Euroviisuista Olympialaisiin – Miksi israelilaiset eivät saa samaa kohtelua kuin venäläiset?

Mutta ei kiiruhdeta asioiden edelle. Katsotaan artikkelia aluksi lähemmin muilta osin.

Iltalehden toimittaja Sami Pilvinen siis pohti kirjotuksensa ajankohtaiseksi aluksi, kuinka Suomen viisuvoittaja Windows95man oli empinyt Euroviisuihin osallistumista, koska Israelia ei Gazan tilanteen vuoksi ole suljettu kisoista ulos. Voittajia oli painostettu jopa uhkausviestein jäämään pois Euroviisuista. Lopultahan he yhdessä YLE:n kanssa päättivät osallistumisesta.

Nyt Suomen Olympiakomitea miettii yhdessä pohjoismaisten liittojen kanssa mikä vaikutus Gazan tilanteella voisi olla Israelin sulkemiselle pois Pariisissa ensi kesänä järjestettävistä Olympialaisista.

Vaatimuksia tai yhteydenottoja tällaisesta ei jutun perusteella kuitenkaan ole varsinaisesti noussut, mutta se ei estä toimittajaa pohtimasta eikö Israelin urheilijoita sitten kohdella toisin kuin Venäjää, jos Israelin sallitaan osallistua olympialaisiin, mutta Venäjän ei.

Toimittajien työhön kuuluu etsiä ajankohtaisista aiheista alati uusia näkökulmia niin kauan kuin niitä riittää saadakseen lukijat lukemaan samoista aiheista. Tämä koskee yhtä hyvin Sanna Marinista, Alexander Stubbista kuin Venäjästä ja Gazasta kertovia juttuja. Niin kauan kuin uusia näkökulmia riittää juttu elää, mikä edistää myyntiä. Tavallaan Iltalehden toimittaja siis tekee vain työtään.

Häntä kuitenkin selvästi vaivaa se, ettei vaatimuksia Israelin poissulkemiseksi urheilusta ole esitetty niin kuin on maan sulkemiseksi pois Euroviisuista. Asialle pitäisi ilmeisesti tehdä jotain ja toimittaja yrittänee asiaa jutullaan esiin nostamalla saada jotain aikaan.

Analysoidaan kirjoitusta hiukan.

Journalistista piiloviestintää

Toimittaja kehystää juttunsa Israelin olympiaboikotista toteamalla Hamasin ”operaatiosta” alkaneiden Israelin pommitusten ja maahyökkäyksen aiheuttaneen Gazassa humanitaarisen katastrofin, joka on menossa alati pahempaan suuntaan.

Sinänsä kronologia on oikein. Hamas aloitti. Pinnat siitä.

Hamasin laajan ja huolella toteutetun hyökkäyksen kuvaileminen ”operaatioksi”, eikä sadistiseksi terrorismiksi, on kuitenkin mielenkiintoista journalistista piiloviestintää.

Myöhemmin toimittaja kuvailee myös Israelin sotatoimia ”operaatioksi”. Näin hän tulee rinnastaneeksi Hamasin laittomat terroristiset toimet ja hyökkäyksen kohteeksi joutuneen itseään puolustavan itsenäisen suvereenin valtion puolustukselliset sotatoimet. Ikään kuin olisi kyse moraalisesti verrannollisista toimista.

Sitten toimittaja jatkaa, että kansainvälinen tuomioistuinkin on jo vaatinut, että Israelin on kaikin keinoin ”estettävä kansanmurhan tapahtuminen Gazassa.” Kaiken kukkuraksi ”Israel on ajanut puolet Gazan väestöstä Rafahin rajakaupunkiin, jonne se nyt kohdistaa pommituksiaan.”

Jälkimmäinen virke yhdistettynä kansainvälisen tuomioistuimen kehotukseen kansanmurhan tapahtumisen estämisestä antaa vääristyneen kuvan. Ikään kuin Israel olisi ajanut siviiliväestön tietylle alueelle pommittaakseen heitä siellä.

Israel ei suinkaan ole ”ajanut” siviiliväestöä Rafahiin pommitettavaksi, kuten Iltalehden jutusta voisi luulla, vaan kehottanut pohjoisen ja keskisen Gazan asukkaita miljoonin lentolehtisin, kymmenin tuhansin puhelinsoitoin ja tekstiviestein ym. siirtymään turvaan Rafahin alueelle, pois lähestyvien taisteluiden tieltä.

Taisteluiden painopisteen siirryttyä kuukausien taisteluiden jälkeen kohti etelää ja Israelin kohdistaessa sotatoimensa vielä jäljellä oleviin Hamasin pesäkkeisiin ja tunneleihin siellä, väestöä on jälleen kehotettu siirtymään turvaan näiden taisteluiden tieltä Rafahista muille erikseen varatuille turva-alueille, esimerkiksi rannikkoalueelle pystytettyihin väliaikaisiin telttakyliin.

Israelin toimilla ei siten ole mitään tekemistä kansanmurhan kanssa. Sehän on päin vastoin pyrkinyt kaikin tavoin minimoimaan siviileille aiheutuvia vahinkoja. Pyrkimällä huolehtimaan siitä, että siviilit eivät jää sodan jalkoihin Israel nimenomaan on ”estänyt kansanmurhaa tapahtumasta” Gazassa.

Analysoidaan seuraavaksi lähemmin Israelin toimien rinnastamista Venäjän toimiin. Tällainen rinnastus tuntuu nyt saavan lisääntyvää suosiota ja siksi sitä on syytä tarkastella yksityiskohtaisemmin.

Miksi Venäjän toimia Ukrainassa ja Israelin toimia Gazassa ei voi rinnastaa toisiinsa?

Iltalehden Sami Pilvinen jatkaa:

”Venäjän laittomaan hyökkäyssotaan Ukrainassa maailma reagoi huomattavasti järeämmin kuin Gazan tapahtumiin. Yksi seuraus oli Venäjän ja kumppanimaan Valko-Venäjän sulkeminen ulos urheilukentiltä.”

Hän ihmettelee, ”miksi Israelia ei urheilussa vaadita samojen rangaistuksien piiriin kuin Ukrainaan hyökännyttä Venäjää.”

Jeesus sanoi:

”Älkää tuomitko sen mukaan, miltä asia päältä katsoen näyttää, vaan tuomitkaa oikein.” (Joh. 7:24)

Päältä päin katsoen asiat voivat pinnallisesti näyttää samanlaisilta, mutta lähemmässä tarkastelussa samanlaisuudet osoittautuvat pinnallisiksi ja vääristellyiksi.

Miksi? Koska Israelin toimet Gazan suuntaan eivät sen enempää moraalisesti kuin tosiasiatasollakaan ole rinnastettavissa Venäjän toimintaan Ukrainassa. Lähemmässä oikeampi rinnastus on Venäjän ja Hamasin välillä.

Katsotaan minkälaisia eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä on löydettävissä.

Ensiksi Hamas ja muut tuhannet Gazan islamistit aloittivat sodan 7.1o. laittomasti hyökkäämällä suvereenin itsenäisen Israelin valtion alueelle. Venäjä samoin hyökkäsi 24.2.2022 provosoimatta ja laittomasti toisen suvereenin valtion, Ukrainan, alueelle.

Venäjä, ei Ukraina, siis aloitti sodan. Hamas aloitti sodan, jota Israel ei halunnut. Gazan tapahtumat eivät alkaneet Israelin pommituksilla.

Iltalehden toimittaja aivan oikein tuomitsee Venäjän hyökkäyssodan laittomaksi. Muilta osin homma jää puolitiehen, koska hän ei totea selvästi, että yhtä lailla Gazan tapahtumat alkoivat Hamasin laittomasta hyökkäyksestä. Hän kirjoittaa vain Israelin suorittamista pommituksista ”lokakuussa Hamasin tekemän operaation jälkeen.”

Koska hän ei kättelyssä tuomitse Hamasin hyökkäystä laittomaksi Venäjän hyökkäyksen tavoin, hän hämärtää ilmeisen yhtäläisyyden Hamasin ja Venäjän toimien välillä. Samalla avautuu  mahdollisuus rinnastaa tapahtumia julkilausumattomasti Israelin ja Venäjän välillä parin taustalla vaikuttavan ilmeisen, mutta samalla pintapuolisen samankaltaisuuden, kautta:

Venäjä pommittaa laajalti Ukrainaa ja samoin Israel pommittaa Gazaa. Siviilit kärsivät ja heitä kuolee. Tämä on kauheaa.

Ukraina on sotilaallisesti heikompi osapuoli. Venäjä on ylivoimainen sotilaallisesti. Israel on Gazaan nähden sotilaallisesti ylivoimainen. Tuntuu oikealta puolustaa heikompaa osapuolta vahvempaansa vastaan, jonka vielä koetaan toimivan väärin.

Mutta tähän rinnastuksen implisiittiset yhtäläisyydet oikeastaan päättyvät.

En missään tapauksessa halua vähätellä Gazan siviileille aiheutuneita kärsimyksiä. Jos kuvat ja uutiset Gazan pommitusten tuhoista, kodeistaan sankoin joukoin turvaan pakenevista gazalaisista, surmansa saaneista sivullisista naisista ja lapsista, eivät herätä surua ja syvää myötätuntoa, silloin on menetetty kosketus omaan ihmisyyteen. Kaikki gazalaiset ovat Jumalan kuvaksi luotuja ihmisiä.

Vaikka inhimillinen kärsimys ja tuhot Gazassa ovat mittavia, Israelin toimet eivät rinnastu Venäjän toimiin Ukrainassa.

Siviilivahingot Gazassa ovat välitöntä seurausta Hamasin toiminnasta 7.10.2023 alkaen. Israel ryhtyi tuolloin itsepuolustukselliseen sotaan suojellakseen kansalaisiaan, tuhotakseen Hamasin sotilaallisen kyvyn, ettei lokakuun isku toistuisi kuten Hamas oli uhannut tehdä, ja vapauttaakseen Gazaan kaapatut panttivangit.

Israelin toiminnassa ei ole tältä osin mitään laitonta. Israel ei aloittanut sotaa saatikka hyökännyt Gazaan laittomasti. Hamas, kuten Venäjä, aloitti sodan, laittomasti. Israel toimi, kuten mikä tahansa maa vastaavassa tilanteessa olisi todennäköisesti toiminut.

Lisäksi Israel, toisin kuin Venäjä, ei tarkoituksellisesti kohdista iskuja tappaakseen siviilejä ja vahingoittaakseen itsetarkoituksellisesti siviilikohteita. Siviilivahinkoja on syntynyt iskuissa kohteisiin, joita Hamas käyttää sotilaallisiin tarkoituksiin, minkä vuoksi kyseiset kohteet ovat kansainvälisoikeudellisesti legitiimejä sotilaskohteita, ja joissa Hamas käyttää omia siviilejään ihmiskilpinä.

Gazan siviilien kärsimys on Israelille tragedia, mutta Hamasille strategia.

Mutta jatketaan virheellisen rinnastuksen purkamista ja lähempää tarkastelua.

Hamas on käytännössä keskeytyksettä lokakuun 7. päivän jälkeen ampunut yli 12 000 rakettia summittaisesti kohti Israelin asutuskeskuksia. Venäjä samoin on ampunut ohjuksia (lähes 12 000 ohjusta ja droonia vuoden 2023 loppuun mennessä) tieten tahtoen Ukrainan siviilikohteisiin vailla minkäänlaista sotilaallista tarkoitusta terrorisoidakseen Ukrainan väestöä. Tässäkin Hamasin ja Venäjän toimet muistuttavat toisiaan läheisesti.

Lukijani muistaa myös tapahtumat ja kuvat vuodelta 2022, jolloin hyökkäävät venäläiset sotilaat Buchassa raiskasivat naisia, kaappasivat ja kiduttivat ukrainalaisia siviilejä, ampuivat heitä summittaisesti kaduille ennen kuin ukrainalaiset onnistuivat pysäyttämään hyökkäyksen. Lähes parisen sataa siviiliä ammuttiin kylmäverisesti Buchassa. Joidenkin kädet oli sidottu selän taakse.

Tätä kaikkea Hamas teki 7. lokakuuta hyökätessään Israeliin ja raiskatessaan naisia heidän lastensa ja miestensä silmien edessä, silpoessaan miesten ja naisten sukuelimiä, polttaessaan kokonaisia perheitä elävältä ja ampuessaan summittaisesti väkeä kaduille ja koteihin. Kunnes Israelin onnistui pysäyttää julman sadistinen hyökkäys, Gazasta tulleet terroristit olivat tappaneet ainakin 1200 ihmistä ja kaapanneet yli 230 tunneleihinsa jatkaakseen siellä panttivankiensa kiduttamista, raiskaamista ja tappamista.

Hamas ei peruskirjassaan (1988) tunnusta Israelin olemassaoloa legitiiminä valtiona, vaan historiallisesti kokonaan itselleen / palestiinalaisille kuuluvana joelta merelle. Aivan niin kuin Putin ei pidä Ukrainaa legitiiminä valtiona, vaan Venäjälle historiallisesti kuuluvana ja siksi se aloitti sodan saadakseen alueen ”palautettua” osaksi Venäjää.

Israelin valtion synty 1948 on Hamasin mukaan palestiinalaisten suuri historiallinen vääryys, katastrofi (Nakba). Sen korjaamiseksi Hamas aloitti sodan hävittääkseen Israelin. Samoin Putinille Neuvostoliiton hajoaminen oli suuri historiallinen vääryys ja geopoliittinen katastrofi, jota hän on lähtenyt korjaamaan hyökkäämällä muun muassa Ukrainaan.

Israel käy Ukrainan tavoin eksistentiaalista puolustuksellista sotaa. Hamas on luvannut toistaa lokakuun 7. päivän hyökkäyksen hirmutekoineen uudestaan ja uudestaan vaikka miljoona kertaa, kunnes Israel on kokonaan hävitetty ja valloitettu. Ukraina samoin puolustaa valtiollista olemassaoloaan, eikä Putinkaan ole aikeissa antaa periksi Ukrainan alistamisessa.

Venäjä ei noudata sodan kansainvälisiä oikeussääntöjä. Ei myöskään Hamas.

Israel ja Ukraina sotivat kansainvälisen oikeussääntöjen mukaisesti, kohdistaen iskunsa huolella sotilaallisesti perusteltuihin kohteisiin, eikä tarkoituksena surmata sivullisia ja viattomia.

Venäjä on kaapannut ukrainalaislapsia ja vienyt heitä Venäjälle, samoin Hamas on kaapannut jopa lapsia Gazaan.

Putinin Venäjä tavoitteli epäonnistuneella hyökkäyksellä Kiovaa, aivan niin kuin Hamasin päämääränä oli Jerusalem, Israelin pääkaupunki.

Sekä Ukrainalla että Israelilla on täysi oikeus YK:n peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden valossa puolustaa itseään laitonta brutaalia hyökkääjää vastaan varmistaakseen valtiollinen koskemattomuutensa ja olemassaolonsa sekä suojellakseen kansalaisiaan laittomalta hyökkäykseltä.

Syyttäkää polkupyöräilijöitä!

Rinnastus Israelin ja Venäjän toimien välillä on yhtä hyvin faktuaalisesti kuin moraalisesti täysin kestämätön ja pinnallinen.

Oikea rinnastus on tämä: Hamas on Venäjä, Israel on Ukraina. 

On tekopyhää vaatia Israelia ulos Euroviisuista tai urheilukisoista Gazan tapahtumien vuoksi.

Miksi kenellekään ei tulisi mieleenkään vaatia boikotoimaan Ukrainaa, sen laulajia tai urheilijoita?

Vastaus on valitettavan yksinkertainen: Koska kyse ei silloin ole Israelista ja juutalaisista.

Haastattelin Patmoksen radiolähetykseen vuosia sitten Auschwitzista elossa selvinnyttä juutalaista, Pavel Stránskýa. Kysyin häneltä, vieläkö hänen mielestään esiintyy antisemitismiä.

Pavel kertoi, kuinka hänellä Auschwitzista vapauduttuaan oli tapana todeta ei-juutalaisille työkavereilleen, jotka kysyivät samaa, näin: ”Aina kun maailmassa tapahtuu jotain pahaa, syyttäkää siitä juutalaisia tai polkupyöräilijöitä.”

”Pavel, minkä ihmeen takia polkupyöräilijöitä?” hänen työkaverinsa ihmetellen kysyivät. , Siihen Pavel aina vastasi: ”Eikö teidän olisi pikemminkin pitänyt kysyä: ’Pavel, miksi ihmeessä juutalaisia?’”

Mikään ei paljasta tietämättömyyteen perustuvaa antisemitististä tekopyhyyttä niin kuin Israeliin kohdistetut boikottivaatimukset.

Hamas hyökkäsi 7.10. laittomasti ja sadistisen julmasti Israeliin, mutta kukaan ei vaadi polkupyöräilijöiden sulkemista ulos olympiakisoista.