilistä seksualisoimista ja siedättävän yleistä mielipidettä tällaisen seksuaalikäyttäytymisen hyväksymiseen. Puhuja viittasi aivopesulla tällaiseen siedättämiseen.

Päätoimittajan mukaan todellisuudessa jaksossa todettiin, että samalla tavalla kuin Drag Kids -tapahtuman kaltaisilla siedätetään ihmisiä lasten pedofiilisen seksualisoinnin laajempaan hyväksymiseen, voidaan jatkossa pyrkiä siedättämään myös eläimiin sekaantumiseen. Puhuja ei väittänyt transgenderseksuaalikäyttäytymisen tai homoseksuaalisuuden johtavan eläimiin sekaantumiseen. Päätoimittaja toteaa, että samoin kuin tietynlaisen pedofiilisen seksuaalikäyttäytymisen hyväksymisellä on ollut ja on puoltajansa, on myös eläimiin sekaantumisella ollut puoltajansa. Siten eläimiin sekaantumisen puolesta vaikuttamisen nostaminen esiin vakavasti otettavana mahdollisuutena ei ollut mitenkään hämmästyttävää.

Päätoimittaja huomauttaa, että jaksossa ei myöskään väitetty, että YK ajaisi pakkonormiksi tämäntyyppisiä asioita. Sen sijaan todettiin se sama tosiasia samoin lähdeviittein kuin Viikon Ahvio -jaksossa, että YK jäsenorganisaatioineen edistää sateenkaariseksuaalikäyttäytymistä yleensä ja lasten seksualisointia erityisesti nimenomaan ihmisoikeusperustaisina seksuaalioikeuksina, jotka kuuluvat globaalisti kaikille – eli velvoittavina pakkonormeina, sillä ihmisoikeudet eivät ole mielipideasia.

Kantelun masturbaatioväitteeseen päätoimittaja vastaa viittaamalla ohjelmissa mainittuun WHO:n ja THL:n Seksuaalikasvatuksen standardit -julkaisuun.

Päätoimittaja toteaa, että julkaisun sivulla 38 velvoitetaan kertomaan 0–4-vuotiaille lapsille esimerkiksi ”omaa kehoa kosketettaessa syntyvästä nautinnosta ja mielihyvästä, varhaislapsuuden masturbaatiosta”. Julkaisu on päätoimittajan mukaan ollut ja on edelleen ohjeellisen velvoittava ja julkisesti tunnustettu normi, jonka mukaan Suomessakin orientoidutaan, kuten osoittaa esimerkiksi artikkeli ”Lasten itsetyydytys on luonnollista,mutta monelle vanhemmalle ahdistava tabu – ’Seksuaalikasvatus liittyy myös pienimpiin lapsiin’” (Yle 24.6.2018). Seksuaalikasvatusta pyritään edistämään kaikkialla Euroopassa, minkä taustalla vaikuttavat kyseiset standardit, ja seksuaalikasvatukseen velvoittavat myös varhaiskasvatussuunnitelman perusteet.

Päätoimittajan mukaan ohjelmassa ei väitetty, että lapsille tällä hetkellä opetetaan Suomen tarhoissa masturbointia. Sen sijaan jaksossa tuotiin päätoimittajan mukaan täysin faktuaalisesti esiin, että YK-pohjaiset normit ja linjaukset velvoittavat ottamaan esiin lasten masturbaatioteeman myös 0–4-vuotiaiden varhaiskasvatuksessa. Tämä uusi kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus katsoo, että myös pienet lapset ovat seksuaalisia olentoja, joille kuuluvat seksuaali-ihmisoikeudet ja joille tulee opettaa näitä oikeuksia ja niiden mukaista käyttäytymistä.

Päätoimittajan mukaan kantelun kohteena olevissa ohjelmajaksoissa käsiteltiin poleemisia mutta yhteiskunnalliselta merkitykseltään suuria aiheita, koska kuulijoilla on Journalistin ohjeiden mukaisesti, ohjaamatta, estämättä tai rajoittamatta oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

Ratkaisu

JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.

JO 26: Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.

Kristillisen radiokanavan radiokolumnissa ja keskusteluohjelmassa käsiteltiin lasten seksualisoimista. Ohjelmien lähtökohtana oli kommentoida kohuttua dokumenttielokuvaa, joka kertoi drag-taidetta harrastavista lapsista.

Julkisen sanan neuvosto toteaa, että ohjelmien perustana oli kristilliskonservatiivinen maailmankatsomus ja käsitys seksuaalietiikasta. Tämä kävi ohjelmien kokonaisuudesta ilmi myös sellaiselle kuuntelijalle, joka ajattelee maailmasta toisin. Ohjelmat olivat ymmärrettävissä lähtökohtaisesti mielipiteellisiksi, eikä kantelussa mainituissa ohjelmien kohdissa esitetty mielipiteitä harhaanjohtavasti tosiasioina.

Ajankohtafoorumi-ohjelman kohta, jonka mukaan WHO ja THL ohjeistavat oppaassaan lastentarhoja opettamaan 0–4-vuotiaille masturbaatiota, oli monitulkintainen. Toimittajan ohjelmassa käyttämille sanavalinnoille oli kuitenkin riittävät perusteet kyseisen seksuaalikasvatuksen standardeja käsittelevän julkaisun sisällössä. Ohjelmista ilmeni myös riittävästi, että väitteet, joihin kantelussa viitataan, olivat puhujien omia tulkintoja ja johtopäätöksiä. Osaa kantelun väitteistä ohjelmat eivät sisältäneet lainkaan.

Neuvoston näkemyksen mukaan Ajankohtafoorumi-jakso saattoi loukata transsukupuolisia henkilöitä, kun siinä kyseenalaistettiin sukupuoltaan korjanneiden sukupuoli-identiteetin aitous sanomalla, että transsukupuoliset ”vaihtavat sukupuoltaan ja esiintyvät toisena”. Neuvoston mielestä kohta oli lähellä ihmisarvon loukkaamisen rajaa. Näkemyksiä ei kuitenkaan tuotu esiin niin asiaankuulumattomasti tai halventavasti, että Journalistin ohjetta 26 olisi rikottu. Sananvapaus edellyttää, että esimerkiksi aatteellisesti tai uskonnollisesti orientoituneet tiedotusvälineet voivat käsitellä aiheitaan omasta maailmankatsomuksestaan käsin.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Radio Patmos ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Marja Keskitalo                    Susan Heikkinen

1. varapuheenjohtaja          valmistelija

Kantelija: TST Finland ry

Vastaaja: Radio Patmos

Ratkaisu tehty: 7.2.2024

Ratkaisun tekivät: Marja Keskitalo (1. vpj), Tommi Hatinen, Anssi Marttinen, Sara Nurmilaukas, Mari Paalosalo-Jussinmäki, Heli Koivuniemi, Tuuli Tahkokorpi, Marjukka Vainio-Rossi ja Riku Väisänen.

———————————————————————————————————

Kantelun kohteena olevat ohjelmajaksot ovat vapaasti kuunneltavissa oheisista linkeistä. Lisää ohjelmia löydät rekisteröitymällä ilmaiseksipatmosplus.fi ohjelmakirjaston käyttäjäksi.

Viikon Ahvio – Lasten pedofiilinen seksualisointi etenee:

Ajankohtafoorumi – Lasten seksualisointi etenee: