Mitä koulun historian oppikirjat kertovat kristinuskosta?

Korpela tarkastelee artikkelissaan lukion historian oppikirjoista löytyviä kristinuskon ja tieteen väliseen suhteeseen liittyviä epähistoriallisia myyttejä sekä tuo esiin myös sen, että jotkin näistä aiemmin itsestään selvinä pidetyistä myyteistä kumotaan uusimmissa oppikirjoissa. Korpela kirjoittaa:

”Tässä artikkelissa esitellään oppikirjoista löytyneitä myyttejä sekä muutamia kumotuksi havaittuja myyttejä. Tarkasteltavana ovat lukion historian oppikirjat Otavan kustantamista Forum– ja Ihmisen tiet -sarjoista sekä Sanoman kustantamasta Historia ajassa -sarjasta. Oppikirjoista löytyvistä myyteistä tässä artikkelissa käsitellään erityisesti uskon ja tieteen välistä sodankäyntimyyttiä ja selitetään, miltä osin oppikirjojen antama kuva on harhaanjohtava. Huojentavasti oppikirjoissa on tapahtunut myös edistystä, sillä joitakin myyttejä, esimerkiksi ajatusta keskiaikaisesta uskosta litteään maahan, ei enää löydy oppikirjoista. Joidenkin ajatusten kohdalla oppikirjoissa myös kuvataan myyttien kumoutumista ja tutkimuksen edistymistä.”

Korpela muistuttaa, että:

”Myytti tieteen ja kristinuskon välisestä sodasta juontaa juurensa 1800-luvulle, jolloin tieteenhistorioitsijat John William Draper ja Andrew Dickson White kirjoittivat aiheesta suurta suosiota saaneita populaariteoksia. Teosten pääteesinä oli, että uskonnon ja tieteellisen tutkimuksen välillä on aina ollut konflikti, ja kirkot ovat vastustaneet tiedettä joka käänteessä opettaen muun muassa maan olevan litteä ja tuomiten tieteellisiä tutkimuksia poltettavaksi. Konfliktiteesi nousi historiallisessa tilanteessa, jossa se palveli kirkon ja yliopiston erottamisen tarkoitusta.”

”Nykyisessä historiantutkimuksessa sodankäyntimyytti on kuitenkin hylätty, ja Draperin ja Whiten teosten katsotaan olevan täynnä merkittäviä virheitä. Todellisuus on paljon monimuotoisempi, eikä yksittäisistä konfliktitapauksista voi päätellä yleisen tieteen ja kristinuskon välisen sodan olemassaoloa. Kristinusko ja kristilliset kirkot ovat myös tukeneet tiedettä merkittävästi.”  

Kristillisyyden myönteisestä tieteellisestä panoksesta ja pimeä keskiaika -myytin epähistoriallisuudesta Korpela kirjoittaa näin:

”Todellisuudessa katolinen kirkko on myös osallistunut aktiivisesti tieteen tekemiseen. Valtaosa tieteellisen vallankumouksen synnyttäneistä tieteilijöistä tuli kirkon sisältä. Keskiaika oli kirkon tukeman yliopistojärjestelmän kehityksen ja monien luonnontieteellisten läpimurtojen aikaa. Kirkon rooli luonnontieteiden synnyn edistäjänä oli keskiajalla tärkeä. Roomalaiskatolinen kirkko tuki tähtitieteen tutkimusta 1100-luvulta 1700-luvulle todennäköisesti enemmän kuin muut tahot yhteensä. Myös yliopistoverkosto syntyi kirkon aktiivisella tuella.”

Edustava oppikirjamyytti on epähistoriallinen kertomus siitä, kuinka Rooman kirkko uskonnollista fanaattisuuttaan vastusti Galileo Galilein (1564–1624) kaukoputkitutkimuksia. Joissain uusimmissakin historian oppikirjoissa tätä Raamattu ja kirkko vastaan Galilei ja järkiperäinen kaukoputkitiede -myyttiä toistetaan edelleen vakavana historiallisena totena. Artikkelissaan Korpela selostaa hyvin, miten ja miksi tämä Galilei-tapaus oikeasti historiassa eteni. Korpela toteaa myös näin:

”Oppikirjoista löytyi myös monia sellaisia kohtia, joissa oppikirjojen tekijät olivat korjanneet aikaisemmin historian kirjoituksessa esiintyneitä myyttejä. Näitä myytinmurtumisia ovat noitavainoihin suhtautuminen maltillisesti inkvisition julmuuden liioittelun sijaan, litteän maan myytin murtuminen sekä pimeän keskiajan myytin murtuminen.”

Vuonna 2017 julkaistuista historian oppikirjoista Korpela tarjoaa esimerkiksi seuraavat lainaukset, jotka ovat historialliselta pätevyydeltään ja todenperäisyydeltään huomattavasti asianmukaisempia kuin useimmat aiheista aiemmin oppikirjoissa olleet väittämät:

”Vaikka inkvisitio on sittemmin saanut huonon maineen, se oli alkuvaiheissaan melko maltillinen. Vain murto-osa inkvisition kuulustelemista ihmisistä sai ankaria rangaistuksia. Myös noituudesta syytettyjä kohdeltiin yleensä maltillisesti. Noituudesta epäiltyjä rangaistiin lähinnä siinä tapauksessa, että heidän katsottiin vahingoittaneen ihmisiä.”

”Noitavainot eivät sijoittuneet keskiajalle vaan pääosin uuden ajan alkuvaiheeseen. Vastuussa ei ollut pelkästään katolisen kirkon inkvisitio, vaan noitavainoja oli myös protestanttisissa maissa. Rankaisemisesta vastasi yleensä maallinen tuomioistuin kirkollisen sijaan. Syytettyinä ei ollut pelkästään naisia, kuten 1900-luvun feministinen tutkimus on väittänyt, vaan kolmasosa syytetyistä oli miehiä. Kuolemaan tuomittuja oli arviolta 20000–40000, eikä miljoonia tai satoja tuhansia, kuten monissa aikaisemmissa arviossa on väitetty.”

”Länsimaisessa historiankirjoituksessa eli pitkään käsite pimeä keskiaika, jolla viitattiin keskiajan takapajuisuuteen sitä edeltäviin ja seuraaviin aikakausiin verrattuna. Nykyaikainen tutkimus on osoittanut, että nimitys on harhaanjohtava eikä keskiaika ollut pelkästään taantumuksen aikaa.”

”Kartat piirrettiin keskiajalla kirkon näkökulmasta, jolloin kristinuskon pyhät paikat olivat maailman keskipisteenä ja maailman äärissä asuivat barbaarit ja hirviöt. Toisin kuin usein on väitetty, keskiajalla ei uskottu maan olevan yksinomaan litteä. Keskiaikaisissa kartoissa maailma esitettiin hyvin monenlaisissa muodoissa, mutta yleensä muoto oli pyöreä.”

Korpela toteaa:

”Litteän maan myytin mukaan keskiajan Euroopassa uskottiin yleisesti Maan olevan litteä, koska katolinen kirkko opetti niin vastustaen ankarasti vaihtoehtoisia näkemyksiä. Tosiasiassa ainakin 700–800-luvuilta alkaen katolinen kirkko opetti yksimielisesti Maan olevan pallonmuotoinen. Ainoastaan myöhäisantiikin aikaan 300–600-luvuilla ajatus litteästä Maasta sai kannatusta joiltakin kristillisiltä ajattelijoilta, mutta tällöinkin litteän Maan kannattajat olivat vähemmistössä.”    

Artikkelinsa yhteenvedossa Korpela katsoo:

”Uskon ja tieteen välinen sodankäyntimyytti näyttää osin murretulta, mutta sitä esiintyy edelleen: esimerkiksi Galilei-myytti elää edelleen osassa kirjoista. Toisaalta kirkon rooli tieteellisen kehityksen edistäjänä on tiedostettu ainakin sillä tasolla, että kirkkoa ei enää yksioikoisesti syytetä kehityksen pysäyttämisestä ja taikauskon levittämisestä. Muutamista kirjoista tosin löytyy kohtia, joissa korostetaan asetelmaa, jonka mukaan kirkko on pyrkinyt kaikin keinoin vastustamaan tieteen edistymistä.”

On selvää, että kristinuskoa ja kristillistä kirkkoa ja näiden historiallista vaikutusta koskevilla uskomuksilla on erittäin suuri merkitys paitsi sille, miten kristinuskoon ja kirkkoihin suhtaudutaan tänään myös sille, kuinka pätevää historiallinen ymmärryksemme ylipäätään on. 

Yhtä selvää on, että mikäli nämä uskomukset ovat virheellisen valheellisia, ne ovat myös vaarallisia. Siksi on erittäin tärkeää olla selvillä siitä, mitä historiassa on todella tapahtunut ja mitä ei. Tästä syystä sillä, mitä koulujemme, lukioidemme ja yliopistojemme oppikirjoissa väitetään, on erittäin suuri merkitys ja vaikutus.  

Korpelan artikkeli edistää hyvin oikean ja todenperäisen historiallisen ymmärryksen kasvua käsittelemistään teemoista. 

Selvillä oloa todellisesta historiasta ja sitä koskevan todenperäisen ymmärryksen kasvua olen myös itse halunnut edistää vuonna 2016 Radio Patmoksen taajuuksilla ensimmäistä kertaa lähetetyssä radioluentosarjassani ”Vaarallisia valheita kristinuskosta”. 

Tässä ohjelmasarjassa haastan yksitellen niitä vaarallisimpia mutta täysin virheellisiä valheväittämiä, joita nykyäänkin kristinuskoa vastaan usein esitetään mutta jotka ovat valheita, mitkä eivät kestä historian tosiasioiden edessä.

Sarjan jokainen jakso rakentuu siten, että totean aluksi yhden merkittävän kristinuskoa ja kristillistä kirkkoa sekä näiden historiallista vaikutusta koskevan valheväittämän. Tämä väittämä toimii jokaisen jakson otsikkona ja teemana. Sen jälkeen osoitan, miksi kyse on historiallisten tosiasioiden vastaisesta epätotuudesta ja tuon esiin, mikä asian todellinen laita on ollut ja on. 

Sarjan jaksot ovat valheväittämäteemoiltaan seuraavat:

1. Johdanto

2. Kristinusko luotiin keinotekoisella voimapolitiikalla

3. Kristinusko vainosi pakanuutta ja tuhosi sen sukupuuttoon

4. Kristinusko ja kirkko synnyttivät pimeän keskiajan

5. Ristiretket ovat kristinuskon ja kirkon häpeä

6. Kristinusko on aina käynyt tieteenvastaista sotaa

7. Kristinusko edisti noitavainoja

8. Kirkon inkvisitiolaitos käytti kristinuskoa massamurhien motiivina

9. Kristinusko edisti orjuutta

10. Kristinusko ja kirkko ovat syyllistyneet kansanmurhiin

11. Kristinusko on sortanut naista patriarkaalisesti

12. Kristinusko on totalitaarisen teokraattista

Sarjan kaikki osat ovat kuunneltavissa kirjautumisen ja tilauksen myötä tallenteina patmosplus-sivustolta. Sarja löytyy kirjoittamalla hakuruutuun Vaarallisia valheita kristinuskosta -otsikon tai tästä.