Miksi helvetistä ei puhuta?
Nykyihmisen ja nykyteologian on usein vaikea sulattaa Jeesuksen väkivaltaista sijaissovituskuolemaa ristillä sekä ajatusta iankaikkisesta kadotustuomiosta. Millainen Jumala rankaisee viatonta osapuolta, poikaansa, toisten tekemistä rikoksista? Millainen Jumala rankaisee ihmisiä heidän puutteistaan ja virheistään ikuisella kärsimyksellä?
Teologeilla on erilaisia käsityksiä siitä, miten kirjaimellisesti Raamatussa helvettiin liitetyt kuvaukset tulesta ja tulikivestä tulisi ymmärtää. En pyri ratkaisemaan tätä kiistaa tässä kirjoituksessa. Huomionarvosta kuitenkin on, että meidän Herramme Jeesus itse puhui tulesta ja tulikivestä ryhtymättä sen enempää selittelemään niitä. Nämä kuvaukset eivät siis ole kristittyjen keksimiä.
Otan tässä lyhyessä kirjoituksessa annettuna tosiasiana sen, että Jeesuksen ja Uuden testamentin opetusta on mahdotonta tulkita siten, että iankaikkista kuoleman jälkeistä rangaistusta synneistä ei lainkaan olisi. Tai että tuomio merkitsisi katoamista olemattomiin. Syntinen ei katoa olemattomuuteen (annihilationismi), vaan kokee iankaikkisen tuomion persoonallisesti tiedostavana itsetajuisena olentona.
Helvetin syvin olemus on ikuinen ero Jumalasta, kaiken armon ja hyvyyden lähteestä. Se merkitsee yksinäisyyttä ja tuskaa, jota syntiensä tähden oikeudenmukaisesti tuomittu kokee, niin kuin Jeesus ristillä, mutta vailla mitään toivoa. ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Mutta vastausta ei kuulu. Ei kolmen päivän perästä. Ei koskaan.
Väärinymmärretty ja väärinkäytetty
Uuden testamentin opetusta iankaikkisesta rangaistuksesta voidaan käyttää, ja onkin käytetty, väärin. Oppi helvetistä ei missään tapauksessa ole esimerkiksi jokin lastenkasvatuksen menetelmä.
Kysymys helvetistä kuuluu käsiteltäväksi aikuisten maailmaan osana laajempaa raamatullis-teologista vastausta oikeudenmukaisuuden lopullisesta toteutumisesta sekä pahan kukistamisesta ja hävittämisestä Jumalan hyvästä maailmasta.
Kysymystä helvetistä ei kuitenkaan voida tarkastella Raamatulle vieraasta jumalakäsityksestä ja ihmiskuvasta käsin tekemättä karkeaa vääryyttä kristilliselle ilmoitukselle. Oppia helvetistä ei siis voida tarkastella valistuksen rationalismin ehdoilla.
Vain Raamatun oman ilmoituksen valossa voidaan oppi iankaikkisesta kadotuksesta ymmärtää tasapainoisesti ja oikein. Sitä ei siis tule tarkastella irrallaan kaikesta muusta mitä Raamattu yleensä sanoo Jumalasta, ihmisen synnistä ja kapinasta Luojaansa vastaan, ja toisaalta Jumalan rakkaudesta, joka ilmeni siinä, että Hän lähetti oman ainoan Poikansa sovittamaan synnit.
Miksi helvetti on unohtumassa?
Professori emerita Päivikki Antola tutki aikanaan kirkollisia messusaarnoja. Helsingin Sanomien Vieraskynä –palstalla (HS 14.4.2006) Antola kirjoitti, kuinka hänen kokoamistaan puheista lähes puuttuivat käsitteet helvetti, synti, sovitus, parannus ja pelastus.
”Valtaosassa keräämistäni messusaarnoista pahoitellaan vain ihmisen huonoutta ja puutteellisuutta puhumatta synnistä ja tuomiosta mitään,” Antola kirjoittaa.
Lempeästi suostutteleva saarna, joka pyrkii välttämään kielteisten tuntemusten herättämistä, muistuttaa viestinnällisesti enemmän esitelmää kuin saarnaa. Sellainen vahvistaa kuulijan maailmankuvaa sen sijaan, että haastaisi taikka muuttaisi sitä. Antola analysoi osuvasti: ”Synti mainitaan harvoin; parannusta ei tarvita, koska ei ole mitään, mistä parantua.”
Nykyihminen ei voi käsittää toisten puolesta itsensä uhraavan Jumalan rakkautta, koska on menettänyt käsityksensä synnistä ja tuomiosta. Tämä näkyy saarnoissa, kuten Antola kirjoittaa: Syntiä ei ole, on vain huonoutta ja puutteellisuutta. Niinpä ei ole mitään tuomittavaa, ei mitään mistä tehdä parannusta. Ei myöskään tarvetta pelastua mistään. Ei mitään sovitettavaa. Tässä valossa ikuinen tuomio näyttäytyy omituisena ja epäoikeudenmukaisena. Samoin on vaikea ymmärtää Jeesuksen kuolemaa ristillä ilmaisuna Jumalan rakkaudesta.
Ristillä Jumala ei kuitenkaan sadistisesti rankaise omaa vastentahtoista lastaan toisten teoista. Ristillä kolmiyhteisen kaikkivaltiaan Jumalan toinen persoona, Poika, kuolee vapaaehtoisesti ja ottaa kantaakseen kaikkien Häneen turvaavien koko tuomion. Näin Isä antaa Poikansa maailmaan, ettei yksikään Häneen uskova joutuisi tuomittavaksi, vaan saisi syntinsä anteeksi.
Risti on korkein kuva itsensä toisten puolesta uhraavasta rakkaudesta. Siksi kristillinen etiikka ei perustu helvetin pelkoon, vaan rakkauteen Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan.
Ihmisen taipumus itsepetokseen
Vaikeus sovittaa oppi helvetistä yhteen Jumalan rakkauden ja oikeudenmukaisuuden kanssa johtuu osaksi siitä, että taipumus itsepetokseen vääristää tapaamme tarkastella omaa tilaamme. Kyseenalaistamalla Jumalan oikeudenmukaisuuden perustelemme itsellemme omia syntejämme.
Iankaikkinen rangaistus synneistä tuntuu kohtuuttomalta meistä, joilla on vääristynyt käsitys sekä omista synneistämme että Hänestä, jota vastaan olemme rikkoneet. Eihän siinä, että rikkonut saa rikosta vastaavan rangaistuksen ole sinänsä mitään rakkaudetonta tai epäoikeudenmukaista.
Rikkomukset iankaikkisen Luojan ja Majesteetin säädöksiä vastaan ovat rikkomuksia ikuisessa mittakaavassa. Rangaistuksen kesto maallisessakin oikeudessa suhteutuu tehdyn rikoksen laatuun, eikä siihen, kuinka kauan aikaa rikoksen suorittamiseen on mennyt. Murhan tekeminen kestää hetken, mutta siitä saa elinkautisen tuomion. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun jotkut ihmettelevät miten lyhyen elämän aikana tehdyistä synneistä voi saada ikuisen rangaistuksen.
Meidän suuri ongelmamme on, että tahtoisimme mieluummin Jumalan muuttavan käsitystään meidän synneistämme sen sijaan, että itse muuttaisimme käsitystämme omista synneistämme vastaamaan Jumalan käsitystä niistä.
Kirkkoisä Augustinus kirjoitti oivallisesti Tunnustuksia teoksessaan:
”Syntini oli sitäkin vaikeammin parannettavissa, koska en pitänyt itseäni syntisenä. Ja väärämielisyyteni oli kauhea, kun mieluummin tahdoin, että Sinä, kaikkivaltias Jumala, taipuisit minun edessäni minun turmiokseni, kuin että Sinä saisit taivutetuksi minut pelastukseesi.”
Jos taasen rakkaus irrotetaan sekä Jumalaa että ihmistä koskevasta totuudesta vain yleiseksi hyväntahtoisuudeksi, rakkaudesta voi tulla suurinta ajateltavissa olevaa pahuutta. Sellainen tekee Jumalasta välinpitämättömän ihmisten pahuuden suhteen.
Jumalan rakkautta ei pidä ymmärtää luonteenheikkoutena, kykenemättömyytenä tuomita yhtään ketään mistään synnistä. Mahtaisiko sellainen jumala edes ymmärtää rakkaudesta mitään, joka ei välitä siitä mitä ihmiset toisillensa tekevät? Mahtaisiko tällainen välinpitämätön jumala tarjota mitään toivoa ja lohtua lopullisesta oikeudenmukaisuudesta?
Armahdetun ei tarvitse pelätä
Jumalan rakkaus ilmenee siinä, että hän armahtaa katuvan syntisen ja ottaa Jeesuksen tähden jokaisen puoleensa kääntyvän yhteyteensä.
Jeesuksen kuolemassa näemme, etteivät pyhyys ja rakastava armo ole toisilleen vastakkaisia.
Torjuessaan Jeesuksen ihminen kuitenkin torjuu Jumalan pelastuksen. Saadessaan sitten tekojensa mukaisen tuomion synneistä hänelle ei tapahdu mitään rakkaudetonta tai epäoikeudenmukaista. Hänhän ei ole halunnut tulla pelastetuksi.
Jos koko elämämme ajan heristämme Jumalalle keskisormea, miten voimme olettaa, että Jumala yhtäkkiä olisi velvoitettu rientämään avuksemme viimeisellä tuomiolla kun emme hänestä eläessämme välittäneet?
Edesmennyt Arthur W. Pink (1886-1952) kirjoitti osuvasti:
”Jos Jumala tarjoaa sinulle Pelastajaa, joka pelastaa sinut ansaitsemastasi rangaistuksesta, etkä sinä ota Häntä vastaan, niin toki on oikeudenmukaista se, että sinä jäät ilman Pelastajaa. Vai onko Jumala velvoitettu järjestämään sinulle joku toinen vain siksi, että et pidä tästä nimenomaisesta pelastajasta? Hän on antanut mittaamattoman arvokkaan ja kunnioitettavan Henkilön, oman ainosyntyisen Poikansa sovitusuhriksi synneistä. Näin hän valmisti Pelastuksen, jota tarjotaan sinulle juuri nyt. Jos sinä torjut hänet, onko Jumala silloin epäoikeudenmukainen, jos hän ei sinua pelasta? Onko hän velvollinen pelastamaan sinut sinun valitsemallasi tavalla vain koska et pidä hänen tavastaan pelastaa? Vai syytätkö Kristusta epäoikeudenmukaisuudesta, koska hän ei tule sinun pelastajaksesi, kun sinä et tahdo Häntä samalla kun hän tarjoaa itseänsä ja vetoaa sinuun, että ottaisit Hänet vastaan Pelastajanasi?”
Jumala osoitti rakkautensa antamalla Jeesuksen, joka kantoi kuolemallaan rangaistuksen synneistä jokaisen Häneen uskovan puolesta. Siksi Jeesukseen turvaava voi Paavalin sanoin riemuita: ”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa” (Rm. 8:1).
Jos meillä on vahva ymmärrys Jeesuksen rististä, uskallamme myös puhua rohkeasti helvetistä, koska synti on sovitettu ja helvetti voitettu Jumalan oman Pojan helvetillisessä uhrikuolemassa ja sitä seuraavassa riemukkaan voitollisessa ylösnoumuksessa.
Lue ohjeet kommentoinnille
18.12.2020 22:51
Yhdessä kommentissa on esitetty väite, että englannin sana ”hell” tulee sanasta Gehenna. Tämä väite edellyttää niin eriskummallistä kielitieteellisen logiikkaa, ettei siihen liene syytä pureutua sen enempää.
Jos joku sen sijaan osaa hivenen englantia, niin tässäpä hieman tietoa asiasta:
Hell, Old English hel, helle, ”nether world, abode of the dead, infernal regions, place of torment for the wicked after death,” from Proto-Germanic *haljō ”the underworld” (source also of Old Frisian helle, Old Saxon hellia, Dutch hel, Old Norse hel, German Hölle, Gothic halja ”hell”). Literally ”concealed place” (compare Old Norse hellir ”cave, cavern”), from PIE root *kel- (1) ”to cover, conceal, save.”
The English word may be in part from Old Norse mythological Hel (from Proto-Germanic *halija ”one who covers up or hides something”), in Norse mythology the name of Loki’s daughter who rules over the evil dead in Niflheim, the lowest of all worlds (nifl ”mist”). A pagan concept and word fitted to a Christian idiom.
Eli kyseinen sana on esimerkiksi englannin kielessä alkuperältään pakanamytologinen. Mikä herättää kysymyksen: miksi on näin? Miksi tällainen sana on täytynyt lainata pakanamytologiasta?
On muuten jossakin määrin tragikoomista, että Raamatun kääntäjät halki historian (lähtien Vulgatasta, joka on demonisen helvettiopin sylttytehdas) ovat täysin kritiikittä kääntäneet kolme kreikankielistä termä Gehenna, Tartarus ja Haades YHDELLÄ TERMILLÄ, esim. suomen kielessä helvetillä. Tällainen ”kääntäminen” on yhtä pätevää ja huolellista toimintaa kuin jos niputtaisi kolme Ruotsin kaupunkia (vaikkapa Luleå, Umeå ja Stockholm) yhteen ja suomentaisi ne sanalla ”Aasia”.
Uuden testamentin englanniksi kääntänyt David Bentley Hart, joka hallitsee Raamatun kreikan paremmin kuin yksikään tällä palstalla kommentoinut ”Raamatun tuntija”, totesi muutama vuosi sitten, että hänen laskujensa mukaan Raamatussa kaikkien pelastumista julistavat jakeet nujertavat ns. helvettijakeet lukumääräisesti lukemin 47-3, ja kaiken lisäksi nuo kolme helvettijaetta ovat hyvin hataralla pohjalla.
Hart esittää Twitterissä seuraavan kysymyksen:
Jos koko universumin läpäisevä harmonia ja ilo saavutettaisiin sillä, että kidutettaisiin yhtä viatonta pikkulasta ja sitten murhattaisiin hänet, hyväksyisitkö sellaisen hinnan?
Yksi vastauksista kuului: – Harmonia ja ilo eivät siinä tapauksessa läpäisisi koko universumia.
Harmoniasta ja ilosta jäisivät paitsi tuo lapsi ja kaikki ne, jotka ovat tietoisia ”harmonian ja ilon” hankintatavasta.
Helvettiuskoisten Jumalalle kyseinen menetelmä ei tuota kuitenkaan minkäänlaisia ongelmia. Koko luomakunta oli aluksi viattomuuden tilassa. Jostakin syystä helvettiuskovaisten Jumala KAIKEN ENNALTA NÄKEVÄNÄ JA TIETÄVÄNÄ näki kuitenkin hyväksi ja välttämättömäksi sallia luomakunnan menettää viattomuutensa, jotta OSALLE luomakunnasta aikanaan koittaisi harmonia ja ilo – samalla kun HUOMATTAVA ENEMMISTÖ joutuisi kokemaan iankaikkista, loputonta, yli-inhimillistä kidutusta. Ja jotenkin vain tuo ”pelastuneiden” harmonia ja ilo on särötöntä ja puhdasta, vaikka ihmiskunnan enemmistö kärsii samanaikaisesti sanomattomia tuskia, jotka eivät KOSKAAN lakkaa.
Ja tällaisen hankkeen tähden Jumala antoi soman rakkaan Poikansa viattomuutensa menettäneen ihmiskunnan kidutettavaksi ja tapettavaksi. Jostakin syystä Jumalan silmissä hänen oman Poikansa uhri oli kuitenkin sen verran halpa, ettei se riittänyt korjaamaan ongelmaa kuin osaksi. Varsinainen double-whammy.
Ja tällaiseen ”rakastavaan” Jumalaan uskoo suurin osa kristikunnasta.
15.12.2020 19:57
Raamatun alkukielessä ei edes esiinny helvetin käsitettä. Jeesus puhui Ge Hinnomin laaksosta viitaten sillä Jerusalemin vieressä olevaan kaatopaikkaan eikä mihinkään iankaikkisen rangaistuksen paikkaan. Ja Jeesuksen suuuhun työnnetty ”iankaikkinen rangaistus” on järkyttävä käännösvirhe, sillä rangaistukseksi suomennettu kolasis-termi on puutarhanhoitotermi. En tunne ainuttakaan puutarhuria, joka olisi toiminnut hoitamiaan kasveja johonkin rangaistukseen.
Ajatus helvetistä törmää jo seuraaviin raamatunlauseisiin: Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Jumala on määrännyt KAIKKI tottelemattomuuuteen, jotta Hän KAIKKIA armahtaisi. Kerran on jokainen polvi notkistuva ja jokainen kieli tunnustava iloiten Isän Jumalan kuniaksi, että Jeesus on Herra. Jeesusta ei voi kutsua Herraksi muutoin kuin Pyhässä Hengessä.
Jos joku sanoo: ”Jumala on rakkaus, mutta Hän on myös vanhurskaus”, hän ei ole vielä oikeastaan ymmärtänyt evankeliumia, jota Paavali julisti. Eikä edes sitä, mitä Jaakob kirjoitti: ”Jumalassa ei ole vaihteen varjoa.”
Jumala ei ole yhtäältä jotakin (rakkaus) ja toisaalta jotakin muuta (vanhurskaus). Jumalan rakkaus läpäisee Hänen koko olemuksensa eli kaiken sen, mitä Hän on, sillä Jumala ON rakkaus. Siksi on mieletöntä sanoa: ”Jumala on rakkaus, MUTTA Hän on myös vanhurskaus.”
Joka tämän käsittää, käsittää myös sen, miksi Raamatun alkukielessä ei esiinny helvetti-käsitettä. Tulinen järvi ei ole mikään rangaistuksen ja kidutuksen vaan puhdistuksen paikka (sellaiseksi sen ensimmäisten vuosisatojen kristityt mielsivät) , koska Jumala ei ole Kaikkivaltiaan pyhyyden kaapuun piiloutunut sadisti vaan rakkaus. Rakkaus ei kykene kiduttamaan yhtikäs ketään.
Ja koska Jumalan vanhurskaus on rakkauden läpitunkemaa, se on aina lunastavaa eikä koskaan kostavaa vanhurskautta.
Ne, jotka kuvittelevat Jeesuksen Kristuksen Isän olevan koston Jumala, ovat sekoittaneet Hänet kreikkalaisiin jumaliin tai muhammettilaisten Allahiin. He ovat käsittäneet täysin väärin seuraavat sanat:
”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.”
Jumala, joka ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa eikä iloitse vääryydestä ja peittää kaiken ja uskoo, toivoo ja kärsii kaiken, ei yksinkertaisesti ole voinut luoda helvettiä, ja siksi Raamatun alkukieli ei sellaista paikkaa tunne.
Ja voisin melkeinpä lyödä vetoa, että kaikki ne ”ihmistyypit”, joihin Jeesus kohdistaa vertauksissaan ankaran kuuloisia sanoja, löytyvät joko muualta evankeliumeista tai Paavalin kirjeistä lunastuksen kohteina.
Jeesuksen suuhun ympätty helvettikäsite synnyttää irvokkaan soteriologisen tilanteen; Jeesuksen SANOMISET painavat Jumalan vaa’assa miljoona kertaa enemmän kuin Hänen VAPAAEHTOINEN RISTINKUOLEMANSA. Eli koska Jeesuksen piti mennä sanomaan, mitä hän sanoi, hänen ristinkuolemansa ei mitenkään kyennyt tekemään tyhjäksi hänen sanomisiaan – Hänen ristinkuolemansa ei kyennyt tuomaan sovitusta ja lunastusta niille ihmisille, jotka Hän oli jo ehtinyt vertauksissaan ”tuomita”. Hänen SANANSA muka uursivat todellisuuteen niin syvän ja peruuttamattoman juovan, että Hänen KUOLEMANSA ei kyennyt sitä korjaamaan. Eikö tämä sitten muistuta aika tavalla tilannetta, josta Jeesus puhuu eräässä toisessa yhteydessä: ”Valtakunta, joka kääntyy itseään vastaan, ei voi pysyä pystyssä”?
Jos kuitenkin uskomme Jeesuksen olevan koko persoonaltaan Paavalin kuvailemaa sulaa rakkautta, silloin hänen sanomistensa ja hänen ristinkuolemansa välillä ei VOI vallita ristiriitaa. Tällöin tajuamme, että ’iankaikkiseksi rangaistukseksi’ käännetty ”kolasis aionion” ei suinkaan tarkoita iankaikkista rangaistusta vaan aikakausien sisällä ja puitteissa tapahtuvaa puhdistusta. PUHDISTUSTA EIKÄ RANGAISTUSTA.
16.12.2020 14:46
Raimo Salmela väitti: -Raamatun alkukielessä ei edes esiinny helvetin käsitettä. Jeesus puhui Ge Hinnomin laaksosta viitaten sillä Jerusalemin vieressä olevaan kaatopaikkaan eikä mihinkään iankaikkisen rangaistuksen paikkaan.
Olet väärässä.
Raamattu opettaa iankaikkisesta rangaistuksesta tulisessa järvessä.
Näyttää siltä, että sinulle aihe on vastenmielinen, minkä takia et jaksa siihen uskoa. Sinun kommenttisi on opettamista korvasyyhyyn niille, jotka eivät kestä kuulla totuutta. Vaikka Jumala haluaisi kaikkien pelastuvan, niin Raamatun opetuksen mukaan vain hyvin harva pelastuu paratiisiin ja muut tuomitaan ikuisiksi ajoiksi tuleen.
Et voi sivuuttaa mainitsemillasi perusteilla mm. näitä jakeita, joissa opetetaan helvetin tulesta, jonne tuomitaan kaikki laittomuuden tekijät:
”Niin hän vastasi ja sanoi: ”Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit. Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.”
– Matt 13:37-42
”Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen…
”Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”
– Matt 25:41,46
”Saatana, noiden kansojen eksyttäjä, heitetään samaan rikinkatkuiseen, tuliseen järveen kuin peto ja väärä profeetta, ja siellä niitä kidutetaan yötä päivää, aina ja ikuisesti.”
– Ilm 20:10
17.12.2020 19:02
Raamattua ei kirjoitettu alun perin suomeksi, vaikka dokmatikos tuntuu niin ajattelevankin. Jeesus ei puhu mistään helvetistä vaan Jerusalemin kupeessa olevasta kaatopaikasta (Ge Hinnom), eikä mistään iankaikkisesta RANGAISTUKSESTA, koska kolasis tarkoittaa karsimista ja puhdistamista. Puutarhurit eivät tuomitse hoitamiaan kasveja rangaistukseen vaan karsivat niitä. Tulisen järven tulkitsivat Johanneksen aikalaiset puhdistuspaikaksi eivätkä miksikään rangaistuspaikaksi. 1900 vuotta jäljessä tuleva tukholmansyndroomainen, helvetinpelkoinen, suomalaisugrilainen tulkinta ei tätä totuutta muuksi muuta.
Ainoa oikea evankeliumi kuuluu:
”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.”
Jumala ei asettanut sovitusta TARJOLLE, vastaanotettavaksi, vaan Ihmisen Pojassa Kristuksessa OLEMALLA Hän sovitti JO maailman itsensä kanssa. Eikä Hän sovittanut jotakin maailman osajoukkoa, kuten uskovia tai juutalaisia lain noudattajia tms., vaan KOKO MAAILMAN. Koska Ihminen Jeesukses Kristus edusti KOKO IHMISKUNTAA (”kun minut korotetaan, minä vedän KAIKKI tyköni”) ja antoi vapaaehtoisen syntiuhrin suloiseksi tuoksuksi Jumalalle, silloin ristillä olivat LÄSNÄ KAIKKI OSAPUOLET. Me kaikki olimme ristillä, sillä Jeesus edusti meitä, kaikkia maailman ihmisiä. Meidät kaikki sovitettiin erottelematta ristillä Jumalan kanssa Jeesuksessa Kristuksessa. JUMALA TEKI TÄMÄN JO TÄYDELLISESTI JEESUKSESSA KRISTUKSESSA.
Mutta koska maailmalla temmeltää kaikenlaisia ”riivaajien oppeja”, hyvin, hyvin harva uskoo tähän Paavalin julistamaan evankeliumiin. Kun tämä evankeliumi avautuu – kun sen ottaa uskolla vastaan – kaikki riivaajat oppeineen kaikkoavat mikä minnekin. Mutta jos ja kun tähän EI usko vaan tälle JO TAPAHTUNEELLE KOKO MAAILMAN SOVITUKSELLE asettaa DOGMAATTISIA LISÄEHTOJA, silloin riivaajat ryntäävät paikalle kaikenlaisine oppeineen, joita KAIKKIA yhdistää YKSI ASIA: se, että yllä olevaa evankeliumia ei uskota PALJAASTI NIIN KUIN SE ON KIRJOITETTU. Ja niin saavat kaiken maailman demoniset helvettiopit kiusata ihmisiä niin islamin kuin kristinuskonkin nimissä. Tämä on traagista.
Mitä epävarmaa, epäselvää tai vertauskuvallista on ao. toteamuksissa?
”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.”
”Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa KAIKKI, hänen kauttaan KAIKKI sekä maan päällä että taivaissa.”
”Sillä Jumala on sulkenut KAIKKI tottelemattomuuteen, että hän KAIKKIA armahtaisi.”
”Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni pitää JOKAISEN polven notkistuman ja JOKAISEN kielen YLISTÄMÄN Jumalaa.”
Jos joku kumoaa Paavalin SUORASANAISEN evankeliumin Raamatun huonosti suomennetuilla vertauksilla – HUOM! siis VERTAUKSILLA – hän toimii suurin piirtein yhtä fiksusti kuin joku, joka yrittäisi nykypäivänä Kalevalaa siteeraamallla kumota Suomen lain.
18.12.2020 12:02
Sana helvetti tulee englanninkielisestä sanasta hell, joka tulee sanasta Gehena, mikä on ollut esikuvana tuliselle järvelle, jonne valitettavasti joutuu suurin osa ihmiskunnasta.
Sinulla Raimo Salmela on naiivi ja harhaoppinen kuvitelma, että kaikki pelastuisivat tai ainakin välttäisivät helvetin tulen. Luet Raamattua irti asiayhteydestä ja olennaiset muut jakeet sivuuttaen. Jos jossain sanotaan, että ”kaikki”, niin se ei ole ilman ennakkoehtoja. Kaikki ne pelastuvat, jotka täyttävät pelastumiseen tarvittavat ehdot, mutta kaikki eivät täytä.
Kuten Jeesus Kristus sanoi, niin EI KAIKKI pelastu, vaikka he olisivat tunnustaneet uskonsa häneen. Tässä Jeesus kertoo, miksi suurin osa ihmiskunnasta ei pelastu, siis kaikki ei pelastu, ja miksi he joutuvat ikuisiksi ajoiksi tuleen. Nämä sanat eivät ole vailla merkitystä.
”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät…
Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.”
– Matt 7:13,14, 21-23
”Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.”
– Matt 22:13
14.12.2020 13:36
Kyllä helvetistä puhutaan kirkossa ainakin tuomiosunnuntaina.Voidaan esittää kysymys,että ne,jotka joutuvat ikuiseen helvettiin,niin eikö heidän syntymänsä ja elämänsä ollut turha? Kyllä oli.Mainittakoon,että Raamatussa ei ole sanaa ”kuolematon sielu”.Sen sijaan Hesekielin kirjassa sanotaan,että ”se sielu,joka tekee syntiä,sen on kuoltava.” Ilmestyskirjassa puhutaan toisesta kuolemasta jumalattomien kohdalla ,mutta saatanaa ja hänen enkeleitä kidutetaan iankaikkisesti.Kun Raamatussa sanotaan,että heidät tuomitaan tekojen mukaan,niin miten se on mahdollista,jos kaikki kärsivät iankaikkisesti? Uskon helvettiin, ja jumalattomien oikeudenmukaiseen rangaistukseen,mutta iankaikkinen kärsimys on kyseenalainen.Iankaikkinen elämä on iankaikkista,iankaikkinen kuolema ei.Muutoin se ei olisi kuolema.Mainittakoon,että apostolit eivät puhuneet iankaikkisesta helvetistä.Voidaan kysyä,kuinka moni on kääntynyt kristityksi ikuisen helvetin pelosta? Todennäköisesti aika moni,kun vaikuttimena pitäisi olla rakkaus Jumalaan ja Herraan Jeesukseen.Vielä lopuksi.Pelastuksen perusta on usko Herraan Jeesukseen,ei kehälliset asiat,kuten kaste,helvettiteologia,nuoren tai vanhan maan kreationismi jne. jne.
12.12.2020 17:14
Helvetti , synti ja sovitus ovat käsitteinä yhä vieraampia suomalaisille. Antolan tutkimus on 2006 eli n. 15 v sitten. Tämän jälkeen nämä asiat ovat varmasti tulleet vielä etäisemmäksi. Jos lukee esim kirkon ylimpien johtajien kannanottoja siitä mitä kirkon tulisi tehdä, voi huomata, että poistuneiden käsitteiden listalle ovat tulleet sellaiset sanat, kuin Jeesus ja Raamattu. Tämä on huolestuttavaa. Tämä johtaa mm. siihen, että uudessa Raamatun käännöksessä ”vanhurskas” on korvattu termillä ”oikeudenmukainen”. Se on aivan eri asia. Ymmärrän Raamatusta asian siten, että Jumala on vanhurskas ja antaa syntini anteeksi, koska Jeesus on sovittanut syntini. Jos Jumala olisi oikeudenmukaisen, ei minulla olisi toivoa pelastuksesta. Nimimerkki ”Pelastettu syntinen”
11.12.2020 21:39
Ihminen ei voi itse valita syntymistään perisyntiseksi eli lähtökohtaisesti ikuiseen tulikidutukseen joutuvaksi. Tämä on tietenkin äärimmäisen kohtuutonta ja sadistista, sillä pelastava uskokin on krist.opin mukaan lahja, jonka Jumala antaa kenelle tahtoo ja hänhän Raamatun mukaan myös paaduttaa kenet tahtoo eli ihmisellä ei ole tähänkään vapaata valintaa. Fundamentalistisen Dogman pahin vastustaja ei näin olekaan ateismi tai ateisti tai hereesia tai hereetikko vaan logiikka ja loogikko.
11.12.2020 13:18
Eräät luulevat, että helvetti olisi maan keskipisteessä. Ilmestyskirja kertoo tulisen järven olevan taivaassa Jumalan ja pyhien enkelien kasvojen edessä. Samalla tavalla temppelissä on polttouhrialttari pyhäkön edessä ja temppelin muurien takana oli toinen uhrien polttopaikka.
Johanneksen ilmestys 14:
10 joutuu yhtä lailla juomaan Jumalan vihan viiniä, joka laimentamattomana on kaadettu Jumalan vihan maljaan. Häntä kidutetaan tulessa ja rikin katkussa pyhien enkelien ja Karitsan edessä.
11 Tulesta, joka ihmisiä kiduttaa, nousee savu aina ja ikuisesti. Heillä ei ole päivän, ei yön lepoa — ei niillä, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa, eikä kenelläkään, joka ottaa pedon nimen merkikseen.
Tämän takia Abraham saattoi keskustella helvetin tulessa olevan rikkaan miehen kanssa, koska kuilun takana oli paratiisi. Tämän vuoksi Jeesus saattoi julistaa vangituille evankeliumin menemättä itse tuleen.
Luukas 16:
22 ”Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.
23 Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten.
24 Silloin hän huusi: ’Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.’
25 Mutta Abraham sanoi: ’Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa.
26 Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.’
VT:n tekstit tuntevat myös helvetin ja kertovat, miten Herran valtakunnassa pyhät tulevat näkemään ne, jotka on heitetty tuliseen järveen. Tulinen järvi muistuttaa paratiisin asukkaita siitä, mitä kävi niille, jotka olivat Herralle tottelemattomia.
Jesaja 66:
22 Niin kuin uusi taivas ja uusi maa, jotka minä luon, pysyvät minun edessäni, sanoo Herra, niin pysyvät minun edessäni teidän sukunne ja teidän nimenne.
23 Ja aina uudenkuun päivänä ja jokaisena sapattina tulee koko ihmissuku, ja kaikki kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra.
24 Ja kun he lähtevät ulos, he näkevät niiden ruumiit, jotka ovat minusta luopuneet. Mato, joka niitä kalvaa, ei kuole, liekki, joka niitä nuolee, ei sammu.
Daniel 12:
2 Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun.
10.12.2020 22:59
Aivan loistavia kiteytyksiä. Kiitos Pasi!