Kuppi kahvia seinälle

Tarjoilija toi naiselle yhden kupin kahvia. Tämä kiitti ja maksoi kahdesta kahvista.

Miehet yrittivät arvailla, kummalle oli tullut laskuvirhe, asiakkaalle vai tarjoilijalle? Asiaa pohtiessaan he näkivät, miten tarjoilija kiinnitti kassan viereen seinälle pienen keltaisen muistilapun.

Hetkeä myöhemmin kahvilaan saapui kaksi miestä. Tehdessään tilausta toinen miehistä sanoi: ”Saammeko kolme kahvia, kaksi meille ja yksi seinälle.”  Tarjoilija toi heille kaksi kahvikuppia ja lisäsi seinälle yhden keltaisen muistilapun.

Miehet ihmettelivät, mistä oli kysymys, ja mitä pienissä lapuissa mahtoi lukea? Kun he lähtivät kahvilasta, toinen miehistä teki pienen mutkan ja vilkaisi lappuja lähempää. Molemmissa luki: ”Yksi kahvi”.

Useita päiviä myöhemmin ystävykset tapasivat jälleen samassa kahvilassa. Heidän juodessa kahviaan sisään astui mies. Hänen asunsa ja olemuksensa kertoivat miehen olevan taloudellisissa vaikeuksissa. Ehkä hän oli ollut pitkään työttömänä tai kituutti pienellä eläkkeellä.

Mies vilkaisi ympärilleen, katsoi sitten seinälle. Hän näki sinne kiinnitetyt keltaiset laput. Hymy levisi miehen kasvoille, ja hän istuutui vapaana olevaan pöytään. Kun tarjoilija tuli hänen luokseen, mies teki tilauksensa: ”Kuppi kahvia seinältä, kiitos.”

Tarjoilija toi kahvin ja tarjoili sen miehelle kohteliaasti. Mies kiitti ja joi kahvinsa joka siemauksesta nauttien. Sen jälkeen hän nousi, kiitti ja poistui maksamatta. Oven sulkeuduttua tarjoilija poisti seinältä yhden keltaisen ”Kuppi kahvia” lapun.

Tapahtumaa ystävänsä kanssa seurannut mies oli näkemästään sanaton. Sitten hän kääntyi ystävänsä puoleen ja sanoi: ”Enpä ole milloinkaan nähnyt mitään yhtä mahtavaa! Miten tyylikäs, huomaavainen ja kohtelias tapa auttaa niitä, jotka ovat joutuneet taloudellisiin vaikeuksiin. Voisin jopa sanoa, että kauniimpaa kahvilan seinää en ole koskaan nähnyt!”

Kahvila, josta tarinassa kerrotaan, sijaitsee kuulemma Italiassa jossain Venetsian läheisyydessä.

Paikalla ei oikeastaan ole merkitystä. Paljon tärkeämpää on pysähtyä miettimään, miten se voisi sijaita meidän sydämessämme. Miten me voisimme arjen pikku teoilla noudattaa Jeesuksen ohjetta:

”Kun autat köyhiä, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee,” (Matt.6:3 JKR)

Miten voisimme tarjota apuamme hienotunteisesti, lähimmäistämme arvostavalla tavalla.  Miten auttaa niin, ettemme pakottasi häntä anomaan apua tai kerjäämään rahapulassaan ilmaista kahvikupillista.

Silloin tällöin median palstoilla kerrotaan, miten joku tuntematon auttoi, kun taloudellisesti tiukoilla olevan asiakkaan ostosten hinta osoittautui kaupan kassalla suuremmaksi kuin mitä hänellä oli rahaa. Tällaisissa tilanteissa apuun rientäneet arjen enkelit noudattavat, ehkä itse sitä tietämättä, Jeesuksen ohjetta ”lainatkaa toivomatta saavanne mitään takaisin” (Matt.6:35).

Pieniä lähimmäisenrakkauden lappuja voi kiinnittää seinille monilla eri tavoilla, sillä rakkaus on kekseliäs ja löytää yhä uusia keinoja toimia.

Luulenpa, että kahvila, joka jossain päin Suomea ottaisi käyttöön ”Yksi kahvi seinälle” -idean, tulisi nopeasti tunnetuksi ja myös suosituksi niin kahvien maksajien kuin lappujen lunastajienkin keskuudessa. Kannattaisiko ainakin kokeilla?

Siunausta päivääsi, rakas ystäväni.