Kerrommeko me rakentavia vai rikkovia tarinoita?
Joukko nuoria poikia istui pimeässä leirinuotion ympärillä. Nuotion liekkien loimotus sai ympärillä olevan pimeän metsän varjot liikkumaan salaperäisellä tavalla ympäröivissä puissa ja pensaissa. Nuotiopiirin lämpimään ja herkkään tunnelmaan sisältyi siksi myös kihelmöivää jännitystä.
Aikuisen ikää lähestyvä joukon johtaja nousi seisomaan ja aloitti nuotiotarinansa: ”Oletteko kuulleet, millaisia ennustuksia liikkuu? Venäläiset hyökkäävät pian Suomeen. Meidän sotilaamme taistelevat urhoollisesti, mutta joutuvat ylivoiman edessä perääntymään länsirannikolle asti. Siellä riehuvat viimeiset taistelut niin ankarina, että pohjanmaan peltojen ojat täyttyvät verestä”.
Elettiin 1950-lukua. Nuotion ympärillä istuvat alle kymmenvuotiaat pojat kuuntelivat puhujaa vakavina ja paikoilleen jähmettyneinä. Nuotion loimuavat liekit sekä puiden lomassa häilyvät varjot alkoivat hetki hetkeltä tuntua uhkaavammilta.
Minä oli yksi noista nuotiopiirissä tarinaa kuunnelleista pojista. Enkä varmasti ollut ainoa, jonka muistiin kuulemamme nuotiotarina jätti lähtemättömän jäljen.
Viime aikoina tuon leirinuotion tapahtumat ovat palautuneet usein mieleeni, kun olen nähnyt millaisia ennustuksia ja profetioita nettiin tuntuu tulvivan kiihtyvällä vauhdilla. Vanhoja ennustuksia on kaivettu esille. Vaikka ne aikoinaan olisivat osoittautuneet vääriksi, niin nyt niitä on sovitettu koskemaan vuotta 2025.
Enää ei edes tarvita pimeää metsää ja leiritulia luomaan sopivan jännittävää ja otollista tilannetta hurjille tarinoille. Nyt käytettävissä ovat dokumenteista ja elokuvista alkuperäisestä asiayhteydestään irrotetut kaappaukset, tekoälyn luomat kuvat ja netin tarjoamat paljon nuotiopiirejä laajemmat jakelutavat.
Jotain hyvääkin tuo alussa kertomani leirinuotio hurjine tarinoineen minulle opetti.
Tarinoilla on suuri voima niin hyvässä kuin pahassakin. Tämä ei ole ihme, sillä ovathan tarinat ihmiskunnan vanhin ja tehokkain väline siirtämään viestejä, opetusta ja perinteitä seuraaville sukupolville.
Myös Raamattu on täynnä tarinoita. Teksti, jonka me nyt voimme lukea Raamatusta on ensin kulkenut ihmiseltä toiselle puhuttuna ja kuunneltuna tietona. Opettajansa jalkojen juuressa istuvan oppilaan tehtävänä oli oppia kuulemansa niin hyvin, että hän pystyisi toistamaan sen sanasta sanaan niille, jotka aikanaan tulevat istumaan hänen jalkojensa juuressa.
Kirjoitustaidon yleistyttyä tekstit kirjoitettiin talteen jaettavaksi laajemmillekin joukoille. Se ei suinkaan merkinnyt tarinoiden voiman ehtymistä. Sopivassa ympäristössä ja tilanteessa taitavasti kerrottu tarina, joka kuljettaa mukanaan opetusta, jää yhä paljon paremmin mieleen kuin pelkkä kuivakas tiedon jakaminen.
Tarinoiden kertomiseen liittyy myös suuri vastuu. Jumala ei suotta varoita: ”Jos taas joku profeetta julkeaa minun nimissäni puhua sellaista, mitä minä en ole käskenyt hänen puhua, tai puhuu vieraiden jumalien nimissä, hänen on kuoltava.” (5. Moos.12:20)
Mistä sitten voimme tietää, milloin jokin profetia on Jumalasta eikä nouse pelkästään kertojan peloista, toiveista tai kuvitelmista?
Tähänkin löytyy vastaus Raamatusta. Pari jaetta myöhemmin Jumala toteaa, että ” Jos se, mitä profeetta puhuu Herran nimissä, ei toteudu, se ei ole Herran sanaa vaan väärän profeetan röyhkeää puhetta. Älkää kuulko häntä.” (5.Moos.12:22)
Kun olen ollut puhumassa tai opettamassa armolahjoista, joiden joukkoon kuuluvat myös profetoiminen ja tiedon sanat, minulle on usein tehty sama kysymys: Miten koetella omaan tajuntaan kenties nousevat profetiat? Milloin uskallan kertoa niitä eteenpäin?
Olen neuvonut kyselijäitä tekemään ensin kolmen R-kirjainen testin: Onko asia Rakkaudellinen, onko se Rakentava ja onko se Raamatullinen? Jos jokin näistä puuttuu, asiasta on syytä joko pidättäytyä tai ennen eteenpäin jakamista ainakin keskustella jonkun kokeneen kristityn kanssa.
Raamatun ”tarinoiden” profetioista löytyy niin yksilöiden kuin kokonaisten kansakuntienkin kohdalla selkeä punainen lanka: Jumalalta tulleet profetiat 1) opastavat ihmistä elämään Jumalan tahtomalla tavalla, 2) varoittavat synnin seurauksista, 3) kertovat Jumalan armosta ja rakkaudesta niitä kohtaan, jotka kääntyvät katuen hänen puoleensa.
Näitä tavoitteita olen pyrkinyt noudattamaan myös kirjoittaessani kirjassa ”Tarinoita Jumalan sanan äärellä” (Kuva ja Sana) jukkaistua sataa tarinaa. Toivon niistä löytyvän myös sinulle oivalluksia, rohkaisuja ja hyvän elämän eväitä, jotka ankkuroituvat turvallisesti noihin edellä mainitsemiini kolmeen kohtaan.
Tilaa Kuva ja Sanan verkkokaupasta
Lue ohjeet kommentoinnille
29.11.2024 14:00
Reijo Telaranta, jos sinun mielestä on syytä varoittaa seurakuntaa vääristä profetioista, niin sinun tulisi yksilöitä, mitä tarkoitat. Nyt kritiikkisi jää leijumaan ilmaan ikään, kuin kaikki profetiat olisivat sinun mielestä vääriä. Jottei asiasta jää epäselvyyttä, niin voisit tämän kommentin perään mainita ainakin yhden profetian, mikä sinun mielestä on väärä.
Kirjoituksesi alussa otit esille ennustuksen Venäjän armeijan hyökkäyksestä Suomeen. Yrjö Säkkinen antoi vuonna 1984 Tukholman kaupungissa profetian siitä, miten Venäjän armeija tulee Suomeen ja maamme jaetaan kahtia. Tämä profetia on sellainen, että se voi toteutua täsmälleen niin, kuten siinä lukee. Kun sitä tarkastelee huolellisesti, niin siinä on paljon sellaista, joka on hyvin johdonmukaista ja sopii tähän aikaan. Tässä profetiassa ei ole tosin mitään vuosilukua ilmoitettu, joten sen perusteella sitä ei voi moittia.
Sinun sivustollasi on ”profetioita”, jotka voidaan myös osoittaa sekä epäraamatullisiksi että vääriksi. Tässä ei ole nyt tarpeen käydä niitä läpi yksityiskohtaisesti, koska somessa on ollut vapaata keskustelua aiheesta, jota kukaan ei ole voinut estää. Olisin kuitenkin kiinnostunut siitä, mihin vääriin profetioin viittaat.