Aabraham istui telttansa ovella

On päivän kuumin hetki (1 Ms 18:1). Miksei Aabraham ole vaimonsa vierellä siestaa nukkumassa? Tavallisesti tämä detalji ohitetaan merkityksettömänä. Joku on arvellut, että Aabraham tahtoi miettiä ”syntyjä syviä” tai elämäänsä ja sen tarkoitusta, siis eksistentialistisia. Mutta Aabraham ei ollut teini eikä hänellä ollut taipumusta filosofointiin. Hän oli maailmaa nähnyt, kokenut, suuren talousyksikön johtaja ja kaikin tavoin käytännöllinen mies. Esitän seuraavassa oman ’nice-eisegeesini’ tästä tärkeästä tilanteesta ja tapahtumain kulusta. Sen ymmärtämiseksi täytyy katsoa edeltäviä jakeita Raamatussa.

Jumala tavallisesti itsekin noudattaa luomiansa luonnonlakeja. Hän ilmestyi tätä ennen Aabrahamille (1 Ms 17:19-21) vuotta aikaisemmin ja lupasi: ”Saara synnyttää tähän aikaan tulevana vuonna.” Se tekee kaksitoista kuukautta aiemmin, ja kun laskee siitä raskausajan yhdeksän kuukautta pois, jää Jumalalle kolme kuukautta ”valmisteluaikaa”. Samalla Jumala kehotti ympärileikkauttamaan kaikki miehenpuolet Aabrahamin laajassa taloudessa, minkä Aabraham pisti tapahtumaan vielä samana päivänä (1 Ms 17:23).

Seuraavan kolmen kuukauden aikana Jumala valmisti Saaraa. Hänen kohtunsa oli ”kuoleutunut” (Rm 4:19), ”hänen kuukautisensa olivat lakanneet” ( RK 1 Ms18:11), eli hän oli ylittänyt menopaussin luultavasti jo aikaa sitten. Jumala elvytti Saaran munasarjan ja hormonitoiminnan, mikä elvytti taas asianmukaiset elimet ja limakalvot.

(Jokainen nainen on sikäli ihmeellisesti luotu, että hän on oikeastaan ”ikinainen”. Vaikka estrogeeni loppuu ja progesteroni hupenee, oksitosiinia riittää vaikka hautaan saakka. Se on se ”mummuhormooni” tai ”paapomishormooni” eli hellyyshormooni, jota naiselle syntyy erityisesti vauvojen, pentujen ja muiden hellyttävien, mukavien olentojen jopa karvakavereiden näkemisestä ja koskettelusta.)

Jumala antoi Saaralle sitten yhden, ainutkertaisen, yliluonnollisen munasolun, joka alkoi toimia luonnon mukaisesti, määrätyssä syklissä ja määräaikaisesti.

Se irtosi. Se irtosi munasarjasta siirtyäkseen juuri oikeaan aikaan juuri oikeaan paikkaan. Tapahtuma on nimeltään ovulaatio, ja se aiheuttaa naisessa useimmiten voimakkaan psyykkisen reaktion. Naisesta tulee ovulaatiossa äkäinen. On kuvattu että nainen on silloin lievästi sanottuna ”kiukkuinen kuin persiiseen ammuttu marjaskarhu”. Englanniksi se olisi ehkä ”pissed-off”. Nainen voi sähähtää läheisilleenkin pahasti tietämättä itse syytä pahantuulisuuteensa. Näin ilmeisesti nyt kävi tässä telttakokouksessa.

Aabraham reagoi, niin kuin perusmies tällaisessa tilanteessa reagoi: meni lukkoon. Hän ei puhunut mitään, karttoi kontaktia, mutta mielessä velloivat tyypilliset kysymykset: ”Mitä pahaa minä nyt olen tehnyt?” ”Mikä sille tuli?” ”Sanoinko minä jotain pahasti – mitä minä oikein sanoin?” ”Ei se ole ennen ollut tuommoinen.” ”Onkohan se sairas?” ”Pitäiskö minun tehdä jotain?” ”Mitä minun pitäisi tehdä?” ”Taitaa olla paras pitää vähän etäisyyttä.” ”Meneeköhän se ohi?”. Jne. Tässä tilanteessa hän huomaa tulijoita ja ilahtuu. Vieraiden tulo antaa Saaralle varmasti aivan muuta ajateltavaa, kun hän joutuisi huolehtimaan kestityksestä, ja ehkä tämä kiusallinen tilanne unohtuisi.

Se oli Herra.

Ovulaatio kestää muutamia tunteja ja sitä seuraa estrogeenitulvahdus. Suuri estrogeenimäärä vaikuttaa naisessa nousuhumalan tavoin.

Herra lupasi, että vuoden kuluttua Saaralla olisi jo poika. Siihen aikaan tämän pitäisi olla jo kolmikuukautinen, Herra lupasi tulla uudestaan tuolloin; tästä käynnistä Raamattu ei kerro. Mutta Herra piti kyllä huolta (1 Ms 21:1).

Vieraiden lähdettyä, illan tullen, pariskunta vetäytyi lepäämään ja sulassa sovussa laittamaan elämän alkuun lupauksen lasta; siitä alkoi samalla se sukulinja, josta myöhemmin maailman Vapahtaja syntyisi maan päälle.

Samaan aikaan, aivan samana yönä, samassa maassa, toisaalla Herra laittoi täystuhon omaksi pari kaupunkia, joissa raiskattiin enkeleitä ja – mitä ne mahtoivat siellä tehdä lapsillekin.