Mitä islamista ja Euroopan unionista saa Suomessa sanoa?

Ensimmäinen esimerkki käy ilmi Suomen Uutisten 12.12.2018 artikkelista ”Suora puhe islamista oli liikaa – Uusi Suomi laittoi Huhtasaaren kirjoituskieltoon”. Artikkelissa selostetaan, miten Uusi Suomi -verkkolehden blogipalvelu asetti kansanedustaja Laura Huhtasaaren kirjoituskieltoon, koska Huhtasaari ”levitti valheellista tai perätöntä tietoa” useita viikkoja aiemmin kirjoittamassaan Uusi Suomi -blogissaan. Mitä Huhtasaari omassa ”Islam on vankilan vakavasti otettava uskonto” -tekstissään 27.10.2018 kirjoitti? Muun muassa seuraavaa:

”Rauhan uskontoa ei saa pilkata tai kritisoida, riippumatta edes siitä, puhuuko totta vai ei…Jos joskus oli niin, että vain islamistisissa maissa islamin pilkka oli kielletty, niin nyt se on myös täällä. Ei auta, vaikka olisit sanonut rumasti yhdeksän vuotta sitten, kyllä ne kaivetaan esiin, kuten itävaltalaiselle naiselle kävi. Nainen oli seminaarissaan kertonut profeetta Muhammedin avioituneen Aishan kanssa tämän ollessa 6-vuotias. Pari oli perimätiedon mukaan sukupuoliyhteydessä Aishan ollessa 9-vuotias. Eikä siinä vielä kaikki, tämä röyhkeä nainen oli vielä jatkanut: ’Millä nimellä kutsumme sitä, ellei se ole pedofiliaa?’…”

”Tämän päivän katajainen kansa taipuu omaa oikeudentuntoa loukkaavien määräysten edessä…Me hävisimme tai muutoin vain alistuimme islamin edessä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on päättänyt, että profeetta Muhammedin solvaaminen ei kuulu sananvapauden piiriin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on alistanut sananvapauden islamilaisen vallan alle. Sinä olet väärässä ja islam on ’oikeassa’. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on islamin hallussa. Eurooppa on antautunut islamille.”

Mikä tällaisessa tekstissä on ”valheellista tai perätöntä” Uuden Suomen mukaan? Viitattu Suomen Uutisten artikkeli toteaa, että Uuden Suomen ylläpidon mukaan seuraavat tekstin kohdat rikkovat keskusteluohjetta, jonka mukaan ”valheellisen tai perättömän tiedon levittäminen on kiellettyä”:

”Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on alistanut sananvapauden islamilaisen vallan alle” ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on islamin hallussa”.

Nämä toteamukset eivät kuitenkaan ole sen paremmin valheellisia kuin perättömiäkään. Todellisuudessa Huhtasaari kirjoittaa näissä kohdissa aivan oikein ja totuudenmukaisesti. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin taipui kyseisessä päätöksessään itsesensuuria harjoittaen islamin sharia-lain mukaiseen sananvapausrajoitukseen, joita islamilaisten maiden painostusorganisaatio OIC on pitkään ja varsin menestyksellisesti ajanut sekä YK:ssa että EU:ssa, kuten muistutan Sananvapaus uhattuna Suomessa -kirjan sivuilla 107–109. Poliittisesti korrekti todellisuus on EU:ssa se, että islamista ei saa vapaasti lausua kriittisiä mielipiteitä eikä siihen liittyviä tosiasioita saa vapaasti kuvata eikä todeta eikä nimetä käsitteellisesti.

Toisen esimerkin tarjoaa tämän viikon eduskuntakeskustelu. Kansanedustaja Ville Tavio vertasi eduskuntapuheessaan 12.12.2018 Euroopan unionia Neuvostoliittoon ja natsi-Saksaan. Suomen Uutiset 13.12.2018 raportoi ja taustoittaa hyvin tätä tapausta artikkelissaan ”Politiikan tutkija: Eduskunnassa on pelattu Hitler-kortilla vaikka kuinka monet kerrat, myös EU-vertauksena” Artikkelissa lainataan edustaja Tavion puheen kohukohtaa:

”Federalistit, Eurooppaa ihannoivat päättäjät, uhkaavat Euroopan kansoja. Federalistit uhkaavat kansallisvaltioita. Federalistit luovat vain uudenlaista Neuvostoliittoa EU:sta. He luovat uudenlaista natsi-Saksaa. Vihapuhepoliisi toimii, ja väestö vaihdetaan. Suomen kansa ei äänestänyt tällaisen nykyisenlaisen EU-fasismin puolesta liittyessään EU:hun.”

Tähän puheeseen kohdistuivat heti poliittisten vastustajien vihainen suuttumus ja rajut vaatimukset sananvapauden rajoittamisesta, kuten Helsingin Sanomat 13.12.2018 uutisoi artikkelissaan ”Perussuomalaisen natsivertaus suututti”.

Ville Tavion todettua, että Suomessa tuntee kuuluvansa vähemmistöön kannattaessaan itsenäisyyttä ja suomalaista kansallisvaltiota ja lausuttuaan sen jälkeen yllä olevan lainauksen mukaisesti, reagoi edustaja Antti Lindtman väittämällä, että ”kaikki keskustelun sopivuuden ja totuuden rajat ylitettiin” ja avaamalla keskustelun tällaisen lausumisen hyväksyttävyydestä ylipäätään. Pääministeri Juha Sipilä leimasi Tavion EU-vertauksen ”halventavaksi”, ja sellaiseksi, josta perussuomalaisen puolueen kokonaisuudessaan ”pitää sanoutua irti”. Edustaja Pekka Haavisto liittyi Sipilän ilmaisemaan paheksumiseen ja muistutti EU:n perustamismotiivien olleen hyviä eli EU:n tulleen perustetuksi vastareaktioksi natsismille.

Pane merkille ensinnäkin, että Ville Tavio vertasi EU:ta ensisijaisesti kommunistiseen Neuvostoliittoon ja toissijaisesti natsi-Saksaan. On paljon puhuvaa, että poliittiset vastustajat kävivät heti Tavion toissijaisen rinnastuksen kimppuun. Heitä ei niin paljon haitanne, jos vaikka EU:lla olisikin jotain yhteistä Neuvostoliiton kanssa. Tämä rinnastus ei niinkään tahranne EU:n mainetta. Mutta natsirinnastus on täysin sopimaton ja ylittää kaikki sallittuuden ja hyväksyttävyyden rajat ja tahraa EU:n törkeästi.

Pane merkille toisaalta myös tämä: Ville Tavion vertailua eli analogian käyttöä kavahtivat vihaisen suuttuneesti nyt Juha Sipilä, joka kesällä itse iloisesti sovelsi vertailevaa analogiaa ja kehotti ”bolsevistiseen rauhallisuuteen” soteuudistuksen päättäväisessä läpiviennissä, ja vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto, jonka edustamalla vihreällä aatteella ja vihreällä puolueella on suorat juurensa Hitlerin vihreään natsiaatteeseen, kuten esitän Vaarallinen vihreä valhe -kirjani (Kuva ja Sana, 2017, 2018) sivuilla 27–38 ja kuten dosentti Mikko Paunio tuo ansiokkaasti esiin omassa Vihreä Valhe -kirjassaan (Auditorium, 2015).

Jopa varsin tragikoomisena voidaan pitää varsinkin sitä, kuten Suomen Uutisten edellä viitatussa artikkelissa palauttaa mieliin eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä, että nyt Taviota Hitler-rinnastuksesta arvostellut Pekka Haavisto itsekin jo vuonna 1988 vertasi kriittisesti eduskunnassa silloisessa vaiheessaan ollutta EU-yhdentymishanketta Hitlerin Saksan harjoittamaan Euroopan yhdentämiseen. Vuoden 1988 EU-kriittinen Haavisto puhui seuraavasti:

”Herra puhemies! Kun Euroopan yhdentyminen nostetaan poliittiseksi ja taloudelliseksi tavoitteeksi, voi sitä kohtaan esittää myös perusteltua kritiikkiä. Eurooppaa koskevassa esseessään amerikkalainen kirjailijatar Susan Sonntag on muotoillut ajatuksensa mielestäni melko hyvin: ’Yhä uudelleen esiin nouseva, usein tekopyhä pyrkimys yhdistää Eurooppa poliittisesti, tuo moderni sotahuuto, on poikkeuksetta kaventanut kulttuurieroja. Samalla valtiovalta on keskittynyt ja päätösvalta joutunut yhä harvempien käsiin. Niin kävi jo Rooman valtakunnan kukoistaessa. Sopii muistaa, että Napoleonin lisäksi myös Hitler kuulutti yleiseurooppalaista ihannetta.’”

Vuonna 1988 Pekka Haavisto piti oikeaan osuvana Susan Sonntagin natsi-Saksa -ja EU-rinnastusta. Haaviston tuolloin myönteisesti siteeraama Susan Sonntag (1933–2004) on se sama vihreä kulttuurimarxilainen radikaalivaikuttaja, joka totesi vuonna 1967 Partisan Review -julkaisun artikkelissaan ”What’s Happening to America? (A Symposium)”, kuten hänen lainauksensa esitän kirjani Avoimet rajat ja maahanmuutto (Kuva ja Sana, 2016) sivuilla 151–152, seuraavastikin:

”Valkoinen rotu on ihmiskunnan historian syöpä. Valkoinen rotu ja vain se – sen ideologiat ja keksinnöt – on se, joka hävittää omintakeisia sivilisaatioita kaikkialla siellä, minne leviää, ja joka on häirinnyt planeettamme ekologista tasapainoa ja joka nyt uhkaa koko elämän olemassaoloa.”

Millainen mahtaa olla vihreiden puheenjohtajan Pekka Haaviston kanta tällaiseen leukofobisen rasistiseen vihapuheeseen? Pitäisikö vihreän puolueen sanoutua puolueena virallisesti irti tällaisesta vihalausunnosta, jossa rodullisesti määritelty osa ihmiskunnasta avoimen julkeasti biologisin käsittein samaistetaan tappavaksi taudiksi ja rinnastetaan valtoimenaan leviävään pahanlaatuiseen solukasvustoon ja jonka on lausunut sellainen radikaaliajattelija, jota vihreiden nykyinen puheenjohtaja on fanittanut – jopa siinä määrin, että on myönteisessä sävyssä lausunut ääneen tällaisen ajattelijan nimen eduskunnassa – vuonna 1988?      

Pane myös merkille seuraava huutava ristiriita. Kansanedustaja Jani Toivola totesi vuonna 2014, eduskunnan hyväksyttyä homoavioliittolain, että toivottavasti tämä uusi laki tulee nyt asettamaan selkeät rajat sille, mitä Suomessa saa tämän lain aihepiireihin liittyvistä asioista sanoa ja mitä ei saa sanoa. Tämä lausahdus oli Toivolan kommentti edustaja Mika Niikon puheenvuoroon. Nyt, vuonna 2018, totesi puolestaan edustaja Antti Lindtman, että tulisi vetää raja siihen, mitä EU:sta saa sanoa ja mitä ei.

Huutavan ristiriitaista tällainen sananvapausrajanveto on siksi, että sellaiset poliitikot, jotka gender-ideologisesti kiistävät sukupuolten välisten selkeiden rajojen olemassaolon ja kannattavat avoimia rajoja eli rajattomuutta maahanmuuttopolitiikassa, vaativat – julkisesti eduskunnassa – erittäin selkeitä pakkorajoja ja rajoitteita sananvapaudelle! Tiukkoihin ja pyhiin rajoihin näyttävät uskovan rajattomuusaatteen kannattajatkin.

Tilanne on siis Suomessa tämä, mikäli mukaudutaan poliittista korrektiutta valvovien ja itseään vastuullisina pitävien valtaeliitin edustajien vaateisiin: Kansallisvaltioita, kansallisuusaatetta, perinteistä suomalaista Suomea ja kristinuskon Jumalaa ja kristillistä moraalia saa ja täytyykin arvostella ja herjata rajattomasti, mutta islam profeettoineen ja jumalineen sekä EU ovat jumalallisen pyhiä. Näiden arvostelu on kerta kaikkiaan kielletty ja vahvasti rajattu pois ja ulos kaiken sananvapauden piiristä.

Kaikesta huolimatta edustaja Ville Tavion EU-lausuma on sekin kuitenkin täysin todenperäinen. EU-federalismi uhkaa kansallisvaltioita ja EU:lla on hyvinkin kommunistiset juurensa, kuten perustelen esimerkiksi 14.8.2016 päivätyssä blogissani Euromarxisti Altiero Spinelli on Euroopan unionin henkinen isä. EU:n nykyinen väestönvaihdospolitiikka – kuten esimerkiksi presidentti Macronin myönteiset ennakoinnit 200:n miljoonan afrikkalaisen vyörymisestä Eurooppaan parin seuraavan vuosikymmenen kuluessa – vertautuu puolestaan massiivisuudessaan hyvinkin natsien rotuimperialistisiin väestöpoliittisiin hankkeisiin.

Tosiasia on se, että Eurooppaa uhkaa täysimittainen väestönvaihto siten kuin Conseil National de la Résistance Européenne -organisaation ranskalainen perustaja ja presidentti Renaud Camus perustelee 15.1.2018 päivätyssä artikkelissaan ja videollaan. Kannattaa lukea myös Grégoire Canlorben 5.7.2018 päivätty Gatestone Institute -artikkeli ”A Conversation with French Writer Renaud Camus”.