Rony Smolar – Israel-uutisviikko 11.11.2024

Israelissa politiikan dramaattiset käänteet sekä monella rintamalla edelleen jatkuva sotatilanne peittyivät osittain liittolaisen Yhdysvaltojen presidentinvaalien tulokseen. Ja viikon loppupuolella Hollannin Amsterdamissa muistutettiin israelilaisia ja juutalaisia, miten heihin tämän päivän Euroopassa suhtaudutaan.

Onneksi suhteet Atlantin taakse ovat paremmat, ja siksi pääministeri Benjamin Netanjahu oli ensimmäisiä valtionjohtajia, joka onnitteli presidentinvaalin voittanutta Donald Trumpia. Ja eilen kerrottiin Netanjahun puhuneen vielä kahdesti Trumpin kanssa. Olivathan miehet tehneet läheistä ja tuloksellista yhteistyötä Trumpin presidenttikaudella 2017-2021, jolloin Yhdysvallat mm tunnusti jakamattoman Jerusalemin Israelin pääkaupunkina ja siirsi suurlähetystönä Tel Avivista Jerusalemiin. Lisäksi Trump tunnusti kiistellystä Jordanjoen länsirannasta yli kolmanneksen kuuluvan Israelin hallintoon sekä vahvisti vuoden 1967 kesäsodassa Syyrialta vallatun Golanin ylänköalueen kuuluvaksi Israeliin.

Lähi-idän yleisitilanteen kannalta merkittävää oli myös Trumpin myötävaikutuksella tuolloin synnytetyt nk. Abraham-sopimukset, joiden puitteissa muslimivaltiot Bahrain, Marokko, Sudan sekä Yhdistyneet Arabiemiirikunnat normalisoivat suhteensa Israelin kanssa. Vaaleissa Trump olikin israelilaisten selvä suosikki, siitä huolimatta, että valinta nähdään pönkittävän kotimaassaan epäsuosiossa olevan Netanjahun asemaa.

Olkoonkin, että entisillä suhteilla ja tehdyillä sopimuksilla on edelleen rauhoittava merkitys, tilanne Lähi-idässä on viime lokakuussa tapahtuneen terroristijärjestön Hamasin verisen hyökkäyksen seurauksena kiristynyt lähes koko aluetta kattavaksi sodaksi. Taakse näyttää jäävän tuo paljon toivoa Lähi-itään antanut lyhyt ajanjakso, kun Israel nyt joutuu sotimaan seitsemällä eri rintamalla.

Tilanne ei kuitenkaan voi olla vaikuttamalla odotuksiin, joita Israelilla on tammikuussa presidentiksi palaavan Donald Trumpin suhteen. Pian vaalituloksen selvittyä Israelin lehdistössä pohdiskeltiin ystävänä tunnetun Trumpin paluun vaikutuksia yli vuoden Gazasssa ja Libanonissa jatkuneeseen sotaan. Eräässä päättelyssä Trumpin valinnan nähtiin heikentävän presidentti Joe Bidenin tavoitetta päästä tammikuuhun mennessä tulitauko- tai aseleposopimukseen.

Presidentiltään saamansa tehtävän mukaisesti ulkoministeri Antony Blinken on nyt kiirehtinyt kohti noita tavoitteita ja hänen on viime päivinä kerrottu olleen puhelinyhteydessä virkaveljiinsä Arabiemiraateissa ja Saudi-Arabiassa sekä sodan osapuoliin ja sopimusta välittäviin tahoihin siltä varalta, että Yhdysvaltain republikaaninen uusi hallinto saattaisi poiketa edeltäjänsä Lähi-idän politiikasta. Tosin Trump lupasi voittopuheessaan lopettaa sotimisen.

Viime päivinä ehkä merkittävin edistysaskel on neuvottelujen keskeisessä osassa olevan Qatarin päätös karkottaa emiirikunnastaan Gazaa hallinnoivan Hamasin ulkomailla olevan päämajan. Päätöksen takana pidetään Yhdysvaltojen painostusta sekä erityisesti ulkoministeri Blinkenin kiirehtimää sopimusratkaisua, kun Hamasin läsnäolon välittäjän osassa olevassa Qatarissa ei enää nähdä neuvotteluratkaisua edistävänä. Tässä yhteydessä myös päävälittäjänä toiminut Qatar ilmoitti jättäytyvänsä tehtävästään tauolle, kunnes osapuolilta löytyy halukkuutta päästä sopimukseen.

Käynnissä olevien sotien lisäksi suurena kysymysmerkkinä Israelissa ja muualla on huolta aiheuttanut Iranin ydinasetavoittelu, joka Trumpin tulevalla kaudella joutuu uuteen valoon. Nimittäin keväällä 2018 hän veti Yhdysvallat Iranilta ydinasetta kieltävästä kansainvälisestä valvontasopimuksesta, josta YK:n turvallisuusneuvoston viisi pysyvää jäsenvaltiota sekä Saksa olivat kolme vuotta aikaisemmin sopineet.

Muut maat ovat kuitenkin ylläpitäneet sopimusta, mutta Israel näkee sen heikentäneen kansainvälistä valvontaa ja siten vaarantavan turvallisuuttaan. Sekä Israel että Iranissa sopimuksen mukaista tarkastustehtävää suorittava YK:n alainen Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA ovat todenneet Iranin tarkastajia harhauttamalla jatkavan salaista ydinaseohjelmaansa. Sen totesi aikanaan myös järjestön suomalainen apulaispääjohtaja Olli Heinonen.

Israelissa riittää mietittävää, kun Trumpin lupasi vaalikampanjansa aikana edistää rauhaa Lähi-idässä ja Ukrainassa ja kun hän viime tiistain voittopuheessaan vakuutti, ettei hän aloittaisi uutta sotaa, vaan lopettaisi ne, Israelissa heräsi heti kysymys, miten hän sotatilanteessa toimisi Israelin suhteen. Ainakin sotien jättämissä jälkitilanteissa hän oli osoittanut ajavansa Israelin etuja, vaikkei häntä arvaamattomana voikaan etukäteen arvioida.

Trumpin suosio maan juutalaisten äänestäjien keskuudessa näkyi ainakin nyt vaaleissa, kun perinteisesti demokraattipuolueen äänestäjinä tiedetyt juutalaiset enenevissä määrin siirtyivät republikaanipuolueen ja Trumpin kannattajiksi.  Syynä nähtiin Gazan sodasta johtuneet pohdinnat, kun demokraattien liberaalisessa vasemmistosiivessä oli ilmennyt hyvin Israel-kriittistä asennetta, mikä sitten juutalaisvastaisuutena levisi lähes maanlaajuiseksi ja erityisesti yliopistojen kampuksille. Kampanjansa kuluessa myös Harris itse oli antanut juutalaisäänestäjiä huolestuttaneita lausuntoja.

Siksi amerikan-juutalaisia äänestäjiä kuten myös israelilaisia askarrutti vaalin kynnykselle saakka kysymys, kumpi ehdokkaista olisi Israelille parempi vaihtoehto.

Israelissa vaalitulos otettiin tyytyväisyydellä vastaan, sillä presidentti Bidenin hallinnon tiedettiin menettäneen kärsivällisyytensä Netanjahuun sekä tämän äärioikeistoon nojaavan oikeistohallituksen politiikkaan. Sen lisäksi Bidenin ja Netanjahun kahdenväliset suhteet olivat Gazan sodan myötä edenneet lähes katkeamispisteeseen, minkä seurauksena yhteyksiä on viime kuukausina pääasiassa hoidettu eri ministeriöiden kesken.

Liittolaismaiden keskeisissä puolustusministeriöiden yhteydenpidoissa tapahtui viime tiistaina kuitenkin dramaattinen muutos, kun äänestyksen ollessa Yhdysvalloissa vielä käynnissä, Netanjahu erotti puolustusministerinsä Yoav Gallantin. Se oli radikaali päätös, sillä juuri Gallant oli israelilaisministereistä tiiviimmin pitänyt yhteyttä amerikkalaishallintoon.

Erottamisen syyksi Netanjahun ilmoitti hänen ja Gallantin välille sotatoimien hoidosta vähitellen syntynyt luottamuskriisi, vaikka miesten erimielisyydet olivat tiedossa jo ennen sotaa.

Puoluetovereina heille oli sodan syttymistä ennen syntynyt näkemyseroja mm kiistellystä Israelin demokratiaa uhanneesta hallituksen oikeuslaitosuudistuksesta, mitä Netanjahu poliittisista syistä voimaperäisesti ajoi. Netanjahu piti huolen, että Gallant joutui tästä koko hallituksen kovan arvostelun kohteeksi.

Netanjahun ilmoittamasta erottamispäätöksestä ei mennyt kauankaan, kun sodan olosuhteissa elävät israelilaiset raivoisina ryntäsivät kaduille osoittamaan mieltään Netanjahua vastaan. Suurimmissa kaupungeissa mielenosoittajat tukkivat katuja ja ajoneuvoliikenne pysähtyi. Israelin televisiossa näytettiin maan ilmavoimien komentajan matkan juuttuneen mielenosoittajien muodostamaan ihmismuuriin, kunnes virkavalta raivasi hänelle tietä.

Entisenä kenraalina ja armeijan sekä israelilaisten suurta luottamusta nauttinut Gallant asettui pian televisiokameroiden eteen tulkitsemaan Netanjahun erottamispäätöstä. Hän totesi sen johtuneen lähinnä kolmesta poliittisesta syystä eikä niinkään näkemyseroista: päällimmäisenä oli hänen torjuva suhtautumisensa pääministerin ajamaan ja käsillä olevaan lakialoitteeseen, mikä sallisi ortodoksijuutalaisten miesten välttää armeijan kutsunnat myös sotatilanteessa, missä jokaista tarvitaan isänmaan puolustamiseen. Lain takana on ortodoksipuolueiden pysyminen hallituksessa ja siten Netanjahun poliittisen uran pelastaminen.

Toiseksi, Gallantin mielestä Gazassa tänään 402 päivää panttivankeina olevat israelilaiset tulisi pikimmiten vapauttaa siitä huolimatta, että Hamasille jouduttaisiin tekemään kipeitä myönnytyksiä. Mutta sen estävät hallituksen kaksi äärioikeistolaista pienpuoluetta, jotka periaatteessa vastustavat kaikkia myönnytyksiä.

Kolmantena syynä Gallant näki Netanjahun haluttomuuden perustaa kansallisen tutkimuskomission selvittämään syitä, jotka johtivat viime lokakuun 7. päivän tapatumiin. Selvitys kun on nähty paljastavan Netanjahun poliittisen korruption, joka monilta osin oli tuolloin sokaissut maan turvallisuuden valvonnan.

Televisioidun puheensa päätteeksi Gallant teki kunniaa maan sotilaille, haavoittuneille ja kaatuneille sekä vankeina olevien omaisille. Myöhemmin hän vielä tapasi vankien omaisia, jotka ovat välttäneet Netanjahun tapaamista.

Myös vakavina esiintyneet opposition neljä johtajaa tulivat kameroiden eteen toteamaan puolustusministerin erottamisen sodan vallitessa olevan silkkaa hulluutta, kun läpinäkyvänä syynä oli pääministerin tarve oman poliittisen uran pelastaminen maan turvallisuuden kustannuksella. Hetken Israelissa vallitsi lähes kapinahenki, sillä niin käsittämättömänä puolustusministerin erottamista pidettiin.

Netanjahun oma viesti israelilaisille ei myöskään tuntunut menevän perille, kun hän nimitti uudeksi puolustusministeriksi poliittisen uskottunsa ulkoministeri Israel Katzin, jolla ei lainkaan ole sotilaallista kokemusta. Siksi Netanjahu käytännössä hoitaa myös puolustusministerin tehtäviä, kunnes Katz on sopeutunut uuteen asemaansa.

Tässä samassa poliittisessa käänteessä Netanjahu turvasi myös hallituksensa parlamentaarisen tuen ottamalla liittolaiseksi Uusi alku-nimisen keskustaoikeistolaisen pienpuolueen, jonka johtajan Gideon Saarin hän nimitti maan uudeksi ulkoministeriksi.

Kolme päivää myöhemmin tuore ulkoministeri määrättiin matkustamaan Amsterdamiin, missä torstai-iltana ja perjantain vastaisen yön aamutunteina oli puhjennut Israelin vastaisia rajuja levottomuuksia. Niiden taustalla on esitetty eri syitä, mutta ne puhkesivat israelilaisen ja hollantilaisen seuran hyvässä tunnelmassa sujuneen jalkapallo-ottelun jälkitilanteessa, kun jalkapallostadionin ulkopuolella israelilaiset kannattajat joutuivat heitä siellä odottaneiden muslimimiesten väijyttämiksi.

Sen seurauksena israelilaisten kimppuun hyökättiin väkivaltaisesti.”Oletko israelilainen tai juutalainen”, tivasivat hyökkääjät, jotka etsivät kaupungista israelilaisjoukkueen kannattajia. Nyrkein ja potkien he anastivat israelilaisilta matkapuhelimia sekä repivät heidän passejaan tilanteessa, missä poliiseja ei aluksi näkynyt missään. Juutalaisvastaisuudesta kertoi myös se, etteivät hotellit ja ravintolat suostuneet antamaan pakeneville israelilaisille suojaa eivätkä edes taksit ottaneet heitä kyytiinsä.

Kymmenet saivat vammoja ja muutamat vietiin hoidettaviksi sairaaloihin, minkä lisäksi kolmen ilmoitettiin kadonneiksi. Hollannin poliisi kertoi pidättäneensä kymmeniä ihmistä.

Tiedot tapahtumasta levisivät nopeasti Israeliin, missä sitä kuvattiin lynkkaukseksi, jopa pogromiksi, joka muistutti kaksi vuorokautta myöhemmin vietettyä Kristalliyönä tunnettua hävityksen muistopäivää. Tuolloin Saksassa vuonna 1938 natsihallinto kohdisti maan juutalaisiin raivoisan väkivallan aallon, mikä sai nimensä juutalaisten rikottujen kauppaliikkeiden ikkunoiden lasinsirpaleista sekä satojen synagogien tuhoamisesta.

Israelin kansallinen lentoyhtiö El Al lähetti perjantaiaamuna Amsterdamiin lentokoneita ensiapuryhmineen noutamaan Israelin kansalaisia pois kaupungista.

Hollannin pääministeri Dick Schoof tuomitsi tapahtumat antisemiittisenä hyökkäyksenä ja myös EU:n komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen sanoi olevansa tapahtumasta raivoissaan. Yhdysvalloissa ulkoministeri Blinken sanoi hyökkäyksen Amsterdamissa olleen kaikua historian synkästä menneisyydestä ja myös Hollannin kuningas Willem-Alexander totesi maansa pettäneen juutalaisensa ensin kansanmurhassa Holokaustissa ja nyt uudestaan.

RONY SMOLAR