Todistamistaakka

Tämä todistajakeikka ei ollut ensimmäinen, eikä liene viimeinenkään. Olen käynyt eri hallinto-oikeuksissa jo parisenkymmentä kertaa. Tapaus kerrallaan, yhdessä rukoillen ja valmistautuen, näin olemme tehneet joka kerta. Rakas Jeesus auta meitä! Siunaa tuomareita, lakimiestä ja tulkkia. Auta rakkaita ystäviämme.

Kun valtava pakolaisaalto virtasi Eurooppaan ja tänne pohjan perille, saimme maahamme ne usein mainitut 30 000 turvapaikanhakijaa. Suurin osa heistä on jo lähtenyt tai lähetetty maastamme pois, osa on saanut turvapaikan. Ja sitten on se joukko, joka yhä kuormittaa Maahanmuuttovirastoa ja Hallinto-oikeuksia eri puolilla Suomea. Mahmud on yksi heistä. Hän kääntyi kristityksi vasta kielteisen turvapaikkapäätöksen saatuaan. Toki joku voi uusia turvapaikkaperusteita keksien yrittää huijata ja pitkittää aikaansa Suomessa, mutta olen myös nähnyt monen kääntyvän tosissaan elävän Jumalan puoleen, kun itse suunniteltu elämäntie on noussut pystyyn. Näinhän se on käynyt melkein kaikille meillekin, jonkinlainen konkurssi usein edeltää aitoa uskoontuloa. Tämä onkin asia, jota meidän viranomaisemme eivät ymmärrä. Hyvin usein täysin aito uskoontulo leimataan huijaukseksi, jos sitä on edeltänyt kielteinen turvapaikkapäätös jossakin muussa asiassa.

Suuret joukot muslimimaista ensi kertaa vähän väljemmille vesille päässeitä turvapaikanhakijoita tulivat tutustumaan kristillisiin seurakuntiin ja itse kristinuskoon – nyt kun se oli mahdollista. Erilaiset seurakunnat, pienet ja suuret, karismaattiset ja perinteiset, kaikki saivat näyn Kristukselta: menkää ja julistakaa! Ja iloiten olemme saaneet katsella jo noin kolme ja puoli vuotta sitä, kuinka ihminen kääntyy elävän Jumalan puoleen ja saa syntinsä anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Hän hylkää Islamin ja uudestisyntyy Jumalan lapseksi Raamatun sanan mukaan. Sanan kylvö ja kristillinen rakkaus ja ystävällisyys on tuottanut valtavaa hedelmää.

Minäkin olen saanut nähdä useiden kymmenien muslimien kiinostuvan Jumalan sanasta, kuuntelevan, kääntyvän, rukoilevan syntisen rukouksen Jeesuksen nimessä, sekä uudestisyntyvän Jumalan lapseksi. Olen nähnyt, kuinka he kerta kerran jälkeen tulevat Raamatun sanan opetukseen ja pelkäämättä ja häpeämättä liittyvät katuevankeliointiryhmiimme viikosta toiseen. Olen saanut läheltä katsella myös heidän kipujaan ja haasteitaan. Omat vaikeudet tuntuvat niin pieniltä, kun kuulee, minkälaisissa taisteluissa nämä meidän uudet veljemme ja sisaremme ovat.

Erään meille hyvin läheiseksi tulleen kristityksi kääntyneen arabin lapsi ammuttiin kotimaassa lähietäisyydeltä sisarensa syliin. Sisar yritti suojella pikkuveljeään, mutta nopeasti paikalle ajaneet ampujat osasivat tehtävänsä ja kaasuttivat tiehensä. Tien viereen jäi vain shokissa oleva isosisko verta vuotava kuollut veli sylissään. Isä koittaa selvitä täällä kaukana ja äiti loppujen lasten kanssa siellä kaukana. Kun hallinto-oikeuden turvapaikkaa koskeva päätös tulee, se on negatiivinen. Täältä Suomesta saakka ei voi nähdä, että isän kristityksi kääntymisellä ja lapsen teloituksella olisi minkäänlaista yhteyttä. Ja muutenkin hallinto-oikeuden mielestä isän on aivan turvallista palata kotiin. Ei häntä kukaan uhkaa, eikä hänen tarvitse näyttää kääntymystään kenellekään. Lieneekö edes kääntynyt.

Tarinoita on yhtä monta kuin on ihmistäkin. Toki joku yrittää huijatakin. Mutta hinta ja riski on kova: jos kotimaahan on mennyt tieto kristityksi kääntymisestä, ei siellä kysellä pikkuseikkoja eikä anneta armoa. Islamin hylkääminen on kuolemanrikos. Kristityksi kääntyminen siihen vielä päälle sinetöi kohtalon: henkilön veri vuodatetaan, hänet erotetaan klaanista ja jopa perheenjäsenillä on velvollisuus tappaa tällainen häpeää tuottava petturi – jotta eivät itse joutuisi saman vainon kohteeksi. Meidän on sitä vaikea tajuta, kristilliset ihmisarvot omaavassa maassa, mutta se ei todellisuutta muuta paremmaksi.

Kristityksi kääntyneellä henkilöllä on nk. todistamistaakka, elikkä hänen tulee vakuuttaa viranomaiset siitä, että Kristus asuu hänen sydämessään ja hän on elävässä kristillisessä uskossa. Eihän se niin helppoa ole, etenkään jos sattuu olemaan koulujakäymätön, joskus jopa lukutaidoton. Ja tietää, että elämä on pelissä. Istua siinä tuomareiden edessä kuulusteltavana. Tulkin kanssa. Jos tulee yksikin eroavaisuus noin vuosi sitten Maahanmuutovirastossa puhuttuun kertomukseen, siihen tartutaan hanakasti. Kertomuksesi ei ole uskottava, sillä edellisellä kerralla et maininnut tätä asiaa jne. Kukapa meistä muistaa sanasta toiseen, mitä olemme todistuspuheenvuorossamme sanoneet viime vuonna. Kielteisissä päätöksissä toistetaan samoja lauseita ja kansainvälisiä lainkohtia. Negatiivisen päätöksen perustelutkin ovat usein kuin kopioita toisistaan: Henkilö ei osaa riittävän omakohtaisesti kertoa uskostaan, vaikka tietääkin hyvin Raamatun sanaa, henkilö on etsinyt vain yhteisöllisyyttä, henkilön voidaan katsoa kotimaassaan voivan elää ilman, että hän tulee vakaumuksensa vuoksi vainotuksi jne. Maahanmuuttovirastossa ja oikeusistuimissa esitetyt kysymykset ovat joskus niin mutkikkaita, että mietin, selviäisikö suomalainenkaan keskiverto seurakuntalainen niistä kunnialla.

Maahamme on jätetty humanitäärisistä syistä rikoksentekijöitä ja rikoksista epäiltyjä, sillä he saattavat viranomaisten mukaan joutua terveyteen ja henkeen kohdistuvan uhkan kohteeksi kotimaissaan. Kuitenkin samaan aikaan kristityksi kääntyneitä turvapaikanhakijoita, ja jo alkujaan kristillisyyden takia turvapaikkaa hakemaan tulleita henkilöitä lähetetään sumeilematta islamilaisiin kotimaihinsa, vaikka on tiedossa, että he voivat uskonsa takia joutua suuriin vainoihin ja hengenvaaraan. Tämä on häpeällistä meidän maallemme, joka sanoo olevansa oikeusvaltio. Olemme saaneet uuden eduskunnan ja uudet päättäjät, rukoillaan heidän ja heidän päätöstensä puolesta. Muistetaan vankeja ja vainottuja, voisimmehan itse aivan hyvin olla heidän asemassaan.