Euroopan neuvoston koronarokotepäätöslauselma

Kyse on päätöslauselmasta, jonka on antanut Euroopan neuvosto, Council of Europe, viidennessä parlamentaarisen kokouksen istunnossaan 27.1.2021. Euroopan neuvosto on 1949 perustettu ja Strasbourgissa päämajaansa pitävä hallitustenvälinen organisaatio, jonka tavoitteena on ennen kaikkea ihmisoikeuksien suojelu. Euroopan neuvostoon kuulu 47 jäsenmaata. Euroopan neuvosto on korkea ihmisoikeusauktoriteetti, jota myös Euroopan unioni kunnioittaa, vaikka Euroopan neuvosto ei sellaisenaan ole EU:n elin, vaan itsenäinen poliittinen yhteistyö- ja ihmisoikeusjärjestö. Sen linjauksilla on painoarvoa.

Viidennessä istunnossaan 27.1.2021 Euroopan neuvoston parlamentaarinen kokous hyväksyi päätöslauselman 2361 englanninkielisen tekstin, joka ottaa kantaa koronarokotteisiin ja joka on otsikoitu seuraavasti: ”Covid-19 vaccines: ethical, legal and practical considerations”.

Tästä päätöslauselmasta ja sen sisällöstä ei näytä toistaiseksi tulleen julki montakaan uutisotsikkoa, joten nostan tässä esiin päätöslauselman keskeisiä linjauksia. Nämä linjaukset on hyvä tuntea, koska ne määrittelevät nyt käsillä olevaa aihetta nimenomaan yleiseurooppalaisesta arvovaltaisesta ihmisoikeusnäkökulmasta. Päätöslauselmassa on 8 pääkohtaa, joista kohta 7 on erityisen merkille pantava.

Kohdassa 1 todetaan, että koronaviruspandemia sinällään muodostaa vakavan haasteen talouksille, yhteiskunnille ja niiden terveydenhuolloille.

Kohdassa 2 todetaan:

”Rapid deployment worldwide of safe and efficient vaccines against Covid-19 will be essential in order to contain the pandemic, protect health-care systems, save lives and help restore global economies.”

Tämän kohdan mukaan pandemian lannistamiseksi tarvitaan nimenomaan turvallisia ja tehokkaita rokotteita. Täytyy siis kyetä mahdollisimman pätevästi ja testatusti varmistamaan, että massarokotuksissa käytettävät rokotteet todella ovat turvallisia ja tehokkaita.

Kohdassa 3 todetaan kuitenkin inhorealistisesti näin:

”The vaccines will no doubt not be sufficient to bring down infection rates significantly this winter – in particular when taking into account that demand far outstrips supply at this point. A semblance of ‘normal life’ will thus not be able to resume even in the best of circumstances until mid to late 2021 at the earliest.”

Turvalliset ja tehokkaatkaan rokotteet eivät näin ollen kuitenkaan ole sinänsä riittäviä lannistamaan pandemiaa tämän talven aikana. Niin sanottuihin yhteiskunnallisiin normaaliolosuhteisiin palaaminen ei suinkaan ole heti näköpiirissä.

Kohdassa 4 todetaan:

”For the vaccines to be effective, their successful deployment and sufficient uptake will be crucial. However, the speed at which the vaccines are being developed may pose a difficult to combat challenge to building up trust in them.”

Tässä kohdassa katsotaan, että rokotusten tehon kannalta katsottuna rokotteita tulee olla tarjolla riittävästi kaikille ja rokotuksia tulee ottaa kattavasti. Samalla kuitenkin todetaan realistisesti, että koronarokotteiden kiireellinen kehittäminen saattaa muodostaa ongelman näitä koronarokotteita kohtaan osoitetun luottamuksen kannalta.

Kohdassa 5 katsotaan, että kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan koronarokotteiden kehittämisen, valmistamisen ja oikeudenmukaisen jakelun edistämiseksi.

Kohdassa 6 todetaan:

”Children, pregnant women and nursing mothers, for whom no vaccine has so far been authorised, should not be forgotten.”

Tässä muistutetaan siitä tosiasiasta, että mitään rokotetta ei ole vieläkään hyväksytysti tarjolla raskaana oleville naisille, imettäville äideille eikä lapsille. Näiden ihmisryhmien kohdalla rokote ei siis ole mikään yksiselitteinen eikä ongelmaton ratkaisu. Se, että koronarokotteita ei ole hyväksytty sovellettaviksi näiden mainittujen ihmisryhmien kohdalla perustuu siihen, että ei ole olemassa riittävästi lääketieteellistä tietoa koronarokotteiden vaikutuksista esimerkiksi naisten hedelmällisyyteen eikä raskauden sujumiseen. Koronarokotteita ei ole tutkittu eikä testattu riittävästi näiltä osin. Ongelmallista on myös se, että eri koronarokotteiden tehot vaihtelevat ikäryhmittäin, kuten AstraZenecan rokotteelle asetetut rajoitukset osaltaan osoittavat.

Kohdassa 7 lähdetään liikkeelle siitä, että koronarokote – turvalliseksi ja tehokkaaksi osoittautuneena – tulee mieltää globaaliksi julkiseksi hyväksi. Tämän edellytyksen täyttyessä Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin tulee:

”…ensure high quality trials that are sound and conducted in an ethical manner in accordance with the relevant provisions of the Convention on human rights and biomedicine (ETS No. 164, Oviedo Convention) and its Additional Protocol concerning Biomedical Research (CETS No. 195), and which progressively include children, pregnant women and nursing mothers…ensure that regulatory bodies in charge of assessing and authorising vaccines against Covid-19 are independent and protected from political pressure…implement effective systems for monitoring the vaccines and their safety following their roll-out to the general population, also with a view to monitoring their long-term effects…put in place independent vaccine compensation programmes to ensure compensation for undue damage and harm resulting from vaccination…pay special attention to possible insider trading by pharmaceutical executives, or pharmaceutical companies unduly enriching themselves at public expense, by implementing the recommendations contained in Resolution 2071 (2015) on Public health and the interests of the pharmaceutical industry: how to guarantee the primacy of public health interests?”

Kohta 7 velvoittaa takaamaan laadukkaan tutkimuksen, testauksen ja kokeilun rokotteilla siten, että ihmisoikeuseettiset ja bioeettiset näkökohdat otetaan lukuun. Kohta 7 velvoittaa takaamaan, että ne tahot, jotka säätävät ja ratkaisevat rokotteiden hyväksyttävyyden, ovat vapaat poliittisesta painostuksesta. Tämä on tärkeä velvoite, koska koronarokoteasiayhteyteen liittyy väistämättä paljon muitakin intressejä kuin vain lääketieteellisiä ja lähimmäisten hyvinvoinnista huolissaan olevia intressejä.

Tulee myös ja ennen kaikkea taata se, että rokotteiden turvallisuutta ja pitkäaikaisvaikutteita pidetään silmällä ja tutkitaan tarkasti. Kuten Ylen 14.12.2020 päivätty artikkeli ”Koronarokotteet eivät tule vapauttamaan rokotettujakaan heti koronatesteistä – tutkimukset rokotteiden turvallisuudesta jatkuvat vielä pitkään käyttöönoton jälkeen” toteaa, lisätutkimusta kororokotteiden turvallisuudesta ja todellisista pitkäaikaisvaikutuksista tarvitaan jatkuvasti lisää.

Massarokotukset on aloitettu, vaikka näitä vaikutuksia ei vielä tunneta. Todellinen lääketieteellinen tietämys karttuu massarokotusten ja niiden seurannaisvaikutusten havainnoinnin myötä. Tärkeitä seurattavia seikkoja ovat, kuten ”Koronarokotuksista” -artikkelissani 8.12.2020 viittasin, esimerkiksi se, miten rokotteet vaikuttavat naisten hedelmällisyyteen sekä se, millainen vaikutus nyt ensimmäistä kertaa ihmisillä kokeiltavilla RNA-rokotteilla on pitkässä juoksussa ihmisen immuunipuolustuksen luonnolliseen toimintaan. Sekin selvinnee, joutuuko rokotteen annokset kertaalleen ottanut ottamaan jatkossa kausittain aina uudet annokset vai riittävätkö kerta-annokset ja jos riittävät, kuinka kauan riittävät?

Kuten Iltalehden 20.1.2021 päivätty artikkeli ”Tulokset rokotusten ’koelaboratoriosta’ Israelista: yksi rokotuskerta antaa odotettua huonomman suojan” kertoo, Pfizerin RNA-rokotteen ensimmäinen rokoteannos ei suojaa annoksen saajaa niin vahvasti kuin lääkeyhtiö ennalta arvioi, joskin toinen annos näyttää vahvistavan rokotuksen tehoa. Merkittävä on tämäkin kysymys: Kuinka pitkän rokoteannosten väliajan tulisi olla? Tästäkin seikasta terveysviranomaisilla on erilaisia käsityksiä ja rokoteannosten väliajat vaihtelevat.

Ideaalitilanne olisi toki ollut se, että edellä mainituista oleellisista seikoista oltaisi kokeellisen lääketieteellisesti oltu selvillä ennen kuin laajojen väestöjen massarokotukset aloitettiin. Mutta poikkeuksellisen kiireelliseksi mielletty rokotekehittelytarve ei nyt näytä sallineen tällaisia perusteellisen kattavia ennakkotutkimuksia. Joka tapauksessa Euroopan neuvoston päätöslauselma velvoittaa varmistamaan rokotteiden turvallisuuden, myös pitkäaikaisvaikutusten näkökulmasta.

Kohta 7 velvoittaa takaamaan, että on tarjolla riippumattomia rokotuskorvausohjelmia kattamaan rokotuksista koituvia haittoja ja harmeja. Tämäkin on tärkeää panna merkille, koska koronarokotteita tuottavat lääkeyhtiöt ovat käytännössä edellyttäneet itselleen vastuuvapauden niistä mahdollisista haittaseurauksista, joita yhtiöiden rokotteet tuottavat. Kohdan 7 mukaan tulee myös erityisesti tarkkailla sitä, etteivät lääketoimijat eivätkä lääkeyhtiöt tee sisäpiiridiilejä eivätkä aiheettomasti hanki itselleen rahallista hyötyä julkisella kustannuksella. Se, että Euroopan neuvosto nostaa julkilausumassaan tämänkin ulottuvuuden esiin osoittaa, että koronarokotekehittely ei ole tapahtunut eikä tapahdu vain ja ainoastaan lääketieteen ja kansanterveyden asiayhteyksissä, vaan myös taloudellisissa hyötyasiayhteyksissä.

Kohta 7.2.7. toteaa seuraavasti:

”…ensure that Covid-19 vaccines whose safety and effectiveness has been established are accessible to all who require them in the future, by having recourse, where necessary, to mandatory licences in return for the payment of royalties”.

Kohta 7.3.1. toteaa näin:

”…ensure that citizens are informed that the vaccination is NOT mandatory and that no one is politically, socially, or otherwise pressured to get themselves vaccinated, if they do not wish to do so themselves”.

Kohta 7.3.2. toteaa tällä tavalla:

“…ensure that no one is discriminated against for not having been vaccinated, due to possible health risks or not wanting to be vaccinated”.

Kohta 7.5.2. toteaa puolestaan näin:

“…use vaccination certificates only for their designated purpose of monitoring vaccine efficacy, potential side-effects and adverse events”.

Euroopan neuvosto velvoittaa siis huolehtimaan siitä, että turvallisia ja tehokkaita rokotteita on tarjolla kaikille, jotka niitä haluavat. Samalla EU:n tulee taata, että kansalaisia informoidaan siitä, että rokotus ei ole pakollinen, ja että ketään ei poliittisesti eikä sosiaalisesti eikä muutoinkaan painosteta ottamaan rokotetta, jolleivät itse sitä halua. EU:n tulee taata, että ketään ei syrjitä siksi, että ei ole ottanut rokotetta, on tällaisen ottamattomuuden peruste sitten terveydellinen tai haluttomuus sinänsä.

Tulee myös taata, ettei rokotteita koskevaa väärää eikä harhaanjohtavaa informaatiota edistetä. Tulee taata sekin, että rokotteita ja niiden sivuvaikutuksia koskeva informaatio sekä rokoteyhtiöiden sopimukset ovat läpinäkyvästi ja julkisesti tarkistettavissa. Merkittävä on tämäkin velvoite, jonka mukaan EU:n tulee taata, että rokotetodistuksia käytetään vain siihen tarkoitukseen, joka niillä on, eli rokotteen vaikutusten seurantaan. Rokotetodistuksia ei siis saa käyttää minkäänlaisen diskriminaation välineenä.

Kohdassa 8 korostetaan sitä suurta vastuuta, mikä Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden parlamenteilla on nyt vallitsevassa pandemiatilanteessa ja koronarokotteiden kehittelyyn ja jakeluun liittyen.

Näin siis Euroopan neuvoston 27.1.2021 hyväksymä koronarokotepäätöslauselma.