Simon Wiesenthal Center: Kristalliyö vuodesta 1938 vuoteen 2020

VAIKKA SE ON VASTOIN PUHDASOPPISTA ”woke-kultuuria”, juutalaisuus edellyttää muistin säilyttämistä keskeisenä arvona kenelle hyvänsä ja mille tahansa yhteiskunnalle, joka pyrkii rakentamaan parempaa tulevaisuutta.

On selvää, että kyse ei ole koskaan ollut historian päivämäärien muistamisesta – olivatpa ne sitten 1619 tai 1776 – vaan siitä, mitä meidän pitäisi oppia tietyistä historian hetkistä. Vaikka me kaikki rakastamme lomia ja juhlia, tärkeimmät asiat, joita voimme oppia tai jättää oppimatta, usein ovat kaikuja esi-isiemme kärsimyksestä ja epäonnistumisista.

Raamatun viisi Mooseksen kirjaa korostava 36 kertaa, että meidän on osoitettava myötätuntoa muukalaisia kohtaan, koska juutalaiset olivat kerran muukalaisia Egyptin maassa tuhansia vuosia sitten.

JUUTALAISILLE MUISTI EI OLE YLELLISYYTTÄ, vaan keskeinen osa kansallista DNA:ta. Meille opetetaan, että esi-isiemme ja äitiemme teot ovat merkkejä ja opasteita, jotka viitoittavat omia polkujamme ja kansamme kohtaloa; synnin ja parannuksen, epäonnistumisen ja menestyksen, maanpaon ja paluun toistumisen malli. Sukupolvien ajan meille on opetettu, että vieroksumme muiston säilyttämistä omaksi vahingoksemme.

Tästä pääsemme natsien holokaustiin, niin sanoinkuvaamattomaan tragediaan, että sitä varten oli luotava uusi sana kuvaamaan 6 miljoonan juutalaisen, heidän joukossaan noin 1,5 miljoonaa lasta, järjestelmälliseen murhaan.

Yom Hashoah ja kansainvälinen holokaustin muistopäivä perustettiin, jotta mielemme saisi jonkinlaisen käsityksen kansanmurhan aiheuttamasta inhimillisestä kärsimksesä.

MUTTA TOINEN TAPAHTUMA, ”KIRSTALLIYÖ” — Kristallnacht  — 9.-10. marraskuuta.1938, joka edelsi gettoja, karkotuksia ja kaasukammioita, on edelleen juutalaisen mielen kollektiivisessa tajunnassa.

Noina iltoina Hitler päästi valloilleen koko maailman silmien edessä vainon, joka aloitti juutalaisten ja juutalaisuuden hävittämisen Saksasta. Natsit tutkivat juutalaisia huolellisesti ja ymmärsivät, että syrjäyttääkseen ja lopulta eliminoidakseen Saksan juutalaiset, heidän oli otettava kohteeksi juutalaisen yhteisöllisyyden symboli: synagoga.

Tuon yön kauhut eivät liikuttaneet lännen johtajien sydämiä ja mieliä. Hitler pani merkille apatian sekä toiminnan ja empatian puuttumisen juutalaisia kohtaan. Yksiselitteinen, joskin äänetön viesti Hitlerille oli: Emme aio toimia; Emme halua juutalaisia, hoitele sinä heidät. Ja niin hän tekikin.

Toinen maailmansota pääsi pian valloilleen. Puolalaiset sekä Itä-Euroopan saksalaiset joukot ja SS polttaisivat synagogia, joiden sisään oli lukittu juutalaisia, muuttaen siten rakennukset, jossa oli juhlittu elämän kiertokulkua tuliseksi infernoiksi, jossa pyhät Toorat ja pyhät juutalaiset paloivat ilmiliekeissä.

Kaikki alkoi jumalanpalvelusrakennuksista, eikä vain natsi-Saksasta. Joseph Stalin tuhosi tai sulki lähes kaikki kirkot, synagogat ja moskeijat eri puolilla Neuvostoliittoa. Muut kommunistidiktaattorit rautaesiripun takana seurasivat hänen käskyään. Mao Zedong pyrki uudistamaan modernin Kiinan poistamalla kaikki jäljet järjestäytyneestä uskonnosta. Meidän aikanamme, sallittuaan ensin kristinuskon uudelleen puhkeamisen, Kiina on repinyt tai sulkenut lukuisia kirkkoja, kaatanut minareetteja ja kohdistanut ankaria toimenpiteitä muslimiuiguureihin.

Vaikutusvaltaiset hallitukset suunnittelivat ja toteuttivat kaikki nämä toimet.

TÄSTÄ PÄÄSEMME nykypäivän Amerikkaan. Perustajaisämme ymmärsivät uskonnon merkityksen ja upottivat siksi uskonnonvapauden perusoikeudeksi perustuslakiimme. Vuosikymmenten ajan on nautittu puoluerajat ylittävää tukea tiukoille toimille jumalanpalvelustiloihin sekä uskovaisiin kohdistuneita viharikoksia vastaan.

Mutta ilmeisesti ei vuonna 2020. Rasismista, antisemitismistä ja viharikoksista on tullut poliittisia jalkapalloja. Synagogia ja juutalaiskeskuksia vastaan on hyökätty tai niitä on poltettu Oregonista Delawareen ja Kaliforniaan saakka. Niin on myös kirkkoja — julkeasti. Viimeisin kauhistuttava tapaus sattui Portlandissa marraskuun 4. päivänä. Paikallinen media sekä New York Post raportoivat mellakoitsijoista, jotka hajottivat kodittomia ja mielenterveysongelmaisia auttavan kirkon:

”Saint Andre Bessetten (katolinen) kirkko on yksi monista rakennuksista, jonka ikkunat oli rikottu tämän illan mellakan aikana”, Multnomahin piirikunnan sheriffin toimisto twiittasi varhain torstaina. ”Tämä järjestö auttaa niitä, jotka ovat kodittomia, kokevat köyhyyttä, mielenterveysongelmia ja päihteiden väärinkäyttöä.”

Natsi-Saksassa, Neuvostoliitossa ja Kiinan kansantasavallassa tyrannit määräsivät uskonnollisten instituutioiden tuhoamisen ja uskonnollisten johtajien maalittamisen.

Kansakuntamme nykyinen poliittinen ja yhteiskunnallinen ilmapiiri on tehnyt monin paikoin mahdottomaksi viranomaisten toiminnan mellakoitsijoita vastaan. Viranomaiset eivät voi pitää tällaisia rikollisia vangittuina muutamaa tuntia pidempää.

Kuka tahansa istuu presidentin työhuoneessa tammikuussa, hänen tulee yhdessä seuraavan kongressin johtajien kanssa tehdä uskonnonvapauden suojelemisesta ja kaikkien jumalanpalvelusrakennusten turvallisuudesta asia numero 1. Siihen sitoutuminen olisi tämän olisi tämän marraskuun 9. päivän arvoinen asia.

(Käännös: Pasi Turunen)