Jumalan ihmeitä Mongolian taigalla
Lähettimme Arju Kaldar-ool tekee työtä hyvin haasteellisissa oloissa Mongolian kaukaisilla taigoilla. Kesällä taigalta toiselle siirrytään ratsain useiden vaikeakulkuisten vuorten yli suuren, avustustavaroita kuljettavan porolauman kanssa. Matka kestää useita päiviä. Hyttysparvet ja hirvikärpäset kiusaavat matkalaisia, eikä äkisti yllättävä lumikuuro korkealla vuoristossa ole kesälläkään harvinainen. Talvella kuljetaan suurten järvien yli maastoautolla. Silloin jännitystä tuovat järven jään kestäminen, auton kunto ja kova pakkanen, joka saattaa kivuta jopa -50 Celsius-asteen alapuolelle.
Arju, joka on ensimmäinen tuvalainen lähetystyöntekijä, on saanut Mongolian poronpaimentajakansat sydämelleen. Hän muutti poikansa Dugerin kanssa Mongoliaan vuoden 2021 alussa. Arju toimii täysin Patmoksen kannattamana lähettinä Raamatunkäännösinstituutin (IBT) alaisuudessa. Tsaatan-heimo ja muut paimentolaiset ovat ennestään saavuttamattomia kansoja, jotka eivät ole koskaan ennen kuulleet Vapahtajasta.
Arjun terveiset
”Lähes 70 perhettä kuuli evankeliumin ja sai ruokakassin viimeisimmällä matkallamme. Nyt me rukoilemme ja valmistelemme parhaillaan joulumatkaa. Onkohan meillä mahdollisuus saada joululahjoja taigan lapsille myös tänä jouluna? Olemme muinakin vuosina matkanneet juuri joulun aikaan ja vieneet lahjoja lapsille. Toivon, että se onnistuu taas. Viimeisimmällä matkallamme vierailimme 64 jurtassa. Yövyimme aina pari yötä yhdessä paikassa ja jatkoimme matkaa. Työtä oli todella paljon: rukoilimme sairaiden puolesta, jaoimme evankeliumia, autoimme kotiaskareissa ja jaoimme ruoka- ja vaateavustuksia. Vierailimme kouluissa ja sisäoppilaitoksissa, joissa poronhoitajien lapset asuvat koulun lukukausien aikana. Haluan jakaa kanssanne todistuksen siitä, miten Jumala ihmeellisesti paransi kaksi poikaa.
Ensimmäinen ihme
Saavuimme eräälle jurtalle myöhään illalla. Ulkona oli hyytävän kylmä. Päätimme jäädä sinne aamun valkenemiseen saakka. Jurtan laverilla makasi laiha lapsi, jolla oli hyvin korkea kuume. Meille kerrottiin, että hän sairasti keuhkokuumetta. Hän oli saanut hoitoa ja lääkityksen, mutta se ei tuntunut purevan. Poika ei ollut juurikaan syönyt moneen päivään. Kerroimme perheelle Jeesuksesta ja saimme rukoilla heidän puolestansa.
Voitelimme pojan öljyllä, laitoimme kädet hänen yllensä ja rukoilimme hänen puolestaan Jeesuksen nimessä. Rukouksen jälkeen, vielä samana iltana, poika nousi sängystä ja söi kaksi kertaa yhdessä muiden kanssa. Jo nyt huomasimme, että poika oli vastaanottanut yliluonnollisen parantumisen. Hän oli valveilla ja hyppi ja lauloi kanssamme. Seuraavana aamuna kiittelimme perhettä ja jatkoimme matkaamme. Myöhemmin kuulimme, että poika oli todettu tutkimuksissa täysin terveeksi.
Toinen ihme
Toinen ihme tapahtui kadulla. Pojan nimi oli Bato. Hänkin oli hyvin laiha ja pieni poika. Tapasimme hänet ja hänen vanhempansa sattumalta ajotiellä, kun automme kohtasivat. Autosta tuli ulos pieni poika, joka oli aiemmin ollut taigalla lastenleirillämme. Halasin häntä pitkään ja annoin hänelle pussillisen hedelmiä. Pojalla oli vakava ihosairaus. Rukoilimme kahden pastorin kanssa, että hän tulisi täysin terveeksi.
Pian tämän tapahtuman jälkeen pojan isä soitti minulle, että paiseet pojan kehosta olivat kadonneet viiden päivän sisällä ja hän oli nyt täysin terve. Kuukausien ajan poika oli kärsinyt ihosairaudesta, eivätkä lääkkeet auttaneet. Jumala oli tehnyt ihmeen ja sairaus oli lähtenyt hänestä!
Joulumatka
Seuraava matka taigalle paimentolaisten luokse on joulukuussa. Olemme jo valmistelleet matkaamme rukouksin. Kiitos, kun rukoilet kanssamme ja tuet työtämme lahjotuksin. Siunattua joulua jokaiselle suomalaiselle ystävällemme!”