Rony Smolar – Israel-uutisviikko 30.12.2024

Israel-uutisviikkoon Joulun ja Hanukkan pyhäkauden vaikutuksesta on toivottu tuovan valoa ratkaisua odottaviin kriiseihin. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, vaikka sodan päättyminen Gazassa näytti alkuviikolla olleen lähempänä kuin koskaan, kun osapuolet avoimesti julistivat pyrkivänsä rauhaan. Loppuviikolla ääni sitten muuttui osapuolten syyttäessä toisiaan sopimusehtojen kiristämisestä sekä neuvottelutuloksen viivyttämisestä ja nyt neuvottelujen kerrotaan juuttuneen paikoilleen.

Visaisissa neuvotteluissa ovat olleet vastakkain osapuolten näkemykset sodan päättämisestä; ts. olisiko se Hamasin myöntämä täydellinen tappio ja antautuminen, vaiko Israelin hyväksymä pitempiaikainen tulitauko, minkä aikana osapuolet vapauttaisivat vankeja ja Gazaan syntyisi palestiinalaisten toimesta uusi ja maltillinen hallinto.

Näiden tavoitteiden tiellä on kuitenkin kaksi merkittävää estettä, jotka vaativat ratkaisua. Nimittäin Israel vaatii kakkien sadan elävän ja kuolleen israelilaisen panttivangin vapauttamista kerralla, mutta Hamas ei valttikortistaan suostu luopumaan, vaan pitäytyy kolmivaiheisessa etenemisessä.  Israel taas ei suostu vapauttamaan vakavista terroriteoista vankiloissaan olevat Jordanjoen länsirannalle, koska siellä he muodostaisivat lisääntyvän turvallisuusuhan tuolla muutenkin rauhattomalla ja väkivaltaisella alueella. Israel vaatii vapautettavien karkottamista mahdollisimman kauaksi, kuten esim. Turkkiin tai Iraniin. Siis sopimatta on vielä keskeisiä yksityiskohtia, joiden ajan myötä lasketaan ratkeavan, kun sotaväsymyksestä kärsivän Hamasin aika näyttää käyvän vähiin.

Mutta myös Israelissa pitkä sota on uuvuttanut kansan, mikä näyttäytyy Netanjahun vastaisten mielipiteiden kärjistymisenä sekä kurjissa olosuhteissa Hamasin vankeudessa olevien omaisten kasvavana kärsimättömyytenä. Kuten valtaosa israelilaisista, myös he kokevat hallituksen johtaneen huonosti neuvotteluja, joiden tavoitteet ovat vähän väliä vaihdelleet.

Neuvottelujen ollessa nyt keskeytyneinä ilmeistä on, että Gazan sodan osapuolet sekä alueen muut ratkaisua vailla olevat kiistat jäävät odottamaan Donald Trumpin asettumista tammikuun 20. (kahdentenakymmenentenä) Yhdysvaltain seuraavaksi presidentiksi.

Monet viimeaikaiset tapahtumat antaisivatkin mahdollisuuden jopa uuden järjestyksen aikaansaamiseen Yhdysvaltojen johdolla Lähi-itään. Paljon riippuu kuitenkin presidentti Trumpin ajankäytöstä, kun suurvaltojen voimasuhteet ovat maapallon muiden haasteiden takia koetuksella. Mutta Trumpin edellinen presidenttikausi toi merkittävän loikan Israelin ja neljän muslimimaan Arabiemiraattien, Bahrainin, Marokon ja Sudanin välisiin suhteisiin. Tuolloin jäi Lähi-idän vaikutusvaltaisimman muslimivaltion Saudi-Arabian ja Israelin lähentyminen kuitenkin kesken, minkä etenemisen esteeksi on nyt Gazan sodan myötä noussut oikeudenmukaisen ratkaisun löytyminen palestiinalaiskysymykseen. Mutta Israelissa uskotaan vakaasti Saudi-suhteiden syntymiseen Trumpin presidenttikaudella.

Löytyisikö arvaamattomasta ja suorapuheisesta Donald Trumpista tarvittavaa vipuvartta saattamaan Israel ja palestiinalaisjohto takaisin neuvottelupöytään ja kohti kauan odotettua ratkaisua, on paraikaa pohdinnassa. Samalla siitä voisi käynnistyä Lähi-idässä ketjureaktio, minkä loppupäässä löytyisi Israelin juutalaisvaltio, jonka kaikki alueen muslimivaltiot tunnustaisivat.

Syyriassa vastikään tapahtunut vallankaappaus ja sen tuoma uusi ja aiemmasta sovinnollisempi hallinto näyttäisi onnistuessaan löytyvän tuon ketjureaktion alkupäästä, kun jopa Yhdysvallat on varoen lämmittänyt siihen suhteitaan. Rohkaisevaa on myös se, että Syyrian uusi johtaja Ahmed al-Sharaa joukkoineen näyttää ainakin ulospäin saaneen otteen yhteisestä tulevaisuudesta unelmoivasta pirstoutuneesta kansasta, kun Bashar al-Assadin hirmuhallinnon syrjäyttäneet eri kapinallisryhmät ovat suostuneet hajautumaan ja liittymään maahan koottavaan armeijaan.

Viime päivät ovat kuitenkin olleet rauhattomia, kun Assadin kannattajat ovat ottaneet aseellisesti yhteen hallinnon joukkojen kanssa. Israel tarkkailee tätä kehitystä, sillä uuden hallinnon lausunto, että se haluaa vahvistaa maan roolia alueellisen rauhan edistämisessä, on ollut lähes musiikkia Israelin korville. Sen lisäksi Damaskoksen uusi pormestari totesi eräässä lehtihaastattelussa ymmärtävänsä Israelin huolen, mutta ettei Israel ole Syyrian ongelma, vaan hänen maansa haluaa rauhaa.

Israel pitää tätä Syyrian politiikan nopeata käännettä kuitenkin lähinnä seireenien kutsuna lännelle ja erityisesti Yhdysvalloille, joka ehti poistaa 10 miljoonan dollarin pidätyspalkkion kapinallisjohtajalta al-Sharaalta sen jälkeen, kun tämä oli tavannut Damaskoksessa käyneen harvoin nähdyn amerikkalaisdiplomaatin.

Myös naapurimaan Jordanian ulkoministerin vierailu viime viikolla Damaskoksessa oli poikkeuksellinen, sillä maiden välit ovat vuosia olleet hyvin viileät. Myös viime viikolla kokoontunut arabimaiden liitto nk. Arabiliiga ilmaisi tukensa Syyrian uudelle kansalliseen yhtenäisyyteen pyrkivälle hallinnolle torjuen samalla kaiken ulkopuolisen puuttumisen sen asioihin, mikä nähtiin Iranille osoitettuna viestinä.

Mutta uusi hallinto tarvitsee arabiveljiensä rohkaisua, kun kaadetun hallinnon kannattajat ovat alkaneet purkaa tyytymättömyyttään. Myös yhteinen tulevaisuus uuden hallinnon alaisuudessa näyttää epävarmalta, kun islamistit jouluna polttivat kadulle pystytetyn kristittyjen koristaman joulukuusen. Se sai kristityt marssimaan oikeuksiensa puolesta pääkaupungin Damaskoksen kaduilla huutaen, että ”jos emme saa elää kristittyinä omassa maassamme kuten ennen, emme enää kuulu tänne”.

Merkkejä Syyrian uuden politiikan irtiotosta menneisyydestä näkyi kuitenkin viime viikolla, kun maa esti Assadin hallinnon aikaiselta liittolaiselta Iranilta ilmatilansa ylilennot, koska niiden pääasiallisena tarkoituksena nähtiin aseiden toimittamisen Israelia vastaan sotiville terroristiryhmille Libanoniin sekä Irakiin, kuten vallankumousta ennen oli tapahtunut. Sen lisäksi Syyria aikoo israelilaisen lehtitiedon mukaan vaatia Iranilta 300 miljardin dollarin korvausta, minkä Iran oli edellisen mutta epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen yli vuosikymmenen ajan maksanut Assadin hirmuvallan säilymiseksi.

Liittolaistensa Hamasin, Hizbollahin ja Syyrian kärsimien tappioiden jälkeen Iranin kokemat takaiskut Israelin vastaisella rintamalla näyttivät jatkuvan, kun sen Irakissa toimivat liittolaisjoukot olivat maan pääministerin kanssa sopineet Israelin vastaisen toiminnan keskeyttämisestä, kertoi eräs libanonilainen päivälehti viime viikolla.

Mutta myös Iranin sisällä tuntuu tapahtuvan, kun tämä Israelin olemassaoloa uhkaava maakaasua ja öljyä tuottava maa alueen lehtitietojen mukaan paraikaa kärvistelee energiakriisin kourissa. Sitä ei maan ylin johtaja ajatollah Ali Khamenei kuitenkaan myönnä, vaikka ongelmien taustalla on maan vanhentunut infrastruktuuri, kansainväliset talouspakotteet sekä Israelin tekemät iskut energialaitoksiin. Maa kokee nyt jatkuvia sähkökatkoja, joiden seurauksena valtion virastojen, pankkien, ostoskeskusten ja tehtaiden on uutisten mukaan olleet suljettuina sekä radio- ja televisiolähetykset välillä keskeytyneinä.

Iranilaisten on kerrottu jo kyllästyneen vuonna 1979 vallan ottaneeseen korruptoituneeseen ja tiukkaa kuria ylläpitäneeseen pappisjohtoonsa ja siksi kansainvälisessä lehdistössä on veikattu maan lähitulevaisuudessa joutuvan Syyrian tielle.

Sitä on lyhyen ajan sisällä toistamiseen vauhdittanut pääministeri Netanjahu, joka jälleen osoitti sanansa Iranin kansalle. Hän syytti maan johtoa kansan alistamisesta, kuten Assadin hallinto oli Syyriassa tehnyt sekä valtion varojen pääasiallisesta käytöstä sotateollisuuteen eikä kansan hyvinvointiin. Netanjahu kannusti iranilaisia tarttumaan tilanteeseen ja kohottamaan vanhan ja arvostetun persialaisen kansan sille sivistyksen tasolle, jonne se yhdessä alueen juutalaisten kanssa historiallisesti kuuluu.

Iranin johto näyttää nyt selvästi pidättelevän Israelin vastaisia toimiaan eikä lähitulevaisuudessa halua antaa Israelille syitä iskeä ydinohjelmaansa eikä maan haavoittuvaa infrastruktuuria vastaan. Sen sijaan Iranin laskuun toimivat Jemenin huthi-kapinalliset ovat runsaan viikon ajan kiihdyttäneet ohjus- ja lennokki-iskujaan Israeliin ja erityisesti miljoonien asuttamaan keskiosaan. Israel on suurimmaksi osaksi onnistunut torjumaan hyökkäykset rajojensa ulkopuolella, mutta myös muutamat hyökkäykset ovat läpäisseet ohjustorjunnan aiheuttaen vahinkoa, tuhoten mm Tel Avivin alueella erään ison koulurakennuksen. Myös toistuvat ilmahälytykset ja pommisuojissa peräkkäisinä öinä vietetty aika ovat aiheuttaneet asukkaille univajetta.

Israel oli uhannut kostaa huthien iskut, mutta lähes 2000 kilometrin etäisyydellä sijaitsevasta köyhästä aavikkovaltiosta on ollut vaikeata löytää pommitettavaksi sellaisia strategisia kohteita, jotka pidättelisivät Jemenin uhmakkaita kapinallisia. Koska huthit saavat aseellista tukea Iranilta, olivat Israelin turvallisuusviranomaiset viime päivinä pohtineet pitäisikö hutheja hillitä iskemällä tuntuvasti Iraniin ja tuhota siellä ydinlaitoksia, kun siihen näyttää ”ikkuna” nyt olevan auki.

Mutta viime torstaina Israel tekikin Jemeniin neljännen ja mittavimman kostoiskunsa, johon armeijan tiedottajan mukaan osallistui kolmisenkymmentä konetta, ja joiden kohteiksi kahdessa hyökkäysaallossa valikoitui pääkaupunki Sa´ana, maan kansainvälinen lentokenttä, satamia, voimalaitoksia ja öljyvarastoja. Israelin televisiossa näytetyt kuvat kertoivat tuhoista, joilta eivät siviilikohteetkaan säästyneet. Välittömästi hyökkäyksen jälkeen huthi-johto uhkasi kostolla: ”Israelin sionistisen vihollisen tulee varautua pikaiseen kostoomme”, sanottiin Jemenin televisiossa juuri ennen kuin uusi ohjus laukaistiin kohti Israelia. Se, kuten sitä seuranneet kaksi muuta ohjushyökkäystä kuitenkin torjuttiin.

Israelin viimeisimmästä hyökkäyksestä huolimatta huthien aloittamat iskut ja vastaiskut joutuvat Israelin vaatimuksesta myöhemmin tänään YK:n Turvallisuusneuvoston käsittelyyn.

Israel aikoo lähettää YK:lle myös raportin Gazassa olevien panttivankien kohtaamista julmuuksista, kuten nälässä pitämisestä, hakkaamisesta, tahallisesta palovammojen aiheuttamisesta sekä seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja väkivallasta.

Israelin huolena on myös alueellista vaikutusvaltaansa levittävä Turkki ja sen vallanhaluinen presidentti Erdogan, jota alueen lehdistössä kutsutaan maansa pääkaupungin mukaisesti ”Ankaran sulttaaniksi”. Pahimmillaan Israel näkee Turkin ottavan itselleen Iranin menettämän otteen ja Venäjän jättämän tyhjiön Syyriassa ja Nato-maana aseistavan naapurinsa amerikkalaisin asein. Se tietäisi entistä huonompia aikoja myös Turkkia vastustaville Syyrian kurdeille, joilla on perhe- ja sukulaissiteitä Israelissa elävään kurdivähemmistöön. Israel onkin ilmoittanut asettuvansa tarvittaessa puolustamaan Syyrian kurdeja, mikäli Turkki hyökkäisi sen rajakaupunkina olevaan Kobaneen, missä kurdit ovat vallassa. Turkki on kuitenkin antanut Syyrian uuden hallinnon vastata alueesta.

Edellyttäen, että tilanne Syyriassa vakiintuu ja uusi hallinto kykenee siellä ylläpitämään arabimaailmassa harvoin koettua rauhantahtoista yleispolitiikkaa, sitä uskoisi Israelin sekä useiden Syyriaa aiemmin karttaneiden länsimaiden tukevan.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR