Rony Smolar – Israel-uutisviikko 30.9.2024

Saatoin runsaan viikon ajan omakohtaisesti kokea paikan päällä Israelin tapahtumia. Tuo aika oli täynnä käänteitä ja dramatiikkaa Israel käydessä sotaa kahden radikaalin päävihollisensa Hamasin ja Hizbollahin kanssa, kun kumpikin on vuoden ajan iskenyt raketein, ohjuksin sekä aseistettujen lennokein. Pitkässä sodassa aseellisen voimansa Gazassa lähes täysin menettänyt Hamas on välillä kyennyt ampumaan raketteja Israelin etelä- ja keskiosiin, kun taas Etelä-Libanonista käsin hyökkäävä Hizbollah on iskuillaan tuhonnut Israelin pohjoisosien taajamia ja ajanut kymmeniä tuhansia evakkoon. Hizbollah on Israelin ilmapuolustuksesta huolimatta kyennyt myös laukaisemaan ohjuksia myös syvemmälle Israeliin, mikä on saattanut maan koko väestön maalitauluksi.

Siten jouduin matkallani itsekin kokemaan tuon unen katkaisevan aamuyön ilmahälytyssireenien ulvonnan, kun torjuntajärjestelmä oli havainnut ohjuksen matkaavan kohti maan tiheästi asuttua keskiosaa. Tuo kokemus ei ollut minulle kuitenkaan täysin uusi ja alueen sotatilanteita aiemmin kokeneena olin siihen tällä kertaa myös varautunut, vaikka edellisestä kerrasta oli kulunut yli kolme vuosikymmentä. Silloin ilmahälytykset liittyivät Persianlahden sotaan, jolloin Saddam Husseinin hallitsema Irak laukaisi ohjuksia Israeliin.

Nyt Gazasta vuosi sitten alkaneessa sodassa Israelilla on vastassaan kaikkiaan seitsemän vihollista; Hamasin ja Hizbollahin lisäksi niitä tukeva ja vahvasti aseistautunut Iran ja sen liittolaiset Libanon, Irak, Syyria sekä Jemenin Huthien kapinallisliike.

Tässä tilanteessa olin valmistautunut Israelin matkalleni, jonka vaarakerroin oli juuri lähtöäni edeltävänä päivänä merkittävästi kohonnut. Nimittäin uutiset kertoivat tuhansien Hizbollahin jäsenten ja omaisten haavoittuneen ja kymmenien kuolleen räjähtävien hakulaitteiden seurauksena eri puolilla Libanonia. Kun ilmeistä oli, että räjähdykset kohdistuivat radikaalijärjestön jäseniin, Hizbollah syytti tapahtumasta pian Israelia, jota järjestön johtaja Hassan Nasrallah uhkasi ”oikeudenmukaisella rangaistuksella”. Hän kutsui räjähdyksiä sodanjulistukseksi sekä terrorismiksi, joka kohdistui myös Libanonin siviileihin. Kuin muistutuksena Israelin sotilaallisesta ylivoimasta kansainväliset uutistoimistot kertoivat israelilaisten hävittäjien lentäneen Narsrallahin puhuessa Libanonin pääkaupungin Beirutin yllä.

Vaikkei Israel ole myöntänyt olevansa räjähdysten takana, kansainväliset arviot näkivät kuitenkin vain Israelilta löytyvän taitoa ja syytä sabotaasiin.

Hizbollah aloittikin valtaisan raketti- ja ohjusiskujen sarjan Israeliin mutta sai vastaansa koko Etelä-Libanonin kattaneet Israelin rajut ilmapommitukset. Erityisesti Hizbollahin komentokeskukset, asevarikot sekä ohjusten ja rakettien laukaisuasemat, osa jopa siviiliasutusten keskellä, olivat kohteina. Israel pommitti myös pääasiassa Hizbollahin asuttamaa aluetta Beirutin eteläosassa, missä viikon alussa sai surmansa Hizbollahin merkittäviä johtajia sekä komentajia. Israelin ilmatoiminta oli taukoamatonta, sillä Hizbollahille ei haluttu antaa hengähdystaukoa ja siksi iskuja saattoi yhden päivän aikana kohdistua jopa 1600:een kohteeseen.

Laajoilla ja tuhoisilla ilmahyökkäyksillään Israel laski myös vähentävänsä tarvetta ryhtyä maahyökkäykseen Etelä-Libanoniin, sillä joukkoja tarvitaan edelleen Gazassa. Sen lisäksi vaikeakulkuinen ja vuoristoinen Libanonin sotanäyttämö vaatisi jalkaväen lisäksi panssarivaunuja, jotka yhdessä olisivat helppoja maalitauluja maaston hyvin tuntevalle Hizbollahille.

Koko Israelissa oloni aikana kuulin miten ilma täyttyi raskaissa pommikuormissa lentävien hävittäjien matalan jyrisevästä äänestä ja rannikon tuntumassa kuului edestakaisin matalalla lentävien helikopterien ilmaa vatkaava ääni.

Taustalla oli tilanteen muuttuminen Lähi-idässä täysimittaiseksi sodaksi, sillä myös Irakista ja Jemenistä ammuttiin ohjuksia Israeliin. Samalla pääministeri Benjamin Netanjahu sekä puolustusministeri Joav Gallant ilmoittivat, että Gazan sota oli saanut nyt laajemmat tavoitteet, kun lisäpaineita kohdistuisi myös Hizbollahiin, joka sodan alussa oli liittoutunut Hamasin kanssa. Televisiossa puhunut Netanjahu painotti tavoitteiden jatkossa olevan Iranin aseistaman Hamasin tuhoamisen sekä Gazaan siepattujen panttivankien kotiinpaluun lisäksi myös kymmenien tuhansien Pohjois-Israelista evakuoidun israelilaisen turvallinen paluu koteihinsa.

Samalla kun Netanjahu vakuutti Israelin jatkavan iskujaan Hizbollahin kohteisiin, siis myös Beirutin eteläosiin, Yhdysvaltain ulkoministerille Antony Blinkenille tuli kiire palata kymmenennen kerran Lähi-itään neuvottelemaan umpikujassa yhä olevasta Gazan aselevosta, koska sen uskottiin rauhoittavan myös Israelin pohjoisen rajan.

Kun Israelin pohjoisrajan rauhoittamisella olili kiire, Yhdysvallat yhdessä Ranskan kanssa esitti YK:n turvallisuusneuvoston hätäkokouksessa ehdotuksen 21 päivän tulitauoksi Libanoniin. Mutta Hizbollahin jatkaessa iskujaan Israelin pohjoisiin kaupunkeihin, tilannekuva pysyi muuttumattomana ja siksi Netanjahu kieltäytyi tulitauosta.

Hänen arveltiin halunneen näyttäytyä sotaa käyvän maan johtajana, kun hänen oli myöhemmin viikolla määrä puhua YK:n yleiskokouksessa New Yorkissa, minne hän turvallisuustilanteen vuoksi joutui aluksi lykkäämään lähtöään. Israelissa nousi myös esille ehdotus, että kansainvälisen sotarikostuomion kohteeksi joutuneen Netanjahun korvaisi maltillisena tunnettu presidentti Isaac Herzog, mutta se ei kuitenkaan sopinut Netanjahulle siitä huolimatta, että häntä arvosteltiin matkustamisesta sodan keskellä ulkomaille.

Netanjahun aloittaessa perjantaina puhettaan YK:ssa monien maiden edustajat, kuten odotettua, poistuivat yleiskokouksesta. Hänen puheensa oli kauttaaltaan uhmakas, kun se tiivistyi käynnissä olevaan sotaan, joka hänen mukaansa jatkuisi, kunnes Israel on saavuttanut ”tavoitteensa ja vapauttanut Libanonin Hizbollahin otteesta”.

–       Olemme sodassa äärijärjestö Hizbollahia vastaan, joka on siepannut Libanonin. Niin kauan kuin Hizbollah valitsee sodan tien, Israelilla ei ole vaihtoehtoa, ja siksi Israelilla on täysi oikeus poistaa tämä uhka, Netanjahu sanoi puheessaan.

Mutta puhe oli osoitettu myös Hizbollahin vankalle tukijalle ja Israelin periviholliselle Iranille, jota Netanjahu varoitti iskemästä Israeliin.

–       Jos Iran iskee ensin, Israel iskisi takaisin eikä Iranissa ei ole paikkaa, minne Israelin pitkä käsivarsi ei ylettäisi, ja se pätee koko Lähi-itään, julisti Netanjahu.

Pian puheen päätyttyä Israelissa tiedettiin kertoa hyökkäyskäskyn saaneiden pommittajien olleen ilmassa kohti Libanonia mukanaan tuhannen kilon painoiset raskaat pommit, jotka oli määrä pudottaa Hizbollahin komentokeskukseen Dahiyaan Beirutin eteläosassa, missä tiedustelutietojen mukaan terroristijärjestön johtajan Hassan Nasrallahin ja hänen lähimpien miestensä uskottiin olevan bunkkerissa syvällä maan alla.

Seuraavana päivänä Hizbollah vahvisti johtonsa saaneen pommituksessa surmassa. Se oli vakava takaisku järjestölle, jota tulisieluinen Nasrallah yli kolmen vuosikymmenen ajan oli johtanut ja jonka Israel veristen rajaselkkausten seurauksena näki edustavan Iranin uhkaa.

Nasrallahin menehtyminen oli kova takaisku myös Hizbollahin isäntävaltiolle Libanonille, missä järjestö näyttelee merkittävää osaa maan sisäpolitiikassa. Iskuun suhtauduttiin vakavasti myös Iranissa, missä maan ylin johtaja ajatollah Khomenei on lehtitietojen mukaan siirretty ”turvalliseen paikkaan”. Tilanteesta kertoo myös se, että maan kansallinen lentoyhtiö päätti Israelin ilmatoiminnan seurauksena keskeyttää lentonsa Beirutiin.

Nasrallahin surmaa seurasi Israelissa kysymys, miten Iran aikoisi siihen vastata. Israel oli joka tapauksessa ottanut takaisin viime lokakuun Hamasin yllätyshyökkäyksessä menettämänsä aseman Lähi-idän sotilasmahtina ja olisi tarvittaessa valmis käyttämään sitä myös Irania vastaan. Iranin välttäessä suoraa yhteenottoa Israelin kanssa se saattaa kuitenkin turvautua liittolaisiinsa kuten Irakissa ja Jemenissä, jotka jo ovat osoittaneet kykynsä läpäistä ohjuksillaan Israelin ilmapuolustuksen.

Lähiajat näyttävät Lähi-idän suunnan. Kahtiajaosta kertoo kuitenkin se, että arabimaailman enemmistönä olevassa sunni-muslimimaissa ei niinkään olla surtu Nasrallahin poistumista, kun taas islamin shiialaista suuntausta edustaville, kuten Iranille ja osaksi Irakille sekä niiden liittolaisjärjestöille Hizbollahin johtajan kohtaloa on avoimesti surtu. Mm Iran on julistanut maahan viiden vuorokauden suruajan.

Jättäessäni tuon Israelin tapahtumarikkaan viikon, mikä ei sekään ollut helppoa, kun lentoyhtiöt peruivat Israel-lentojaan, Israel näytti varautuvan Hizbollahin johtajan surman mahdollisiin seurauksiin. Netanjahu palasi pikaisesti kotimaahan ja suoraan asevoimien ja turvallisuuskabinetin yhteisistuntoon, joka tilanteen johdosta on edelleen koolla. Välillä Netanjahu kävi televisiossa puhumassa israelilaisille vakuuttaen maan kykenevän vastaamaan kaikkiin turvallisuushaasteisiin. Se ei kuitenkaan rauhoittanut Gazan vankeudessa olevien omaisia, jotka ovat jatkaneet mielenilmaisujaan, koska he tiedostavat, ettei sota päättyisi ilman vuoden vankeina olleiden vapautumista.

Mutta matkani oli myös muuta kuin uutistapahtumien seuraamista. Tosin siellä ollessani pyrin seuraamaan Suomen median uutisointia tapahtumista, joiden keskellä olin. Yksipuolisuudessaan havaintoni raportoinnista oli hämmentävä, kun otsikoinnit lähes poikkeuksetta kertoivat vain mitä Israel oli tehnyt, ja jutuista, kuten koko sodan aikana, oli riisuttu israelilaisten koettelemukset ja kärsimykset vuoden kestäneen sodan keskellä. Siis sodan, minkä Israelin viholliset olivat käynnistäneet. Kuitenkin kymmenet tuhannet ovat Hamasin ja Hizbollahin tulituksessa joutuneet jättämään kotinsa, eivätkä tilapäismajoitusten ahtaat olot ja alati ulvovat ilmahälytykset toimi lasten ja pommisuijissa koulua käyvien nuorten kasvupaikkoina.

Sen lisäksi uutiskuva vinoutuu, kun medialla on taipumus paneutua Israelin vihollisten kohtaloihin eikä osoita kiinnostusta niihin inhimillisiin tragedioihin, joihin monet israelilaiset siviilit ovat sodan seurauksena joutuneet. Muutaman päivän aikana sain kuulla ihmiskohtaloista, kuten vasta-avioituneen parin yhteiselämän päättymisestä puolison kaatumiseen Gazan rintamalla, ja raskaana olevan nuoren lesken hautajaisissa pitämästä sydäntä särkevästä muistopuheesta sekä isättömäksi jääneen lapsiperheen tulevaisuudesta, unohtamatta lapsensa ja lapsenlapsensa haudanneista isovanhemmista. Eikä huomioltani jäänyt katukuvassa näkyneet nuoret sotainvalidit.

Tämä kaikki siksi, että kahdeksaakymmentä itsenäisyysvuottaan lähestyvä Israel joutuu vihamielisessä ympäristössä edelleenkin taistelemaan olemassaolostaan ja elintilastaan. Vakuutuin kuitenkin, että tulevaisuuteensa katsovat israelilaiset ovat edelleen valmiita maksamaan siitä kalliin hinnan.

Hyvät kuuntelijani, näissä tunnelmissa juutalainen maailma aloittaa kuluvalla viikolla uuden vuoden, 5785.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR