Ja Hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistään

Mohammed tuli Suomeen pakolaisaallossa vuonna 2015. Hän oli joutunut alunperin pakenemaan Shiia-militantteja siksi, että he uhkasivat hänen henkeään yökerhossa työskentelyn takia. Hänen veljensä oli jo tapettu samasta syystä. Suomessa ollessaan Mohammed osallistui seurakunnan tilaisuuksiin, joihin turvapaikanhakijoita kuljetettiin viikottain.

Kuultuaan sanomaa rakastavasta ja armahtavasta Jumalasta hän kiinnostui kristinuskosta ja kääntyi kristityksi. Hänet kastettiin keväällä 2016. Siitä saakka hän on ollut jatkuvasti mukana seurakunnan toiminnassa ja katuevankeliointityössä. Hän on myös todistanut, että Jeesus on vapauttanut hänet alkoholismista. Suomessa maahanmuuttoviranomaiset eivät kuitenkaan luottaneet hänen kääntymyksensä aitouteen, eivätkä antaneet turvapaikkaa.

Mohammedin tapausta puitiin ensin Maahanmuuttovirastossa, sitten Hallinto-oikeudessa. Prosessin aikana, kun sanoma Mohammedin kääntymyksestä oli kiirinyt kotimaan, hänen perhettään pahoinpideltiin ja nuorin lapsensa, kolmivuotias poika tapettiin. Shiia-militantit olivat teon takana ja paikallinen poliisi sanoi, ettei voi asialle mitään. Hallinto-oikeus kuitenkin Suomessa katsoi, että teolla ei ollut yhteyttä Mohammedin kääntymykseen, ja antoi hänelle kielteisen turvapaikkapäätöksen.

Kristityt veljet ja sisaret Suomessa keräsivät rahaa, jotta Mohammedin perhe saa passit ja matkaliput Turkkiin. Mohammed lähti myös takaisin kotimaahansa. Siellä hän piilotteli siihen saakka, että sai järjestettyä matkalipun Turkkiin. Mohammed ja perhe olivat onnellisia ja toiveikkaita, että Turkissa elämä helpottuu. Vaikeat vuodet vainottuina ja erossa toisistaan olivat nyt ohi. Mohammed oli jo aiemmin kertonut vaimolleen ja lapsilleen rakastavasta Jeesuksesta, ja koko perhe halusi palvella kristittyjen Jumalaa.

Turkissa oli kuitenkin jo ennestään 3,5 miljoonaa pakolaista. Työnsaanti oli vaikeaa, lähes mahdotonta. Muutamassa kuukaudessa toivo työnsaannista alkoi hiipua, lahjoitusrahat loppua ja perhe alkoi elää nälässä ja nukkua puistossa. He yrittivät käydä kristillisissä seurakunnissa, mutta kielivaikeudet ja paikallisten suhtautuminen tekivät käynnit vaikeiksi. 

Niin perhe päätti yrittää Kreikkaan, jonka eri saarille kumiveneissä salakuljetetaan turvapaikanhakijoita jatkuvasti. Matka pienessä veneessä oli pelottava, mutta kesäyön aallokko oli vähemmän vaarallinen kuin myrskyävä talvinen meri. Tuona yönä Mohammed perheineen oli jätetty noin sadan metrin päähän rannasta, josta Kreikan rannikkovartiosto heidät poimi. Samaan aikaan myös Turkin rannikkovartiosto yritti saada heidät takaisin. Perhe pelkäsi.

Päästyään kreikkalaiseen pakolaisleiriin saarelle 3000 muun eri puolilta Afrikkaa ja Lähi-itää tulleiden pakolaisten kanssa Mohammed ja perhe huokaisivat helpotuksesta. Perheelle annettiin pieni teltta, jossa asua. Teltasta kuitenkin varastettiin kaikki se vähä, mitä heillä oli enää jäljellä Turkissa vaeltelun jälkeen. Samana päivänä kuin me saavuimme perhettä etsimään, he olivat saaneet pakolaiskeskuksesta oman huoneen, jonka oven saa lukkoon.

Pakolaisleirin löytyminen ei ollutkaan aivan helppo tehtävä Kimmolle ja minulle. Kun näimme kaksi turvapaikanhakijaksi olettamaamme somalinaista, pysäytimme heidät, ja he ystävällisesti johdattivat meidät pakolaisleiriin. Toivoimme, että tämä olisi oikea leiri. Kimmo yritti sisälle portista, mutta sai vastaansa joukon poliiseja, jotka olivat hyvin epäluuloisia ja kielteisiä. Papereita, ammattia, tulosyytä jne. kyseltiin tiukkaan. Kimmo sai pienen hetken kokea, miltä tuntuu olla ei-toivottu ja epäilty. Se on miljoonien pakolaisten arkea kaiken aikaa.

Minä odottelin ulkopuolella. Juuri sillä hetkellä Jumala rakkaudessaan johdatti Mohammedin vaimoineen portista ulos. Kimmokin päästettiin kuulustelujen jälkeen vapaaksi. Riemumme oli suuri, kun saimme tavata tämän meille rakkaan perheen. Vaatimattomalla englanninkielen taidollaan he kertoivat elämästään ja tämänhetkisestä tilanteestaan. Mohammedin vaimo kertoi, että lähtö vuonna 2015 oli ollut hänelle mahdotonta, sillä lapset olivat niin pieniä ja matka vaarallinen. Siksi vain perheen isä lähti.

Äiti oli ammatiltaan matematiikan opettaja. Aluksi hänen oma äitinsä tuki häntä lastenhoidossa, mutta hylkäsi hänet kuultuaan Mohammedin kääntymisestä kristityksi. Perhe on tällä hetkellä kiitollinen siitä, että he saavat olla keskuksessa, lapset saavat käydä koulua ja Kreikan viranomaiset kohtelevat heitä asiallisesti. Keskuksen muslimit pelottelevat kristityksi kääntyneitä, joten Mohammedin vaimo käyttää huivia, jottei heitä ja lapsia vainottaisi. Kun kyselin, onko Raamatussa paljon uusia ja vaikeita asioita, joista hän haluaisi kysellä, Mohammedin vaimo vastasi, että Mohammed selittää hänelle vaikeat asiat. Vastaus toi ilon ja hymyn sydämeeni. Yhdessä koko perhe haluaa palvella Jeesusta Kristusta!

Tällä Kreikan saarella ei vaikuttanut olevan mitään evankelista toimintaa, eikä perheellä ole mahdollisuutta käydä missään kirkossa. Saarella on paljon Ortodoksikirkkoja, mutta ilmeisestikään ne eivät tee tavoittavaa työtä pakolaisten keskuudessa. Jehovan todistajat ovat kuitenkin ehtineet jo tällekin saarelle ja lähestyvät turvapaikanhakijoita aktiivisesti, milloin vain heitä tapaavat. Surimme sitä, että kristityt eivät ole löytäneet samaa intoa evankelioida turvapaikkaa etsiviä muslimeja. Ne muutamat somali- ja arabimuslimit, joita itse tapasimme, olivat avoimia ja ystävällisiä. Koimme, että sydämet olisivat auki rakkaudelle, jota Jumala omiinsa on istuttanut. Ehkäpä juuri tätä aikaa varten Jumala on tuonut muslimit Eurooppaan, jotta me kertoisimme heille Pelastajasta.

Teimme Jaburin perheen kanssa treffit seuraavaksi päiväksi ja haimme heidät uimarannalle ja rentoutumaan. Ilo ja nauru kaikui, kun lapset polskuttelivat kirkkaassa meressä ja kaikki saivat pienen hetken kokea olevansa vailla huolia ja murheita. Söimme hyvin ja kävimme ostoksilla. Rukoilimme perheen puolesta. Päivä oli niin onnellinen. Shukran Yeshua Al-Messiah! Kiitos Jeesus Messias!

Perheen tulevaisuus on yhä avoin. Saavatko he turvapaikkaa vai eivät? Jos eivät saa, mitä sitten? Kysymyksiä riittää. Yksi on varmaa: taivaan kansalaisuutta ei kukaan voi heiltä riistää. Jeesus ei heitä ketään pois, joka Hänen tykönsä tulee. Hän ei hylkää eikä jätä.

Jälkikirjoitus:
On helppoa olla periaatteellinen ja vastustaa pakolaisten saapumista. On selvää, että kaikki maailman ihmiset eivät voi tulla Eurooppaan ja Suomeen. Olen siitä samaa mieltä. Asia muuttuu monisyisemmäksi ja vaikeammaksi, kun kohtaa henkilökohtaisesti pakolaisen ja tutustuu häneen ja hänen elämäänsä. Kun kuulee, mitä hän on käynyt läpi. Kuinka hänen perheenjäseniään on kidutettu ja tapettu. Vielä vaikeammaksi asia muuttuu, kun tajuaa, että MINÄ voisin olla HÄN, ja HÄN voisi olla MINÄ.