Pieni sana Ja

Pienenkin sanan lisääminen tai puuttuminen Raamatusta on vakava asia. Otan esimerkin:

Gal. 6:16. Ja kaikille, jotka tämän säännön mukaan vaeltavat, kaikille heille rauha ja laupeus, ja Jumalan Israelille! (KR-38)

Tämä on ainoa kohta Raamatussa, jossa esiintyy käsite ”Jumalan Israel”. Edellä on puhuttu ympärileikkauksesta tai sen puuttumisesta, joten on ymmärrettävä, että Israel tarkoittaa tässä ympärileikattuja eli juutalaisia. Samoin tekstistä käy ilmi, että puhutaan kahdesta ryhmästä: ’tämän säännön mukaan vaeltavista’ ja toisaalta Jumalan Israelista.

Gal. 6:16. Tulkoon rauha ja laupeus niiden osaksi, jotka vaeltavat tämän ohjeen mukaan, koko Jumalan Israelin osaksi! (KR -92)

Uudessa Kirkkoraamatun käännöksessä taas viimeisin ja-sana on jätetty pois. Näin on yhdistynyt ’ohjeen tai säännön mukaan vaeltavat’ samaksi joukoksi, jota kutsutaan ’Jumalan Israeliksi’. Eli on tullut vain yksi ryhmä. Tekstiin on myös lisätty sana ”koko”.

Kumpi käännös on oikea? Se selviää kreikkalaista alkutekstiä tutkimalla. Siis Textus receptus Gal. 6:16:

Kai hosoi to kanoni tuto stoikheusin eirene ep’ autus kai eleos kai epi ton Israel tu Theu.

Inerlineaari edellisestä:

Ja kaikki jotka säännöllä tällä vaeltavat, rauha heille ja laupeus, ja Israelille Jumalan.

”Kai” on kreikaksi ”ja”. Huomattakoon, että ’ton Israel tu Theu” edellä on ”kai” eli ja, joka erottaa ryhmän edellisestä ryhmästä. Kaiken lisäksi tekstissä on vielä varmuuden vuoksi toiseenkin kertaan ”epi”, se on -lle -pääte (vokaalia ennen muodossa ep’) – ’heille’ ja ’Israelille’ – siis molemmille erikseen. Sanaa ”kaikki” ei tässä alkutekstin kohdassa ole.

Kirkkoraamattu -92 kääntää väärin. Se johtuu joko huolimattomuudesta tai vakain tuumin ja harkiten tehdystä käännösväännöksestä, jolla sementoidaan muka raamatullisesti korvausteologia. Että ei muka ole mitään Jumalan omaa etnistä kansaa, jolle Jumala olisi iankaiken uskollinen, kuten monin paikoin Raamatusta voidaan lukea. Pienen sanan pois otolla voidaan tehdä isoa politiikkaa. 

Kun Paavali puhuu ”kaikesta Israelista”, joka on pelastuva Room. 11:26 (”koko Israel” -92 käännöksessä), hän tarkoittaa Juudan lisäksi kadonneita sukukuntia (Hes 37:19). Nämä yhdistyvät kaikeksi Israeliksi. Se ei ole kristitty seurakunta. 

Tässä vaiheessa sain ymmärtää eräältä ystävältä, että olen paha dispensationalisti, joka yritän perustella kahta eri pelastustietä. Pelastuksia on vain yksi Jeesuksen Kristuksen kautta (Joh. 14:6). 

Olen samaa mieltä. Mutta en usko, että Paavali tässä Galattalaiskirjeen kohdassa puhuu sielun pelastuksesta vaan ympärileikkaus-vai-ei -kiistan turhuudesta. Rauhaa ja laupeutta sopii toivottaa kaikkeen kiistelyyn ja vaikka juoppohullulle naapurilleen. Eikä se vielä tarkoita taivaan ovien avaamista.

Ystävä oli sitä mieltä, että ”jotka vaeltavat tämän ohjeen mukaan” ja ”Jumalan Israel” eivät voi olla kuin yksi ja sama ryhmä, ja että kreikankielessä ja-sanoilla ei ole aina merkitystä. Edelleen hän sanoi, että kaikki Jumalan hengelliset lupaukset ovat vain uuden liiton seurakunnalle, mutta aineelliset, kuten kokoaminen omaan maahansa ovat toki jääneet juutalaisille.

Keskustelun jälkeen jäin miettimään, pitäisikö sitten meidän pakanaseurakunnan yrittää tulla ’Hesekielin luiksi’ (Hes. 37. luku), jotta saisimme sen luvatun suuren Hengen puhalluksen, joka vasta meidät eläviksi tekee.

1 Piet. 2:9. Mutta te olette ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; 10. te, jotka ennen ”ette olleet kansa”, mutta nyt olette ”Jumalan kansa”, jotka ennen ”ette olleet armahdetut”, mutta nyt ”olette armahdetut.” .  KR-38

Tässä puhutaan uuden liiton seurakunnasta. Olemme ”omaisuuskansa”. 

Interlineaari:

Hymeis de genos elekteion basileion hieratheuma ethnos hagion laos eis peripoiesin – Mutta te suku valittu, kuninkaallinen papisto, kansakunta pyhä, kansa omaisuudeksi..

”Omaa” ja ”omaisuudeksi” ilmaiseva sana on alkutekstissä peripoiesia. Liljeqvist antaa tälle sanalle merkityksiä: tallettaminen, saavuttaminen, omistaminen, lunastaminen, lunastus, pelastaminen, pelastus. 

Jumala siis omistaa uuden liiton seurakunnan, ja Hän omistaa myös Israelin.  – Mutta Hän omistaa maan matosetkin (Ps 24:1), sellainen Hän on.  – Joten täytyypä tutkia tarkemmin omistamisen muotoa ja sen syntyä.

Tit. 2:14. Hän antoi itsensä alttiiksi meidän puolestamme lunastaakseen meidät vapaiksi kaikesta vääryydestä ja puhdistaakseen meidät omaksi kansakseen, joka kaikin voimin tekee hyvää. 

.. laon periusion – kansan omaisuudekseen, sanoo interlineaari. Verbistä perieimi– olla jäljellä. Nämä esimerkit edellä koskevat uuden liiton seurakuntaa. Seurakunta on otettu Jumalan kansaksi lunastamisen kautta ja valitsemalla (ekkaleo), poimimalla yksittäisiä jäseniä. 

Israelin kansan taas Jumala loi alusta alkaen tehden syntymäihmeen Aabrahamin ja Saaran kohdalla. Hän paimensi tätä kansaa pari tuhatta vuotta. Tätä kansaa Hän kutsuu ”perintösuvukseen” ševet nhalto  (Jer. 10:16 kts. Liljeqvist 7479 ja 4903). Nyt Hän näyttää ottaneen Israelin uudestaan paimennukseensa päätellen ihmeistä, joiden avulla Israelin valtio on säilynyt ympäristön hyökkäyksistä huolimatta.

Room. 11:1. Kysyn siis: ei kai Jumala ole hylännyt kansaansa? Ei tietenkään! (RK)

Se seikka, että juutalaiset kansana eivät aikoinaan hyväksyneet ’Nasaretin rabbia’ messiaakseen, jäi aivan varmasti kaikertamaan Herran Jeesuksen mieltä. Miten Jumala reagoi tällaiseen? Meillä on Raamatussa yhtä yksilöä koskeva esimerkki tai esikuva: Joona. Herran politiikka tämän kohdalla oli: Sinä menet Niniveen saarnaamaan parannusta – tai sinä itket ja menet Niniveen saarnaamaan parannusta. Vastaavia esimerkkejä löytyy esim. 5. Ms. 30-1-8; Sak 13:9. Sak 2:12. Klassinen kohta: 

Jer 31:35. Näin sanoo Herra, joka on pannut auringon valaisemaan päivää, kuun ja tähdet lakiensa mukaan valaisemaan yötä, hän, joka liikuttaa meren, niin että sen aallot pauhaavat – Herra Sebaot on hänen nimensä: 

36. Jos väistyvät nämä lait minun kasvojeni edestä, silloin myös lakkaavat Israelin jälkeläiset olemasta kansa minun kasvojeni edessä ainiaan. 

37. Näin sanoo Herra: Jos voidaan mitata taivaat ylhäällä ja tutkia maan perustukset alhaalla, silloin vasta minä hylkään Israelin jälkeläiset kaikki, kaiken sen tähden, mitä he ovat tehneet, sanoo Herra. 

Jo Vanhan testamentin aikana Israelilaisten piti hoitaa ’kaiken kansan rukoushuonetta’. (Mark 11:17; Kun. 8:43;  Jes: 55:3-5; Jes. 56:7; Mal.3:17) Ja Herralla on vielä missionsa Israelin kansalle lopun päivinä; sikälikin se on erityinen kansa. 

Ymmärrän hyvin, että pakanakristityt haluaisivat olla ”Jumalan Israel”, sillä se kuulostaa kovin kauniilta. Mutta ei voi ohittaa lukemattomia kohtia, joissa Jumala nimenomaan sanoo yhteytensä Israelin kansaan olevan ikuinen. Olen itsekin ollut joskus korvausteologian kannalla, vaan en ole enää.

– –

Toinen ihmisten käännöksen kautta tekemä lupauksensiirto löytyy Sef. 3:8b:

Sillä minun tuomioni on, että minä kokoan pakanakansat, saatan kokoon valtakunnat vuodattaakseni heidänpäällensä tuimuuteni, vihani kaiken hehkun; sillä minun kiivauteni tuli kuluttaa koko maan. (KR -33)

Kohta sanoo ”heidän päällensä”, siis pakanakansojen. Verrataanpa -92 käännökseen:

Olen päättänyt koota kansat, kutsun valtakunnat sinua vastaan vuodattaakseni hehkuvan vihani sinun päällesi. Vihani tuli on tuhoava koko maan. 

Jumalan tuomionjulistus on muutettu tämän käännöksen myötä koskemaan ”sinua”, siis Israelia eikä pakanakansoja. Kuka tahansa voi alkutekstistä tarkistaa onko se ”alekem” vai ”alehem”. 

– – –

Miksi holokausti tapahtui juuri kristillisessä Euroopassa? kysyy tutkija, ja vastaa:

”1930-luvun Saksassa Raamatun opetukset sysättiin syrjään, jotta ajan henki saatiin kirkkojen sisälle. Raamattua alettiin kirjoittaa uudelleen, jotta juutalaiset elementit saatiin poistettua. Kirkko siis alistettiin valtion arvojen alle eikä toisinpäin.” (s. 201)

”Nyt on selkeästi nähtävissä, että kristilliset arvot eivät toimineet sillä kriittisellä hetkellä, jolloin ne olisi tullut laittaa käytäntöön, juuri meidän täytyy nimenomaan oppia, miksi näin oli. Voivatko arvomme pettää uudelleen?” (s. 203)

Ymmärrämme ilman muuta, että tietyt teologiset konseptit olivat valmistaneet maaperän juutalaisten kansanmurhalle juuri Euroopan maaperällä. Meidän on siin tarkasteltava nimenomaan teologiaa, jos haluamme olla varmoja siitä, että samat tekijät eivät ole enää läsnä seurakunnissamme. On kuitenkin selvää, että suurissa osin protestanttista maailmaa tietoisuus siitä, kuinka suurissa määrin kristillinen juutalaisvastaisuus edesauttoi natsismia, on olematon.” (s.204)

Nämä otteet löytyvät Susanna Kokkosen kirjasta: ”Matka holokaustiin, juutalaisvihan historia”. Teos ja koko kyseisen vihaprosessin selvittäminen on mielestäni jäänyt liian vähälle huomiolle. Korvausteologia kiveää tietä antisemitismille, luo asennetta: ’mitä se minua liikuttaa mitä juutalaisille tapahtuu’. 

– – –

Mutta minunhan piti puhua ja-sanasta. Vanhan testamentin puolella ”ja” on hepreaksi ”w” – äännetään nykyään ”v”. Tämä pelkkä vav-konsonantti liitetään monesti kiinteästi teonsanoihin, missä se muodostaa konsekutiivista ”kerronnan helminauhaa”. 

Jos joku lukisi Raamatun alkua hepreaksi ääneen ja korostaisi ja-sanoja, voisimme kuulla tasaisehkon sykkeen, jonka taajuus on noin 30 sykettä minuutissa, eli puolta hitaampi kuin aikuisen ihmisen. Syke tihenee hieman ihmistä luotaessa ja häviää kuulumattomiin 3. luvun kuluessa. Lapsia rauhoittaa kummasti kuulla vanhemman sydämensykettä nojatessa hänen rintaansa vasten; se on puolta verkkaisempi kuin hänen omansa.

Eräs veli radiossa oli kiinnittänyt huomionsa Luuk. 2. luvun alun runsaisiin ja -sanoihin. Hän arveli, että kun ne korostavat liittämistä, ne varmaankin ovat heijastelemassa Jumalan rakkautta. Minä taas luulen, että veli on jouluevankeliumia lukiessaan tietämättään aistinut Isän sydämenlyönnit. 

Hepr. 4:12. Jumalan sana on elävä…