Kristillisen maailman uutispoiminnat (vko 50)

Poliisi pidätti 40 kristittyä Intiassa (Barnabas Fund)

Poliisi pidätti noin 40 intialaisen kristityn yhteisön Gagarissa, lähellä Ranchi Jharkhandin osavaltion pääkaupunkia, kun 1500:n paikallisen vihainen väkijoukko, jota ääriliikkeet johtivat, kokoontui kylään painostamaan uskovia luopumaan uskostaan ​​Kristukseen.

Kuukausien uhkailun ja häirinnän jälkeen kristityt kutsuttiin kyläneuvoston kokoukseen 3. lokakuuta, jossa suuri joukko kyläläisiä kohtasi pienen yhteisön.

Kristityt kutsuivat poliisin väkivallan estämiseksi. Mutta yllättäen kristityt itse pidätettiin. Kaikki pidätetyt on sittemmin vapautettu.

Kyläneuvoston kokouksia on usein käytetty Gagarin kristittyjen uhkaamiseen. Vapautumisensa jälkeen joidenkin kristittyjen ei sallittu päästä lääkärin hoitoon, mukaan lukien raskaana oleva nainen, jonka ei sallittu käydä kätilön luona.

Väkivaltaiset hyökkäykset kristittyjä vastaan ​​ovat lisääntyneet Jharkhandin osavaltiossa vuoden 2020 aikana. Syyskuussa seitsemää intialaista kristittyä hakattiin päähän ja heitä nöyryytettiin pakottamalla laulamaan hindulaisuutta ylistävää laulua. Huhtikuussa, Covidin sulkemisen aikana, kirjattiin kolme väkivallantekoa, joissa mm. ammuttiin nuori kristitty tyttö. Hyökkääjät uhkasivat tappaa hänet, jos hän jatkaisi evankeliumin levittämistä.

Macron valmistautuu henkiseen taisteluun islamia vastaan (Spectator)

On helppo ymmärtää, miksi niin harvat länsimaiset ​​johtajat ovat tulleet puolustamaan Emmanuel Macronia. Kun he asettavat islamilaiset ääriryhmät tutkinnan alle, heitä syytetään ”islamofobeiksi”.

Kun Ranskan presidentti viime kuussa piti puheen islamista lännessä, merkittävät muslimipoliitikot, kuten Recep Tayyip Erdogan ja Imran Khan, sekä läntiset julkaisut, kuten New York Times, ovat syyttäneet häntä muslimivastaisuudesta. On totta, että hän puhui varsin suoraan islamin vaaroista, mutta hänen puheensa oli myös puolustus sille, mitä hän kutsui ”valistuneeksi islamiksi”. Harvoin poliittinen johtaja pystyy osoittamaan ongelman lisäksi myös vaihtoehdon. Hän ymmärtää, että muslimit ovat aiemmin kohdanneet näitä sisäisiä uhkia ja voittaneet.

Ne, jotka kuvaavat Macronin puhetta islaminvastaiseksi, eivät yleensä kerro, että hän lupasi 10 miljoonaa euroa islamilaisen kulttuurin, historian ja tieteen tutkimukseen sekä ”Islamologisen tieteellisen instituutin” perustamiseen. ”Haluan, että Ranskasta tulee maa, jossa voimme opettaa Averroesin ja Ibn Khaldunin ajatuksia”, hän sanoi. Näiden lukujen kuuleminen osoittaa, että Macron valmistautuu henkiseen taisteluun vetoamalla ääriliikkeiden islamilaisiin vastustajiin.

Ibn Khaldun (1332-1406) oli yksi keskiajan suurimmista filosofeista. Hän hylkäsi käsitteen kalifaatin luomisesta ja käytti aristoteleisia ajatusmenetelmiä kirjoittaakseen historiasta, identiteetistä, työn jakamisesta, matalista veroista, matalasta hallinnosta sekä kysynnästä ja tarjonnasta. Mainitsemalla hänet Macron korosti kapitalismin merkitystä lännessä.

Islamistit ja vasemmistolaiset ovat usein yhdistäneet vihansa kapitalismia kohtaan, mutta Ibn Khaldun osoittaa, että näin ei pitäisi olla muslimien kohdalla. Loppujen lopuksi profeetta Mohammed oli suurimman osan elämästään arabialainen kauppias. Tai nykyaikaisesti määriteltynä varainhoitaja.

Ibn Rushd (1126-1198) – lännessä tunnettu nimellä Averroes – on ainoa muslimi, joka esiintyy Raphaelin maalauksessa Vatikaanissa sijaitsevassa freskossa Pythagoraksen, Arkhimedeksen ja muiden suurten länsimaisten ajattelijoiden rinnalla. Macron haluaa sanoa: islamin ja länsimaisten arvojen välillä ei ole luontaista jännitettä. Islamin ja länsimaisen kulttuurin yhteinen vihollinen on kirjaimellisesti ymmärretty uskonnollisuus.

Valistuneen islamin vastustus tuli idästä, jossa persialainen teologi Al-Ghazali (k. 1111) otti islamin kirjoitukset kirjaimellisesti ja hyökkäsi muslimifilosofeja vastaan syyttäen heitä uskonnon vastaisiksi. Hän esitti periaatteen ”bila kaif”, kirjaimellisesti ”älä kysy miksi”, Jumalaa koskevissa kysymyksissä ja teologisessa keskustelussa. Se oli manifesti, joka sulki muslimien mielen. Tapahtui uskon ja järjen irtautuminen toisistaan.

Averroes kirjoitti ratkaisevan tutkielman Al-Ghazalin ideoita vastaan. Hän vetoaa pyhiin kirjoituksiin selittääkseen, kuinka uskollisten muslimien tulisi esittää kysymyksiä ja seurata todisteita. Hän väitti, että tiedon tavoitteleminen oli uskovien hurskas velvollisuus ja kirjaimellisesti tulkittu uskonnollisuus on vaarallista. Älyllinen pohdinta syventää pyhien kirjoitusten merkityksiä, hän kirjoitti.

Averroesin ajattelu vaikutti Tuomas Akvinoilaiseen ja Mooses Maimonidekseen. Hän puolusti valistusaatetta ja tieteellistä maailmankuvaa.

Nykypäivän islamilainen maailma on al-Ghazalin perintöä. Islam hylkäsi Averroesin Aristoteleen filosofisen maailmankuvan. Tuo epätieteellinen ajattelutapa – kirjaimellisuus ja dogma – on vastoin valistuksen muokkaamia lännen arvoja. Ongelmana on, että nykyään monet muslimit on vedetty uuteen fanaattisuuden pimeään aikaan, eivätkä he kykene hyväksymään modernia ajattelua. Averroes ja Ibn Khaldun voisivat tarjota tien ulos.

Paras vastaus islamiin on kristinusko (Spectator)

Michael Nazir-Ali

On tullut tavaksi ajatella, että islamistien iskut Euroopassa ovat hyökkäyksiä sekulaaria elämäntapaa vastaan. Pariisilaisen opettajan teloitus, Nizzan murhat ja Wienin ampumisvälikohtaus esitetään taisteluna radikaalin islamin ja Ranskan vallankumouksesta syntyneen tietynlaisen valistuneen sekularismin välillä. Näin Emmanuel Macron näkee sen; se on tapa, jolla koulutetuimmat ateistit kaikkialla Euroopassa näkevät sen.

Mutta he unohtavat, että valistuksen etiikalla – suvaitsevaisuuden ja oikeudenmukaisuuden ideoilla – on perusta kristinuskossa. Paras vastaus väkivaltaiseen islamiin ei ole humanismi, vaan ajatus rakastavasta, armollisesta kristillisestä Jumalasta.

Kuten Jonathan Miller sanoo, sekularismilla ei yksinkertaisesti ole hengellisiä ja moraalisia resursseja islamin kaltaisen kattavan sosiaalisen, poliittisen, taloudellisen ja uskonnollisen ideologian kohtaamiseen. Ensinnäkin, liberté, egalité ja fraternité, ranskalaisen sekularismin arvot, eivät ole mitään itsestäänselvyyksiä. Suurimman osan ihmiskunnan historiasta useimmat ihmiset eivät ole olleet vapaita tai tasa-arvoisia. Veljeyttä pidetään ympäri maailmaa useimmiten heimon, rajoitetun sukulaisuuden tai etnisen ryhmän sisäisenä asiana. Islamissa merkityksellinen on uskovien veljeys.

Kaikkien ihmisten vapaus ja veljeys, jotka ovat arvoja paitsi Ranskassa, myös koko läntisessä maailmassa, nousevat kristinuskosta. Kristinuskon vaatimus henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan ja hänen moraalisen vaatimuksensa sisäistäminen johti ihmisen ja omantunnon ensisijaisuuteen länsimaisessa ajattelussa – tämän oivalsi Larry Siedentop, tutkiessaan mistä yksilön oikeudet nousevat.

Kristitty omantunnonvapaus johtaa sananvapauden arvoon; voimme lausua, mikä on mielessämme ja sydämessämme – toki järjen rajoissa. Tasa-arvo arvona juontuu juutalais-kristillisestä opetuksesta, jonka mukaan kaikilla ihmisillä on yhteinen alkuperä ja sama ihmisarvo, koska heidät on luotu Jumalan kuvaksi.

Juuri tämä näkemys johti dominikaanisen piispan Bartolomé de Las Casasin rohkeaan taisteluun Latinalaisen Amerikan alkuperäiskansojen orjuuttamista vastaan. Tämä taistelu synnytti puheen ihmisoikeuksista Euroopassa. Kristillinen ajatus luonnollisesta ihmisarvosta tarjosi iskulauseen ”Enkö minä ole ihminen ja veli?” Tätä iskulausetta käytti evankelisten kristittyjen johtama kampanja orjakauppaa ja orjuutta vastaan. Radikaali valistus puolestaan ​​päättyi Ranskan vallankumouksessa Robespierren terrorikauden joukkomurhiin.

Kautta aikojen on ollut muslimeja, kuten sufit, jotka ovat kristittyjen tapaan korostaneet rakkauden merkitystä. Eräät muslimit ovat korostaneet, että islamin mukaan uskonnossa ei ole pakkoa, eli pakkokäännytykset eivät ole oikein. Mutta huomatkaamme, että näin ei ajatellut ranskalaisen opettajan Samuel Patyn murhaaja. Islamistille jihadin tavoitteena on vähentää vapautta ja tasa-arvoa. Puhetta, koulutusta, pukeutumista, ruokavaliota ja mielipiteitä valvovat islamistisen oikeaoppisuuden vartijat.

Joten tässä on umpikuja: länsi uskoo arvojensa olevan pelkästään ”järjen” tulosta, pikemminkin kuin ajan saatossa kertyneiden perinteiden ja tapojen tulosta. Islamistit puolestaan ​​katsovat, että heidän uskomuksensa ja arvonsa ovat peräisin jumalallisesta ilmoituksesta, joka on muuttumaton. Minne menemme tästä eteenpäin?

Lännen on paras rauhoittua ja tunnustaa, että sen arvot eivät ole syntyneet itsestään vaan juontuvat juutalais-kristillisestä perinteestä. Ranskan ja Itävallan tilanne on herätys lännelle. Meidän on tutkittava uudelleen yhteisen elämämme perustusta ja muistettava menneisyytemme, jotta meillä olisi tulevaisuus.