Särkyneestä eheäksi

Roomassa Pyhän Pietarin basilikassa oli tuolloin paikalla paljon väkeä. He odottivat paavin saapumista messuun. Moukari kädessään juoksevan miehen näkeminen sai kaikki pidättämään hengitystään. He tuijottivat kauhistuneina mielenvikaista. Kenenkään kykenemättä estämään moukarinheiluttaja lähestyi kuuluisaa patsasta.

Toth hyppäsi ketterästi marmorisen suojakaiteen yli ja huusi: ”Olen Jeesus Kristus!” Sitten hän hyökkäsi moukareineen marmoripatsaan kimppuun. Viidellätoista iskulla hän hakkasi irti Marian käsivarren, poisti osan hänen nenästään ja moukaroi hänen silmäluomeaan. Vasta tässä vaiheessa vartijat ehtivät paikalle ja ottivat moukaria hurjasti heiluttaneen miehen kiinni.

Lazlo Toth todettiin mielenvikaiseksi ja tuomittiin italialaiseen mielisairaalaan. Taiteen ystävät ja taidehistorioitsijat ympäri maailmaa surivat kuuluisan patsaan vaurioita. Useimmat heistä ajattelivat, ettei patsasta voitaisi enää korjata. Michelangelon kaunis ja korvaamattoman arvokas patsas oli iäksi menetetty.

Vastoin kaikkia odotuksia Tothin aiheuttama vahinko ei kuitenkaan ollut pysyvä. Taidekonservaattori Deoclecio Redig de Camposin taitavassa ohjauksessa ryhmä ammattilaisia kiinnitti varoen käsivarren palat uudelleen, valmisti nenän ja paikkasi nirhatun silmäluomen käyttäen marmoripölyä ja erikoisliimaa. Useita kuukausia myöhemmin mestariteos oli restauroitu täysin alkuperäiseen loistoonsa.

Moni meistä on kuin tuo mielenvikaisen miehen vaurioittama patsas. Elämä on varmasi kolhinut jokaista monella tavalla. Monet vammoistamme ovat syvällä sisällämme näkymättömissä. Toiset voi nähdä olemuksestamme ja käyttäytymisestämme.

Jotkut vaurioista me olemme aiheuttaneet itse väärillä valinnoillamme. Toiset olemme saaneet kenties ihmisten taitamattomuuden, kateuden, ilkeyden tai piittaamattomuuden seurauksena. Kiusaamisen pilkkakirves ja epäoikeudenmukaisuuden moukari ovat lyöneet julmia lyöntejään ja aiheuttaneet syviä haavoja.

Korvaamattoman arvokkaan Pietà-patsaan korjaamiseen löydettiin taitava restauroija, joka pystyi tiiminsä kanssa saamaan upean taideteoksen juuri sellaiseksi kuin Michelangelo oli sen vuonna 1499 tehnyt.

Samalla tavalla yksikään Jumalan luoma korvaamattoman arvokas taideteos ei ole liian toivoton restauroitavaksi. Jumala antoi Poikansa syntyä ihmiseksi ja sovittaa Golgatan ristillä sinun ja minun, meidän jokaisen synnit. Eikä hänen suunnaton rakkautensa päätynyt siihen. Pelastuksen lisäksi hän haluaa antaa meille myös mahdollisimman eheän elämän.

Pietà-patsas korjattiin erikoisliimalla ja marmoripölyllä. Restauroidakseen synnin rikkomassa ihmisessä esille oman kuvansa Jumala käyttää kahta tärkeää työkalua, armoa ja totuutta. Yhdessä käytettyinä ne pystyvät eheyttämään pahimminkin vaurioituneen Jumalan kuvaksi luodun ihmisen. Yksin käytettynä kumpikin näistä Jumalan antamista työkaluista saa aikaan pelkkää vahinkoa.

Totuus ilman armoa vie lain alle, musertaa ja johtaa epätoivoon. Tällainen fariseusten totuus etsii toisten vikoja ja osoittelee rakkaudettomasti sormella muiden kristittyjen tekstejä, ajatuksia, tulkintoja ja perinteitä.

Armo ilman totuutta on halpaa armoa, tuoteväärennös. Siksi se ei ole armoa ollenkaan. Se on maailmaan mukautumista, korvasyyhyn saarnaamista ja pehmoista kevyt-evankeliumia. Sellaisella armolla vammoja paranteleva on kuin kirurgi, joka kieltäytyy käyttämästä veistä poistaakseen pahan kasvaimen, ettei vain ketään satu tai jollekin tule paha mieli.

Kirjeessään korinttilaisille Paavali ottaa vahvasti kantaa korvasyyhyyn saarnaamiseen ja syntisen ihmisen mielen pahoittamisen merkitykseen:

”Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, jota ei tarvitse katua, sillä se johtaa pelastukseen.” (2.Kor 7:10.)

Paavalin viisaat sanat ovat mitä ilmeisimmin päätyneet suomalaisten sananlaskujen joukkoon ja saaneet kansan suussa muodon: ”Joka ei mieltään pahoita se ei tapojaan paranna”.

Armon auringon lämmittämää ja totuuden valaisemaa kevättä sinulle, rakas ystäväni!