Miten tulla onnelliseksi

Kaikkien hämmästykseksi mies muuttui, kun hän täytti kahdeksankymmentä vuotta. Yhdessä yössä miehessä tapahtui niin valtava muutos, että ihmiset eivät olleet tuntea häntä. Kartettu kiusankappale, joka oli ennen ollut kärttyisä ja tyytymätön, vaikutti nyt onnelliselta. Kylän pahin valittaja ja nurisija oli äkkiä alkanut hymyillä. Ennen kaikille kiukutellut mies tervehti nyt vastaantulijoita iloisena ja hyväntuulisena. Kaiken lisäksi hän näytti samalla yhdessä yössä nuortuneen ainakin vuosikymmenen verran.

Kylän asukkaat sipisivät ja supisivat ihmetellen miehessä tapahtunutta muutosta. Viimein he kokoontuivat vanhan miehen luo ja kysyivät: ”Mitä ihmettä sinulle on tapahtunut? Mikä kumma on voinut saada sinussa aikaan noin valtavan muutoksen?”

Vanha mies hymyili iloisesi ja vastasi:

”Ei minulle ole oikeastaan tapahtunut mitään kovin merkillistä. Käytin kahdeksankymmentä vuotta elämästäni tavoitellen kaikin tavoin onnellisuutta, mutta en ikinä saavuttanut sitä. Aina minulta puuttui vielä jotain. Aina jollain toisella näyttivät asiat olevan yhä paremmin kuin minulla. Viime yönä päätin luopua alituisesta onnellisuuden tavoittelemisesta. Päätin alkaa vain nauttia tästä omasta elämästäni. Huomasin, että se oli elämäni paras päätös. Nyt olen vihdoinkin tosi onnellinen!”

Psalmi 131, jossa on vain kaksi jaetta, ei ole Raamatun lyhyin psalmi. Niin lyhyt se kuitenkin on, ettei koko psalmin lukemiseen mene kuin noin 15 sekuntia:

”Herra, sydämeni ei ole korskea eivätkä silmäni ylpeät. Minä en ole tavoitellut suuria, en pyrkinyt liian korkealle. Ei, olen löytänyt rauhan, mieleni on tyyni. Niin kuin kylläinen lapsi lepää äitinsä sylissä, niin on minun mieleni levollinen.” (Psalmi 131:1-2)

Tästä lyhyestä psalmista löytyy se aarre, jota vanha mies oli koko elämänsä kiihkeästi mutta turhaan ajanut takaa. Mies oli tavoitellut omaa onneaan niin kovasti, ettei hän ollut ehtinyt huomata onnen jo olevan aivan hänen ulottuvillaan. Tämän oivaltaminen pysäytti miehen nauttimaan siitä, mitä hänellä jo oli. Kiitollisuus elämän lahjoista käänsi murjotuksen ja hymyksi. Tällöin myös hänen ihmissuhteensa eheytyivät.

Tämä aika vaatii jokaiselta tuottavuutta, tehokkuutta, kasvavaa kulutusta sekä rahan perässä juoksemista. Yhä useammat ovat joutuneet huomamaan, että sellaiseen oravanpyörään hyppäämisestä saa palkaksi vain uupumuksen, loppuun palamisen ja masentumisen.

Tuntuu kuin apostoli Paavali olisi kirjoittanut juuri meidän Mammonaa palvelevalle ja materialistiselle ajallemme asiat, jotka löytyvät hänen 1. Timoteuksellle kirjoittamansa kirjeen 6. luvun jakeista 8-10:

”Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä.” (1.Tim.6:8-10)

Entä mikä mahtaa olla se Raamatun lyhin psalmi, johon aiemmin viittasin? Se on Psalmi 117, joka vie tuon tittelin tavallaan kaksinkertaisesti. Psalmi 117 on Raamatun lyhyin psalmi ja samalla myös Raamatun lyhyin luku.

Ehdotan, että kiitollisena kaikesta siitä mitä me olemme Jumalalta elämäämme saaneet ja kiitollisena hänen huolenpidostaan me aloitamme tämän päivän vaelluksemme lukemalla Psalmin 117, jossa on vai 18 sanaa:

”Kiittäkää Herraa, kaikki kansat! Ylistäkää häntä, kansakunnat! Rajaton on hänen rakkautensa, iäti hän on meille uskollinen. Halleluja!” (Psalmi 117:1-2)

Iloa ja kiitollisuutta elämääsi, rakas ystäväni!