Rakkauden käsittämätön voima

Jos tiivistäisimme noiden tutkielmien sisällön, niin se kuuluisi näin: ”Tällä pojalla ei ole elämässään pienimpiäkään menestymisen mahdollisuuksia”.

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin toinen sosiologian professori törmäsi tuon tutkimuksen tuloksiin ja sai idean: Hän lähetti omat opiskelijansa selvittämään, mitä noille pojille nyt kuului?

Kaikkien 200 pojan tavoittaminen ei enää onnistunut. Jotkut olivat kuolleet. Muutamat olivat muuttaneet tavoittamattomiin toisille paikkakunnille. Niinpä opiskelijat saattoivat haastatella vain 180 nyt aikuiseksi kasvanutta poikaa.

Tulos oli yllättävä. Näistä 180:stä 176 oli menestynyt elämässään hyvin tai suorastaan erinomaisesti. Heidän joukossaan oli lakimiehiä, lääkäreitä, liikemiehiä ja monenlaisten ammattien harjoittajia.

Professori oli tutkimustuloksesta hämmästynyt. Niinpä hän päätti selvittää, mikä oli saanut poikien tulevaisuuden kehittymään aivan toisin kuin mitä ensimmäisen tutkimuksen perusteella oli ennustettu?

Professori tapasi henkilökohtaisesti muutamia näistä pojista ja kysyi, mikä selitti heidän yllättävän sosiaalisen menestyksensä? Jokainen pojista vastasi samalla tavalla: ”Se johtuu meidän opettajastamme.”

Seuraavaksi professori etsi käsiinsä vanhan naisen, joka oli ollut poikien opettajana. Hän kysyi vanhukselta, mikä oli se ihmeellinen taika, jolla tämä oli onnistunut ohjaamaan pahamaineisen slummin villit, kurittomat ja helposti rikoksiin sortuvat pojat opin tielle ja kiinni elämään?

Kun vanha ja ryppyinen nainen kuuli professorin kysymyksen, hänen silmänsä alkoivat loistaa ja lämmin hymy levisi hänen kasvoilleen. Sitten hän paljasti salaisuutensa.

”Vastaus on hyvin yksinkertainen”, vanha opettaja sanoi. ”Minä rakastin niitä poikia, ihan jokaista niistä!”

Vanhan opettajan luokassa oli varmasti ollut monenlaisia poikia. Villejä, rauhallisia, kurittomia ja ahkeria. Opettaja ei kuitenkaan rakastanut vain kympin oppilaita tai kotiläksynsä tunnollisesti tehneitä. Hän kertoi rakastaneensa ”ihan jokaista niistä”.

”Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1.Moos.1:27) Vuosi sitten meitä Jumalan kuvia oli maapallollamme 7,53 miljardia. Nyt meitä on 83 miljoonaa enemmän eli jo yli 8 miljardia. Tätä valtavaa joukkoa katsellessaan Jumala sanoo vanhan opettajan tavoin rakastavansa ”ihan jokaista niistä”.

Tällaista rakkautta on mahdotonta käsittää. Keskenään sotiva, heikkoja sortava, moraalittomasti elävä, luomakunnan ja jopa ilmastonsakin turmellut ja Jumalansa hylännyt ihminen ansaitsisi jotain aivan muuta kuin rakkautta.

Maailman menoa katsellessa ja uutisvirtaa seuratessa voi vain päätyä samaan tulokseen kuin poikien tulevaisuutta arvioineet tutkijat. Näin tuo ennustus kuulusi: ”Ihmiskunnalla ei ole pienimpiäkään menestymisen mahdollisuuksia”.

Paavali sanoo ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä: ”Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.” (1.Kor.13:13)

Jumalan rakkaus syntistä ihmiskuntaa kohtaan oli niin käsittämättömän suuri, että hän lähetti Poikansa sovittamaan syntimme ja tarjoamaan meille pääsyn luokseen.

Kertomus slummin poikien odottamattomasta menestyksestä kertoo meille, miten valtava voima voi olla myös aivan tavallisella rakkaudella. Siksi meitä kehotetaan osoittamaan lähimmäisillemme sitä rakkautta, jolla Jumala on ensin meitä rakastanut ja yhä rakastaa.

Rakkauteen ei tarvita suuria sankaritekoja eikä ihmeellisiä kykyjä. Hyvä sana, lämmin katse, rohkaiseva asenne, koko olemuksellaan toisen luona läsnä oleminen, hänen kuuntelemisensa ja pienissä arkisissa asioissa auttamisensa riittävät. Kun tähän vielä lisätään se, että muistamme häntä myös rukouksissamme, niin tuloksena on yhtä suuria ihmeitä kuin mitä tapahtui slummissa kasvaneiden poikien elämässä.

Jumalan rakkauden ja rauhan täyttämää elämää, kalliisti lunastettu ystäväni!