Miksi Jeesus kohteli kanaanilaista naista tylysti?

Tämä kohtaaminen olisi kokonaisen saarnan arvoinen. Tässä kirjoituksessa teen kuitenkin vain muutaman huomion, joita pyydän sinua rukoillen pohtimaan yksin tai ystäviesi kanssa antamieni raamatuntekstien valossa.

Kuka Jeesus on? 

Ennen kuin loukkaannumme kanaanilaisen naisen puolesta, meidän on kysyttävä, kuka Jeesus on? Hän toimi usein tavalla, joka saattoi hänen aikalaisistaankin vaikuttaa käsittämättömältä, jopa loukkaavalta.

”Loukkaako tämä teitä?” Jeesus kysyi opetuslapsiltaan, joiden mielestä Jeesuksen puhe hänen lihansa syömisestä ja veren juomisesta oli siinä määrin ”kovaa puhetta”, että osa opetuslapsistakin vetäytyi pois seuraamasta häntä (Joh. 6:52–69). Jeesus käski rikasta nuorukaista myymään koko omaisuutensa köyhien hyväksi ja liittymään seuraajiinsa. Tämä radikaali vaatimus sai nuorukaisen synkän murheelliseksi ja hän poistui Jeesuksen luota (Mark. 10:17–27).

Toisessa tilanteessa Jeesus melkein kivitettiin koska hän väitti olevansa Jumalan oma Poika (Joh. 5:18) ja yhtä Jumalan kanssa (Joh. 10:30–33). Jeesus väitti omaavansa Jumalan vallan antaa syntejä anteeksi, jonka vuoksi kirjanoppineet ajattelivat, kuka Jeesus oikein kuvittelee olevansa (Mark. 2:1–12). Jeesus sanoi olevansa Jumalan rinnalle korotettu Ihmisen Poika, mikä kuulosti niin vakavalta Jumalan pilkalta kirjanoppineiden korvissa, että he siitä hyvästä tuomitsivat kuolemaan (Mark. 14:55:64)

Pointti on tämä: Näissä mainituissa tilanteissa (ja olisin voinut poimia muitakin) me ymmärrämme Jeesuksen provokatiivista käytöstä siinä valossa, että hän oli ja on se mitä hän väitti olevansa: Jumalan oma poika, yhtä Isän kanssa! Hän on ihmiseksi inkarnoitunut (lihaan tullut) Jumala, Jumalan ikuinen sana, jonka kautta kaikki on luotu (Joh. 1:1–14)! Teologisemmin ilmaistuna: Jeesus on kolmiyhteisen Jumalan toinen persoona.

Kyse on jumalallisesta kohtaamisesta. Jeesus ei tässä toiminut vain ”oman aikansa lapsena” tai ”aikansa juutalaisena”, joilla oli ennakkoluuloja kanaanilaisia kohtaan. Ei. Jeesus, jonka apua kanaanilainen äiti pyysi oli Jumala itse maan päällä.

Oma paikkansa on Jeesuksen toteamuksella naiselle, että Jeesus on lähetetty ennen kaikkea Israelin kadonneita lampaita varten. Mutta tämä ei ennenkään estänyt Jeesusta antamasta apuaan sitä tarvitseville ei-juutalaisille (esim. Matt. 8:5–12; Joh. 4:5–26; 39–42). Siksi kertomusta ei voi oikein ymmärtää arvioimalla Jeesuksen toimintaa hänen aikalaistensa ennakkoluuloista käsin, joita Jeesus toistuvasti rikkoi.

Emme voi ymmärtää kohtaamista oikein ellemme kohota katsettamme Jumalan ilmoituksen avulla ja ymmärrä, että kohtaamisen tulkinta-avain on taivaallinen eikä maallinen: Jumala kohtaa syntisen ihmisen.

Meistä kukaan ei ole kanaanilaista naista paremmassa asemassa Jumalaan nähden. Olemme syntisiä ja rikkoneita. Emme voi tulla Jumalan eteen vaatimaan mitään syntymäoikeutena. Meillä ei ole mitään luonnollisia oikeuksia ”lasten leipään.” Pikemminkin olemme luonnostamme kaikki ”vihan lapsia”, kuolleita rikoksiimme ja synteihimme (Ef. 2:3). Jos Jumala vaikenee, eikä vastaa – niin kuin aluksi kanaanilaiselle naiselle – hän ei tee vääryyttä. Emme ansaitse hänen hyvyyttään. Pääsemme siitä osallisiksi uskon kautta sulasta armosta. Niin kuin kanaanilainen nainen. Jeesus lähetettiin maailmaan, koska Jumala, Isä, rakasti maailmaa. Myös tätä kanaanilaista naista.

Tyly Jeesus?

Mutta miten Jumalan rakkautta ilmentävä Jeesus saattoi kohdella apua etsivää naista noin tylysti?

Tämä voi kuitenkin olla vain lukijan omista ennakkoasenteista nouseva vaikutelma. Oletamme evankelistan tekstin sisältävän kaiken mahdollisen tuosta kohtaamisesta. Mutta emme olleet itse paikalla. Mistä tiedämme kuinka lempeästi Jeesus kenties puhutteli naista ja miten hän katsoi naista?

Jeesuksen sanat rikkaalle nuorukaiselle eivät olleet nuorukaista ajatellen vähemmän ”tylyjä”, mutta Markus toteaa: ”Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi…”

Olen aivan varma, että Jeesus katsoi myös kanaanilaista naista samalla rakkaudella. ”Joka minun luokseni tulee, sitä minä en heitä ulos,” sanoi Jeesus. Eikä hän lopulta torjunut kanaanilaista naistakaan.

Eräs avain kertomukseen löytyy leipäihmeen kertomuksesta. Jeesus asetti opetuslapsensa mahdottomalta tuntuvan tehtävän eteen kysyessään mistä he saisivat leipää tuhansille, jotka olivat tulleet kuulemaan Jeesusta. Sitten Johannes sanoo näin: ”Mutta sen hän sanoi koetellakseen häntä, sillä itse hän tiesi, mitä aikoi tehdä.” (Joh. 6:6).

Olen varma siitä, että Jeesus samoin tiesi alusta alkaen mitä aikoi tehdä kanaanilaisen naisen kohdalla ja ainoastaan koetteli häntä. Tähän viittaa Jeesuksen sanat kohtaamisen lopulla, jossa hän tekee tästä kanaanilaisesta naisesta uskon esimerkin kaikille jälkipolville: ”Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle niin kuin tahdot.” (Matt. 15:28)

Pane merkille siis tämä: Jumalan ”EI!” ei välttämättä aina ole hänen viimeinen sanansa. Kanaanilainen äiti ei antanut periksi, vaikka aluksi näytti siltä, että hänen avunpyyntöönsä ei vastata ja pyyntö torjutaan. Jumalan hiljaisuudesta ei voi päätellä, etteikö hän lopulta vastaisi, jos nöyrästi ja peräänantamattomasti lähestymme häntä armoon turvaten.

Lopulta kanaanilainen nainen ei saanut vain murusia, Jeesus antoi hänelle lasten leipää.