Oppimassa Paimenesta Valkean Karitsan kappelissa – osa 1

JEESUS ottaa paimenen vertauskuvaksi itsestään. Se todistaa Jeesuksen suurta nöyryyttä ja alentuvaisuutta.

Ei mikään olisi liian arvokas vertauskuva rakkaalle Vapahtajalle Jeesukselle. Hän kuitenkin tyytyy kovin usein vertaamaan itseänsä ja tehtäväänsä paimeneen: selkokielellä, ja joskus vertauskuvallisesti.

Paimen ei ole suuri virkamies eikä hän ole massojen silmissä mitenkään esimerkiksi nouseva vaikuttaja.

Paimenen vertauskuvassa on minulle jotakin läheistä ja lämmittävää: ei sen tähden läheistä, että olosuhteet, joissa vertauskuva syntyy, olisivat meille suomalaisille erikoisen tuttuja, mutta vertauskuvan totuus sattuu tuntoon ja tuo kaikkien kansojen Kristuksen kovin lähelle ihmistä siellä ja täällä.

Raamatun vertauskuvien käsittämiseen tarvitaan aina Pyhän Hengen valoa. Sitä on rukoiltava nytkin. Huokaise rukouksesi nyt ennen kuin jatkat lukemista. Jeesuksen kalliissa ja rakkaassa Nimessä.

KRISTUS on paimen.

Paimen-ajatukseen sisältyvät kaikki Jumalan rakkauden ajatukset. Täydessä kirkkaudessa ja ilmestysvoimassa.

Paimen-nimi viittaa siihen, että Kristus on saanut tehtävän Isältä. Hän ei tullut tähän maailmaamme huvimatkalle. Hän saapui suorittamaan tärkeää tehtävää: huolehtimaan siitä, että kadonnut Aadamin lapsi pääsisi perille taivaaseen.

Siksi Jeesus on paimenena aina esitetty hyvänä paimenena.

Pahassa maailmassa on vain yksi hyvä Paimen.

Hyvän paimenen tunnusmerkkinä on, että hän antaa henkensä lammasten edestä, vihamiestensä ja tuntemattomienkin edestä.

Tuollaisena Jeesus on vastakohta palkkapaimenille. Nämä ottavat tehtävänsä saatavan ansion eikä sielujen hädän ja pelastamisen kannalta.

Palkkapaimenet ovat laumojen herroja eivätkä lampaitten veljiä.

Siitä johtuu, että palkkapaimenet eivät itse asiassa lopulta pidäkään lampaita kallisarvoisina.

Oma itse, oma mukavuus ja omat tulot ja tuotot määräävät kaiken.

Hyvä paimen tunnetaan haavoistaan ja verestään. Siellä, missä ei näitä merkkejä näy, siellä ei ole hyvää paimenta. Pahat paimenet siellä itseään lihottavat ja varjelevat ja antavat lauman kärsiä ja kuollakin. Laumalla ei koskaan ole turvaa eikä ravintoa siellä, missä pahat paimenet hallitsevat.

Jumalalle kiitos, Jeesus liikkuu täällä maan päällä vieläkin hyvänä paimenena!

Ei tuomarina.

Ei sielujen hukuttajana.

Hän rukoilee ihmisten puolesta, etsii ja pelastaa sieluja.

Paimenrakkaus on kohdistettu kokonaan tähän kadotettuun ihmiskuntaamme.

On lohdullista tietää, että Jeesus vielä on ja on aina oleva hyvä paimen. Se takaa, että meitä vaalii erityinen taivaallinen rakkaus. Ja kun silmämme sammuvat ajallisen kuoleman uneen, niin saamme turvallisesti jättää tulevat polvetkin saman hyvän paimenen hoiviin, joka vie meidät taivaaseen luvaten, ettei kadota yhtään – ei yhtään ainoatakaan! – niistä, jotka suuri Isä on Pojallensa antanut pelastettaviksi.

Meitä vaalii erityinen rakkaus.

LAUMA. Jeesuksella on lauma.

Jeesus seisoi fariseusten, publikaanien, vihollisten ja ystävienkin ympäröimänä.

Hän katsoi joukkoa edessänsä.

Jeesus tiesi, että juuri tuon joukon edestä Hänen oli määrä antaa henkensä ja kulkea tuonelaan saakka vankina vangittujen puolesta.

Jeesus katsoi joukkoa.

Jeesus näki lampaita, joita Hän saa paimentaa.

Jeesuksen paimentamaan laumaan kuuluu vain uskovia ihmisiä.

Jeesus on elävien paimen eikä kuolleitten.

Kuolleet eivät tarvitse paimenta vaan hautaajaa.

Jeesus sanoo laumansa jäsenistä, että Hänen omansa tuntevat Hänet. Sitä ei voida sanoa muista kuin totisista kristityistä.

Lampaat, jotka Jeesus näki laumassaan, eivät olleet vain Hänen aikaisensa sukupolven ihmisiä.

Kaikki aikakaudet olivat Hänen mielessään.

Koko maailma on edelleenkin Hänen mielessään.

Ei ainoastaan Israelin lammashuone.

Koko maailma – pakanatkin – ovat Jeesuksen lammashuoneen aluetta!

Jeesus tarjoaa kirkollensa ja kaikille hengellisille liikkeille ja lähetyksille sen yhden ainoan työperustuksen, jolle rakentaa evankeliumin julistaminen ja sen synnyttämien uskoon tulevien yhteys.

On ihmisiä kristikunnassa – niin, onpa kokonaisia yhteisöjä – jotka pitävät pakanoita välikappaleina maallisen voiton tavoittelussa. Kerätään rahoja, joita ei kuitenkaan käytetä keräyksen ilmoittamassa tarkoituksessa vaan niistä rakennetaan maallisia rakennelmia. Ja sielut menevät kadotukseen – kun ei ollut vapaata rahaa.

Todella kristillisen – tosikristillisen – työn ei koskaan pitäisi kerätä varoja itseänsä varten, vaan käyttää keräämänsä sielujen viemiseksi perille taivaalliseen lammashuoneeseen.

Jeesus näki kaikissa ihmisissä kallisarvoisia sieluja, joita Jumala rakastaa ja tahtoo pelastaa. Jeesus näki heissä omaa omaisuuttaan.

Meidän tulee katsoa pakanamaailmaa sillä tavalla, että näemme sen kurjuuden keskellä Jeesukselle kuuluvaa kansaa.

Tässä on lähetystyön ja lähetysharrastuksen syvin perustus.

Meidän on voitettava Kristukselle ne, jotka kuuluvat Hänelle.

Se, joka moittii lähetystyötä, loukkaa Kristusta eikä ymmärrä ristin kuoleman merkitystä.

Varokaa, ettei teitä ehkä havaittaisi sotiviksi itse Jumalaa vastaan.  (Ap.t. 5:39)

JEESUS kokoaa laumansa.

Me vaelsimme kaikki eksyksissä niin kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. (Jes.53:6)

Kaikki.

Yksi.

Kaksi niin tärkeätä sanaa.

Kaikki olemme eksyksissä. Ilman löytämistä putoamme sammumattomaan tuleen kuin kivi vesien pohjaan.

Hyvän paimenen täytyy etsiä yksitellen jokainen pelastettava lammas.

Hyvä paimen elää kirkoissansa ja seurakunnissansa.

Kristuksen seurakunta maan päällä on se väline, jonka kautta hyvä paimen etsii ja löytää ja tuo laumaansa kadonneen lampaan.

Lampaitten etsiminen ja takaisin tuominen vaatii pitkän ajan ja monta raskasta matkaa erämaassa.

Työ ei ole turhaa.

Aina on niitä, jotka ottavat vastaan evankeliumin, kuulevat Jeesuksen äänen, pelastuvat hyvän paimenen laumaan.

Me työntekijät – hyvän paimenen palkkalaiset – saamme odottaa työstä niin paljon tuloksia, kuin Jeesus on luvannut.

Sen tähden emme saa olla tyytyväisiä nykyisiin saavutuksiin: emme ole työtämme tehneet ennen kuin koko maailmassa on kaikunut hyvän paimenen evankeliumi.

Roomalaiskatolinen lähetyssaarnaaja, Idän apostoliksi nimetty, makasi kuolinvuoteellaan raa’an kansan keskuudessa, kansan, jota hän rakasti. Kun silmä ei enää nähnyt ja kielikin alkoi jäykistyä, niin hän lausui viimeiseksi sanakseen: Eteenpäin! Luku ei vielä ole koossa! Eteenpäin!

LAUMA on yksi.

Jeesuksella on vain yksi lauma, ja Hän tahtoo, että Hänen laumansa jäsenet tuntevat ja elävät todeksi keskinäistä yhteyttä.

Kysymys kristittyjen yhteydestä on vakava kysymys.

Jeesus puhui tästä aiheesta ns. ylimmäispapillisessa rukouspuheessaan. Tuossa tilanteessa ja tuossa tilassa ei voinut nousta sanoiksi muuta kuin se, mikä on vakavaa ja tärkeintä.

Samalla kun Jeesus rukoili opetuslapsilleen pääsyä taivaaseen, Hän rukoili kristittyjensä yhteyden puolesta.

Jeesukselle siis uskovien yhteys maan päällä on yhtä tärkeä asia kuin heidän pääsemisensä Isän kotiin taivaaseen.

Kumpikin asia oli ristille menevän hyvän paimenen sydämellä. Siksi niitten tulee olla myös hyvän paimenen lauman jokaisen lampaan sisimmässä.

Omassa maassamme kuten kaikkialla kristikunnassa jakautuneisuus on selvästi synti Kristuksen ruumiissa.

Olen monesti ajatellut, että kansamme köyhyys lienee yksi syy siihen, ettei Kristuksen ruumis ole vielä enemmän jakautunut kuin se on nykyisin Suomessa. Ei ole rahavaroja nousta herroina hallitsemaan vain omaa ryhmää ja lahkoa ja samalla raivota toisia vastaan.

Kristillisen rakkauden keskinäinen puute on siis suuri vamma Kristuksen kirkossa.

Pelkään sanoa tätä ääneen, mutta eihän totuus pala tulessakaan: Toiseen ryhmään kuuluva ihminen on melkein pahempi kuin suruton ihminen – monien suomalaisten kristittyjen ajatuksissa ja teoissa ja saarnoissakin.

Jakautumisen syyt eivät aina ole kovinkaan painavia, raamatullisia eivät koskaan.

Yhtenä syynä ovat ihmisten selitykset Jumalan totuuksista.

Totta on, ettei kukaan voi sanan selityksissään tuoda esille kaikkea koko totuutta.

Eri selitykset riippuvat osaksi luonteista, ympäristöstä, jossa selittäjä on elänyt, ja toki hänen omistamastaan Pyhän Hengen valosta.

Meidän täytyisi pystyä myöntämään, että jumalallinen totuus on eri kuin ihmisten selitykset totuudesta.

Selittämisvapaus on.  Se perustuu omantunnon vapauteen.

Mutta jos uskovien yhteyden tulisi perustua siihen, että kaikkien tulee ajatella aivan samalla tavalla, niin me saisimme ottaa kaiken valmiina toisilta emmekä olisi itse edes vastuullisia siitä, mitä ja miten uskomme ja elämme.

Silloin voisi sanoa, että me uskomme yhden kirkon tai jonkun herätysliikkeen oppiin Kristuksesta eikä Kristukseen.

Hyvä paimen rukoilee ihmisten puolesta, etsii ja pelastaa sieluja.

Paimenrakkaus kohdistuu kadotettuun ihmiskuntaan.

On lohdullista tietää, että Jeesus vielä on hyvä paimen. Se takaa, että meitä vaalii erityinen rakkaus.

Olethan valmiudessa vastaanottamaan ja myös lukemaan seuraavan kirjeeni? Ensio Lehtosen ajattelu huipentuu ja syväkuljettaa opetuslapsia Paimenen huomaan.