Heinimäen avoin kirje Räsäselle oli floppi

Hän aloittaa pääkirjoituksena julkaistun tekstinsä näin: 

”Hyvä Päivi Räsänen. Kirjoititte arkkipiispa Tapio Luomalle avoimen kirjeen, jossa kerrotte suuresta huolestanne. Olette huolissanne kirkosta, joka on lupautunut Helsinki Priden kumppaniksi. Muistutatte, että Raamatun mukaan homot ovat ansainneet kuoleman, eivätkä ainoastaan homot, vaan kaikki, jotka osoittavat heille hyväksymistä. Raamatussa tosiaan käsketään surmaamaan miehet, jotka ’makaavat miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan’. Toivottavasti olen ymmärtänyt väärin, kun minulle on syntynyt sellainen käsitys, että samalla, kun te elämän pyhyyteen vedoten vastustatte aborttia, te kannatatte kuolemantuomiota homoille, koska – kuten arkkipiispalle kirjoitatte – ’Raamatun opetus homoseksuaalisuuden harjoittamisesta on johdonmukainen ja selkeä’.” (K&K 19.6.2019)

Vaikka Heinimäki pyrkii kirjoituksessaan haastamaan kysymyksen raamatuntulkinnasta, hän ensi riveiltä alkaen osoittaa teologina kummallista ymmärtämättömyyttä kristillisen raamatuntulkinnan perusperiaatteista. Tällaista ymmärtämättömyyttä on kovin vaikea pitää täysin vilpittömänä. Hän luo pääkirjoituksessaan täydellisen olkiukon Räsäsen ajatuksista sotkemalla puurot ja vellit viittauksellaan vanhan testamentin rangaistuskäytäntöihin, joihin Räsänen ei ole viitannut sanallakaan.

Tosiasiassa Räsänen kirjoitti arkkipiispa Luomalle osoittamassaan avoimessa kirjeessään näin: 

”Toivon sydämestäni, että ottaisitte vakavasti apostoli Paavalin varoituksen sanat Roomalaiskirjeen ensimmäisestä luvusta. Siinä apostoli kuvaa niin homoseksuaalisuuteen kuin muihin elämänalueisiin liittyviä syntejä. Lopuksi apostoli suuntaa sanansa niille, jotka ’vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät’. Jokainen ihminen on Jumalan kuvaksi luotuna arvokas. Jeesus on sovittanut kaikkien ihmisten synnit ristinkuolemallaan. Kirkon tehtävä on pitää esillä armon ja totuuden sanomaa Kristuksesta. Armon sanoma kuuluu meille kaikille syntisille.”

Mitä Paavali tarkoitti?

Tietenkään Heinimäki ei oikeasti usko Räsäsen, tai konservatiivikristittyjen yleensä, haikailevan kuolemantuomioiden perään. Mutta päästäkseen vihjailemaan sillä, että Räsänen olisi puhunut homoseksuaalien tappamisesta, Heinimäki heittäytyy heti alussa tyhmäksi sotkemalla vanhan ja uuden testamentin tekstejä toisiinsa, muka tajuamatta Paavalin (ja Räsäsenkin) tarkoittavan ”kuolemalla” (Room. 1:32) hengellistä kuolemaa, siis ikuista eroa Jumalan elämästä. Ei, VT:n kuolemantuomiolla surmaamista. 

Ennen vanhaan tätä ei tarvinnut teologeille selittää. Lähinnä ateistien nettipalstoilla tätä eroa ei haluttu ymmärtää, koska kirkkotaistelu vaati absurdia pelottelua sillä, että kristinusko julkisessa elämässä johtaa mestauslavoille. 

Se, että kyse on hengellisestä kuolemasta, ilmenee muun muassa siitä, että Paavali viitatessaan ”senkaltaisiin” (1:32; 2:2-3), jotka ”ansaitsevat kuoleman”, ei viittaa yksin homoseksuaaliseen käyttäytymiseen, vaan luettelee muun muassa panettelun, parjaamisen (”korvaankuiskuttelun”), kateuden, kerskailun, rakkaudettomuuden, säälimättömyyden ym., joista mikään VT:n laki ei säätänyt kuolemantuomiota. Tällä tavoin Paavali rakentaa argumentaatiotaan 1-2 lukujen kautta kohti Room. 3:23 siitä, että ”KAIKKI ovat syntiä tehneet” ja tarvitsevat pelastusta Kristuksessa. 

Myös Room. 6:23 osoittaa, että Paavali ei puhu kirjeessään VT:n kuolemanrangaistusten toimeenpanosta, vaan yleisesti siitä, että synnin, joka eri muodoissaan on kaikkien ihmisten ongelma, seurauksena on kuolema:

”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”

Tämän kanssa on sopusoinnussa se mitä on kirjoitettu Efesolaiskirjeessä:

”Jumala on eläväksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne … meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme…” (Ef. 2:1,5).

Kyse on hengellisestä kuolemantuomiosta, jonka kaikki olemme omilla synneillämme ansainneet ja siksi kaikki tarvitsemme Jeesusta. 

Heinimäen logiikalla Room. 8:13 ”jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman,” pitäisi kaiketi tarkoittaa kuolemantuomioita keskusaukiolla, eikä sitä, ettei lihan himojen vallassa elävä ihminen peri Jumalan valtakuntaa (vrt. Gal. 5:16-21). 

Uuden testamentin ja Paavalin mukaan homoseksuaalinen käyttäytyminen on syntiä. Mutta niin ovat siis Paavalin samassa yhteydessä mainitsemat pahuus, ahneus, häijyys, YLPEYS (pöyhkeys; kr92), rakkaudettomuus, säälimättömyys jne. 

Ne, jotka näitä tekevät tai osoittavat suosiota tällaisille ovat Paavalin mukaan (hengellisen) kuoleman ansainneet. Paavalin käsittelyn jälkeen elossa ei ole ketään! Ja SE juuri on hänen pointtinsa, jotta kaikki ymmärtäisivät tarvitsevansa armoa ja syntiensä anteeksiantamusta Jeesuksessa. Tässä valossa on helppo ymmärtää myös Räsäsen viittaus Jeesuksessa kaikille tarjottavaan armoon ja syntien anteeksiantamukseen. 

Samalla kun Heinimäki epäsuorasti moittii Räsästä Raamatun valikoivasta lukutavasta, hän syyllistyy itse kyseenalaiseen valikointiin. Heinimäki ja ev.-lut. kirkon johto on käytännössä deletoinut Paavalin listalta kaksi syntiä: Homoseksuaalisen käyttäytymisen ja ylpeyden, joita ei ilmeisesti enää pidetä synteinä, koska niitä voidaan paraatissa juhlistaa. Näitä saa nyt vapaasti harjoittaa ja yhdenvertaisuuden nimissä niitä tulee suorastaan edistää.

Tämä kaiketi merkitsee, että homosuhteissa elävät ja ylpeät eivät tämän mukaan tarvitse anteeksiantamusta eivätkä Kristusta, niin kuin me muut Paavalin listalta itsemme löytävät syntiset. 

Ihan pelottaa, mutta mahtaako Heinimäki ja kirkko eräiden piispojensa johdolla näillä näkemyksillään viedä kansaa kadotukseen värikkäiden lippujen hulmutessa? ”Ei jokainen, joka sanoo minulle Herra, Herra, pääse taivasten valtakuntaan,” muistutti Jeesus (Matt. 7:21), ”vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.” Onko homoseksuaalinen käyttäytyminen ja ylpeys taivaallisen Isän tahto? Oikeasti. 

Heinimäen kirjoituksessa olisi muutakin kommentoitavaa, mutta tämä riittäköön tässä.  

Kirkon osallistuminen Pride-tapahtumaan jakaa mielipiteitä piispoja ja kirkkoheroja myöten

Helsingin piispa Teemu Laajasalo sekä Porvoon piispa Björn Vikström osallistuvat tänä vuonna Pride-mielenosoitukseen. Helsingin tuomiokirkossa pidetään sateenkaarimessu. Aiempina vuosina yksittäisten kirkkojen pappeja on osallistunut marssille ja sateenkaarimessuja on järjestetty eri kirkoissa. 

Se, että nyt eräät kirkon piispat marssivat näin avoimesti sateenkaarilipun alla herättää varmasti monissa kirkon jäsenissä ristiriitaisia tunteita. Varsinkin, kun tiedetään mitä sateenkaarilippu historiallisesti edustaa, kuten teologian tohtori Juha Ahvio kirjoituksessaan Pride-sateenkaarilippu julistaa vallankumousta ja kapinaa (Patmos-blogi 26.6.2019) osoittaa. 

Räsänen ilmaisi avoimessa kirjeessään aiheellisen huolensa Kristuksen kirkkona esiintyvän evankelisluterilaisen kirkon osallistumisesta Pride-mielenosoitukseen. Hän kyseli arkkipiispalta sen perään, eikö Luoma koe ristiriitaisena kirkon osallistumista tapahtumaan, jonka ydinsanoma rohkaisee olemaan ylpeä sellaisesta, mikä Raamatun mukaan on synti ja häpeä. Sikäli, kun kirkko vielä sanoo pitävänsä Raamatun opetuksesta kiinni, Räsäsen omalle kirkolleen esittämä kysymys on ymmärrettävä ja täysin oikeutettu.

Räsäsen jälkeen on pienellä viiveellä kirkossa alkanut kuulua muitakin vaikutusvaltaisia kriittisiä ääniä. 

Neljä kirkolliskokousedustajana toimivaa kirkkoherraa on Itä-Savo -lehdessä 20.6.2019 julkaisemassaan mielipidekirjoituksessa sanoutunut irti kirkon osallistumisesta Pride-tapahtuman tukemiseen. 

Mielenkiintoisen lisänsä keskusteluun on tuonut Oulun piispa Jukka Keskitalo, joka itse aiemmin kirkkohallituksen kansliapäällikkönä toimineena, toteaa laajassa Facebook päivityksessään, että kirkkohallituksen johtoryhmä on hallinnollis-juridisesti ylittänyt toimivaltuutensa tehdessään päätöksen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon osallistumisesta Pride-tapahtumaan ja kirkon logon antamisesta tapahtuman virallisten kumppaneiden listalle. 

Myös Mikkelin Piispa Seppo Häkkinen on ottanut kantaa kolumnissaan, jota Kotimaa24.fi uutispalvelu 26.6.2019 referoi seuraavasti: 

”… Kirkkohallituksen johtoryhmän päätös antaa tukensa Pride-viikolle on ongelmallinen, sillä sen taustalla vaikuttava ihmis- ja avioliittokäsitys on kirkon opetukselle vieras ja osin sen vastainen’, Häkkinen kirjoittaa. Hänen mukaansa sukupuoli ei ole pelkkä sosiaalinen, ihmisten luoma konstruktio vaan ’Luojan antama ja Kristuksen vahvistama asia’. ’Ihmisyyttä ja seksuaalisuutta koskevan kirkon opetuksen mukaan Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi ja asettanut avioliiton. Näin kaksi sukupuolta sekä miehen ja naisen avioliitto ovat Jumalan tahtomia instituutioita’, piispa kirjoittaa. Häkkisen mukaan kirkon ei tule olla avoin sellaisille vieraille ideologioille, jotka pyrkivät murtamaan sen opetusta ihmisestä, avioliitosta ja seksuaalietiikasta. ’Kirkon pitää uskaltaa pitää esillä omaa perinteistä näkemystään avioliitosta ja seksuaalisuudesta. Kyse ei ole ahdasmielisyydestä vaan siitä, millaiseksi Luojamme on ihmiselämän tarkoittanut, jotta yksilöt, perheet ja yhteiskunta eläisivät hyvää elämää.’”

Häkkisen mukaan kirkko on avoin kaikille, mutta ei kaikelle. Hyvin sanottu.