Voiko Jouluun luottaa?
Joulun lähestymiseen liittyy eräs erikoinen ja hämmentävä asia. Jotkut ovat alkaneet väittää, että joulun vietto on väärin ja vailla todellista pohjaa. He sanovat, että ”puolikristillinen” keisari Konstantinus keksi joulunvieton. Hän vain korvasi vanhan pakanallisen juhlan Jeesuksen syntymäjuhlalla. Tai, että paavin kirkko kaappasi roomalaisen ”Voittamattoman auringon juhlan”, ja nimitti sen Jeesuksen syntymäjuhlaksi.
Onko siis joulu lahjojen saamisineen ja antamisineen vain pakanalisen juhlan ja kultin siirtämistä kristilliseen juhlaamme?
Eihän toki!
Kaikki tuo kuulostaa kyllä kovin nykyaikaiselta ja muodikkaalta puheelta, mutta siinä on vain yksi vika. Tuollaiset väitteet eivät pidä paikkaansa. Tutustumalla historiaan, me havaitsemme ne vääriksi.
Tarkastellaanpa väitteitä hieman lähemmin:
Väite 1: Keisari Konstantinus ”keksi” joulun
Keisari Konstantinus kääntyi kristinuskoon vuonna 312 j.Kr. Kristityt olivat aloittaneet jo noin sata vuotta aikaisemmin joulukuun 25. päivän viettämisen Jeesuksen syntymäpäivänä.
Väite 2: Kristityt kaappasivat pakanallisen juhlan itselleen
Tuokaan ei ole totta. Historia sitä vastoin todistaa, että pakanallinen keisari Aurelianus yritti kaapata joulun. Hän halusi palauttaa pakanauskonnot Roomaan ja määräsi vuonna 247 j.Kr, että joulun sijasta 25. päivänä joulukuuta on vietettävä ”Voittamattoman auringon syntymisen juhlaa”.
Joulun korvaaminen pakanajuhlalla ei onnistunut. Kristinusko levisi tuolloin jo niin väkevästi kautta koko Rooman valtion, että Aurelianuksen yritykset valuivat hiekkaan.
Väite 3: Paavi kaappasi pakanajuhlan ja alkoi kutsua sitä jouluksi
Joulua oli vietetty jo useita kymmeniä, ellei peräti satoja vuosia siinä vaiheessa, kun Roomaan oli valittu ensimmäinen todellinen paavi, jolla olisi ollut merkittävästi valtaa myös Rooman seurakunnan ulkopuolella.
Miksi kristityt eivät voineet kopioida pakanajuhlia?
Ajatus siitä, että alkuseurakunnan kristityt olisivat lähteneet kopioimaan Rooman keisarikunnan pakanallisia juhlia, on sinänsä jo kummallinen.
Valtava määrä kristittyjä oli kärsinyt marttyyrikuoleman poltettuina, eläinten raatelemina, ristiinnaulittuina ja mestattuina. Ajatus siitä, että vainoissa henkiin jääneet kristityt olisivat ryhtyneet viettämään vainoojiensa pakanallista juhlaa Jeesuksen syntymäjuhlana, ei tunnu uskottavalta vaan aivan käsittämättömältä.
Miksi joulu on juuri 25. joulukuuta?
Jeesuksen syntymän ajankohdasta on monenlaisia näkemyksiä. Joulukuun 25. päivän lisäksi hänen syntymänsä ajankohtaa on sijoitettu mm. syksyyn lehtimajanjuhlan yhteyteen vetoamalla mm. Betlehemin kedon paimeniin ja lampaisiin.
Miksi varhaiset kristityt päätyivät valitsemaan juuri joulukuun 25. päivän?
Jeesuksen kuoleman ajankohta on hyvin selvillä. Se tapahtui juutalaisen kuukalenterin mukaan Nisan kuukauden 14. päivänä. Kun tämä siirretään Roomassa käytettyyn juliaaniseen kalenteriin, saadaan 25. maaliskuuta.
Lähi-idän kansojen keskuudessa ihmisen syntymäpäivillä ei ollut suurta merkitystä. Tärkeämpi juhlinnan aihe oli hänen kuolinpäivänsä. Lisäksi juutalaisuudessa ajateltiin, että profeetta kuolee joko sikiämisensä tai syntymänsä päivänä.
Kun Jeesuksen kuolinpäivä ja tämän ajattelun mukaan samalla myös sikiämisensä päivä oli 25. maaliskuuta, niin yhdeksän kuukautta myöhemmin oli silloin hänen syntymänsä päivä. Tuo päivä on juuri 25. joulukuuta.
Entä sitten pakanalliset ”joulujuhlat”?
Suomessa ja monissa muissa maissa on vietetty eri tavoin pakanallisia talven taittumisen juhlia. Vuoden pimeimmän jakson kääntyminen kohti valon lisääntymistä ja kevättä on synnyttänyt kaikkialla monenlaisia juhlimisen muotoja. Suomessa lähdettiin tällöin mm. kiertelemään taloja pukeutuneina nurinpäin päällä oleviin turkkeihin.
Nämä pukit eivät kuitenkaan tuoneet lahjoja vaan vaativat niitä. Runsaalla syömisellä ja juomisella yritettiin varmistaa tulevan vuoden satoa. Mitä enemmän isännän pää nuokahteli, sitä raskaampia tähkäpäitä oli luvassa. Kaatumiselta piti kuitenkin välttyä, ettei vilja kesällä lakoontuisi!
Kristillinen joulu ei ole näiden juhlien perinteiden jatkaja tai hyödyntäjä. Jeesuksen syntymäjuhla ei juhli vuodenkiertoa vaan Jeesusta, joka toi pimeimpään vuodenaikaan valon. Hän syntyi meidän keskellemme todellisena valkeutena (Joh.1:4). Hän tulit lahjojen antaja eikä vaatija. Hän antoi jopa henkensä pelastaakseen meidät iankaikkiselta pimeydeltä.
”Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, neitseestä syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.” (Gal.4:4-5 JKR)
Tällaisen Jeesuksen syntymäjuhlaan me saamme turvallisin mielin koko sydämestämme valmistautua. Ei jätetä häntä minkäänlaisten kuiskuttelujen tai epäilysten takia ovemme taakse kolkuttamaan, vaan kutsutaan hänen sisälle, että hän saa syntyä yhä uudelleen ja uudelleen myös meidän sydämiimme.
Lue ohjeet kommentoinnille