Rony Smolar – Israel-uutisviikko 28.12.2020

Niin siinä sitten kävi mitä pelättiin ja kovin vähän toivottiin, eli parlamentti Knesset ei määräaikaan mennessä viime viikolla onnistunut hyväksymään pääministeri Benjamin Netanjahun hallituksen budjettiesityksen, minkä seurauksena parlamentti hajosi ja saman tien hallitus kaatui, ja Israel joutuu nyt ennenaikaisiin vaaleihin.

Viikko oli sisäpoliittisesti muutenkin dramaattinen, eikä vähiten siksi, että kahden vuoden sisällä Israelissa tullaan ensi maaliskuussa järjestämään jo toiset vaalit ja nämäkin hyvin vaikeissa olosuhteissa. Erityisen vaikea koronatilanne sekä maan talouden vajoaminen hyvin kriittiselle tasolle lyövät leimansa tulevien kuukausien vaalitaistoon, mitä israelilaiset jo etukäteen kauhistelevat.

Vaikka viranomaiset ovat saaneet kiitosta rokotusten nopeasta aloittamisesta viikko sitten, niin korkeiden tartuntalukujen nujertamiseksi eilen astui voimaan aluksi kahden viikon täydellinen sulku, jota mahdollisesti jatketaan vielä toiset kaksi viikkoa. Pääministeri Netanjahu on moittinut rajoitusmääräyksiä kurittomasti noudattaneita israelilaisia ja torjunut ihmisten ja erityisesti yrittäjien katkerat valitukset.

Mutta hallituksen kaatuminen sisäisiin budjettierimielisyyksiin ei lopulta tullut yllätyksenä, sillä hauras hallitus koottiin seitsemän kuukautta sitten niin monesta ”liikkuvasta osasta”, että oli vain ajan kysymys, milloin kohtalon kellot sille löisivät.

Varsinainen kuolinisku oli Netanjahun Likud-puolueessa tapahtunut repeämä, kun suosittu, mutta Netanjahun kilpailijana pidetty Gideon Saar erosi puolueesta ja muodosti ensin oman ryhmän ja sitten uuden oikeistolaisen puolueen. Ja kun vakuuttavana esiintyjänä pidetty Saar on nyt kyennyt vetämään puoleensa loikkareita myös muista puolueista, niin hetkessä Israelin poliittinen kartta on muuttunut.

Netanjahun kannalta vakavin loikka oli kuitenkin hänen aivan lähimpiin kuuluneen ministerin, jopa hänen harmaana eminenssinä pidetyn Zeev Elkinin siirtyminen Saarin leiriin. Samalla tämä kertoi julkisuuteen Netanjahun loputtomasta taktikoinnista sekä röyhkeäksi kuvaamastaan poliittisesta peluusta vain edistääkseen omaa suosiotaan ja välttääkseen odottamassa olevaa korruptio-oikeudenkäyntiään. Israelilaisille Elkin totesi Netanjahun jo muutama vuosi sitten asettaneen omat etunsa kansankunnan etujen edelle, mikä on näkynyt hallituksen viimeaikaisessa politiikassa.

Se oli hyvin paljastavasti todettu poliitikolta, joka vuosia oli nähty Netanjahun uskottuna. Itse hän totesi, ettei enää voinut katsella Netanjahun politiikan menoa.

Kuten mielipidemittaukset osoittavat, niin tulevista vaaleista tulee ainakin Netanjahulle poikkeukselliset, sillä hän ei todennäköisesti lähde niihin ennakkosuosikkina vaan hyvinkin altavastaajana. Niin paljon maan nykyinen kaikin puolin huono tilanne on henkilöitynyt juuri Netanjahuun, vaikka hänen edukseen on laskettu syksyn mittaan syntyneet rauhansopimukset neljän arabimaan kanssa.

Poliittinen nykytila on paljastanut myös sen, ettei hallituksen sijaispääministerinä toimineesta ja vuoden kuluttua pääministerin paikalle aiotusta Benny Gantzista loppujen lopuksi ollut poliitikoksi. Armeijan entisenä kurinalaisena ja suoraselkäisenä tiedettynä komentajana häneltä puuttui sekä poliittista pelisilmää että röyhkeyttä haastamaan Netanjanua, joka osasi käyttää hyväkseen Gantzin kokemattomuutta. Sen huomasi myös Gantzin johtaman Sinivalkoisen puolueen monet kansanedustajat, jotka nyt näyttävät olevan jättämässä uppoavan laivan.

Vaikka Israelin oikeisto näyttää nyt hyvin pirstoutuneelta, niin ilmeistä on, että vaalit voivat hyvinkin päättyä voimansa yhdistävän oikeiston, vaikkei ehkä Netanjahun, voittoon. Niin paljon vaalit tulevat keskittymään uuden johtajan valintaan. Hajoavassa oikeistossa iskulauseena onkin kuultu: ”Uusi johtaja kunhan ei Netanjahu”!

Netanjahu, joka ei yli vuosikymmeneen ole ollut näin tukalassa tilanteessa, joutuu tarkoin miettimään pelimerkkinsä, kun hänellä uskottuina liittolaisina pitkään olleet uskontopuolueet näyttävät syntyneessä uudessa tilanteessa harkitsevan liittosuhdettaan uudelleen. Heille hallituksessa pysyminen on keskeistä, oli hallituksen muodostaja kuka tahansa oikeistopoliitikko. ”Me emme ole politiikassa ollaksemme oppositiossa”, kiteytti eräs uskontopuolueen ministeri.

Uutta nykytilanteessa on myös se, että Israelin itsenäistymisen jälkeisinä vuosikymmeninä valtionhoitajapuolueena ollut työväenpuolue, jota ovat johtaneet mm David Ben-Gurion, Jitzhak Rabin ja Shimon Peres, näyttää kannatuksen romahdettua olevan katoamassa Israelin puoluekartalta.

Myös neljästä eri arabipuolueesta koostuva puolueliitto, joka viime kevään vaaleissa sai 15 edustajaansa 120-paikkaiseen Knessetiin, on hajoamassa. Syinä pidetään niin eripuraa suhtautumisessa Israelin uudelleen muodostuvaan poliittiseen oikeistoon kuin Israelin lähentymiseen muuhun arabimaailmaan.

Israelista avautui viime viikolla suora lentoyhteys Tel Avivista Marokon pääkaupunkiin Rabatiin, kun amerikkalais-israelilainen rauhanvaltuuskunta teki virallisen vierailun uusimman rauhankumppanin luo. Ryhmää johti presidentti Trumpin vävy, Jared Kushner, joka matkaa varten oli saapunut ensin Israeliin.

Matkan tuloksena Israel ja Marokko sopivat käytännön järjestelyistä diplomaattisten suhteiden solmimiseksi. Lisäksi maat sopivat suorista lentoyhteyksistä sekä useista talousohjelmista, joiden taustalla on Yhdysvaltojen Marokolle lupaama suuri avustusohjelma.

Kohti samaa kehitystä kerrotaan myös maailman väkirikkaimman muslimimaan, Kaakkois-Aasian Indonesian nyt kulkevan, kun maata on eri yhteyksissä julkisesti veikkailtu tulevaksi rauhankumppaniksi Israelille. Myös tässä tapauksessa houkuttimena on Yhdysvaltojen tarjoama tuntuva talousapu sekä läheisemmät suhteet.

Jotain saattaa olla tekeillä, sillä Trumpin varapresidentin, Mike Pencen on kerrottu saapuvan Israeliin tammikuun alkupuolella, vielä ennen hallinnon vaihtumista Washingtonissa.

Myös muuta, mutta huomattavasti vakavampaa saattaa olla tekeillä, kun Yhdysvaltain asevoimien esikuntapäällikkö kenraali Mark Milley vieraili vuoden sisällä juuri kolmannen kerran Israelissa. Sen lisäksi israelilaisen sukellusveneen on nähty kulkeneen Suezin kanavan kautta Punaisellemerelle ja sieltä edelleen Persianlahden tuntumaan, missä myös Yhdysvallat pitää sota-aluksia. Israel ei ole vahvistanut sukellusveneensä liikkeitä, mutta merivoimien eräs komentaja totesi viikonvaihteessa israelilaisten alusten liikkuvan tarpeen mukaan kaikkialla Lähi-idässä. Myös Israelin armeijan komentaja osoitti varoittavia sanoja Iranille, mistä edelleen on kantautunut uhkaavia ääniä. Komentajan mukaan Israelilla on täydet suunnitelmat sekä valmiudet vastata tuhoisilla kostoiskuilla.

Siten, ohjusiskuihin kykenevän sukellusveneen liikkeet on nähty varoituksena Iranille, jonka muodostama uhka on useista syistä kasvanut. Ensinnäkin, Iran on vannonut kostavansa ydinfyysikkonsa äskeisen salamurhan, mitä se ilman näyttöä pitää Israelin suorittamana. Sen lisäksi Iranilla on suuret odotukset presidentiksi nousevan Joe Bidenin aikeista palauttaa Yhdysvallat takaisin Iranin ydinohjelmaa valvovan kansainvälisen sopimuksen piiriin. Se poistaisi Iranille määrätyt monet pakotteet ja boikotit. Mutta jos Yhdysvallat edelleen jää sopimuksen ulkopuolelle, todennäköistä on, että Iran etenee ydinaseohjelmassaan, mikä hyvinkin johtaisi Israelin ennaltaehkäisevään iskuun. Ja juuri siltä varalta Israelin nähdään nyt asettavan pelimerkkinsä Lähi-idässä.

Mutta alue on tunnetusti täynnä yllätyksiä, ja niistä viimeisin on muutamana viime päivänä siellä liikkunut tieto, minkä mukaan Turkki olisi halukas lämmittämään suhteitaan Israeliin. Asian ilmaisi Israeliin yleensä vihamielisesti suhtautunut itse presidentti Recep Tayyip Erdoğan, joka nyt myönsi saaneensa Israelin suhteen huonoja neuvoja asiantuntijoiltaan, mutta he ovat hänen mukaansa nyt sivussa.

Ilmoitus tuli todellisena yllätyksenä, vaikka Turkin tiedetään olleen aikeissa palauttaa kaksi vuotta sitten kotiutetun suurlähettiläänsä Tel Aviviin.

Erdoğanin täyskäännöksen takana uskotaan olevan Azerbadjanin presidentti Ilham Aliyev, jolla on hyvät välit niin Turkin kuin Israelin kanssa. Molemmat maat antoivat Azerbadjanille sotilaallista apua viime kesänä ja syksynä Vuoristo-Karabahissa käydyssä aseellisessa yhteenotossa.

Mutta myös Yhdysvaltain hallinnossa tapahtuvalla muutoksella uskotaan olevan vaikutuksensa, sillä demokraatti Bidenin ei uskota katsovan suopeasti Naton jäsenmaan Turkin ihmisoikeusrikkomuksia, terroristijärjestöjen kuten Hamasin tukemista eikä maan valtapyrkimyksiä Lähi-idässä. Siitä voisi seurata Turkille vaikeita aikoja.

Turkki oli ensimmäinen muslimimaa, joka tunnusti itsenäistyneen Israelin, mutta maiden keskinäisiin suhteisiin ovat myöhemmin vaikuttaneet ratkaisematon palestiinalaiskysymys sekä monet poliittiset käänteet Lähi-idässä. Alamäki suhteissa alkoi nykyisen presidentin Erdoğanin lisättyä valtaansa, mikä välillä on saanut Turkin näyttämään lähes Israelin viholliselta.

Israelia ja Turkkia pidetään itäisen Välimeren voimakkaimpina sotilasmahteina, joiden kesken poliittisista jännitteistä huolimatta sotilas- ja tiedusteluyhteistyö sekä kaupankäynti ovat jatkuneet.

Myös Israelissa on alettu pohtia, miten käy Lähi-idän rauhansuunnitelman, kun voimaperäisesti sitä ajanut Donald Trump on sivussa ja Benjamin Netanjahu ei enää olisi Israelin hallituksen johdossa.

Olihan Lähi-itä uusien rauhankumppanuuksien seurauksena ehtinyt neljässä kuukaudessa suuresti muuttua, kun sitä ennen sitä Israelilla oli ainoastaan Egyptin ja Jordanian kanssa rauhansopimukset.

Lähi-idässä monet valtiot joutunevat jatkossa miettimään jatkoa Trumpin käynnistämälle rauhanprosessille sekä hakemaan sille presidentti Bidenin tuen. Lähi-idästä ei tule ole maan uutispulaa edes tulevana vuonna.

Ja lopuksi takaisin Israelin tuleviin vaaleihin:

Israelin Demokratian tutkimuslaitos IDI kertoo tulevien, kahden vuoden sisällä jo neljänsien vaalien tultua nyt julki, että maailman liberaaleista demokratioista Israel on parlamenttivaalien tiheyttä vertailtaessa ykköspaikalla. Aikaikkunaksi on otettu kulumassa oleva neljännes vuosisata, minkä aikana Israelissa on käyty parlamenttivaalit kaikkiaan 11 kertaa. Niistä ensimmäiset vuonna 1996, jotka Benjamin Netanjahu ensimmäisen kerran voitti. Nykyinen hallitus on järjestyksessä hänen viides.

Numeroiden valossa tiivis vaalimäärä merkitsee sitä, että Israelissa on kerran hieman yli kahdessa vuodessa käyty yleiset vaalit. Tutkimuslaitoksen tarkastelun kohteena olleesta 20:stä maasta Israelin lähelle pääsee vain Kreikka.

Tuossa samassa tilastossa kärkipäässä on Suomi kolmannella sijalla, mikä osoittaa eduskuntavaalien järjestetyn meillä perustuslain mukaisesta joka neljäs vuosi.

Tutkimusta johtanut professori Ofer Kenig toteaa yhteenvetona tietojen osoittavan Israelin herkästi kriisiin ajautuvasta hallituspolitiikasta sekä politiikan epävakaasta rakenteesta, missä politiikan näkemyserot pyritään helposti ratkomaan vaaleilla.

Hyvät ohjelmani kuuntelijat; toivotan teille hyvää ja onnellista uutta vuotta sekä paljon terveyttä!

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR