Messias on keskuudessamme

Vaikka matka luostariin oli vaivalloinen, vierailijoita kävi runsaasti. He saapuivat etsimään rauhaa sisimpäänsä ja nauttimaan havupuiden synnyttämästä terveellisestä ilmastosta. Kävijöiden virta oli kuitenkin ehtymässä. Syykin oli tiedossa. Munkkien kesken oli syntynyt riitoja. Luostarin ilmapiiri oli muuttunut kireäksi ja toraiseksi.

Luostaria johtanut apotti yritti saada tilanteen rauhoittumaan. Kun mikään ei auttanut, hän lähti kysymään neuvoa ystävältään rabbi Kohen Tzedekiltä. Kaikki tiesivät tämän vanhan juutalaisen erittäin viisaaksi mieheksi. Kun apotti oli kuvaillut rabbille luostarinsa surkean tilanteen, hän jäi odottamaan, millaisen neuvon hän ystävältään saisi.

Rabbi Tzedek oli pitkään syvissä mietteissä. Hän vain tuijotti pöydällä palavan kynttilän liekkiä. Sitten hän kääntyi, nosti katseensa ja kysyi apotilta, saisiko hän sanoa jotain hieman yllättävää mutta samalla hyvin tärkeää? Saatuaan luvan rabbi kertoi, että luostarin ongelmista kuullessaan hän oli saanut merkillisen näyn: Yksi luostarin kymmenistä munkeista on Messias!

Apotti tyrmistyi. Voisiko joku hänen munkeistaan todella olla Messias? Kuka tuo todellisen henkilöllisyytensä salaava munkki on?

Apotti palasi pikavauhtia takaisin luostariinsa. Hän kokosi kaikki munkit kirkkosaliin ja kertoi heille järisyttävän uutisen: joku teidän joukostanne on Messias!

Munkit katselivat ihmeissään toisiaan. Kuka se on? Oliko Messias kenties tuo, jonka kanssa olen usein tehnyt puutarhatöitä? Vai tuo, joka ahertaa aina keittiössä? Vai tuo, jonka vastuulla on luostarin suuren kirjaston hoitaminen? Monenlaiset arvailut pyörivät munkkien päässä, kun he pohtivat kuulemaansa.

Tuosta päivästä lähtien ilmapiiri luostarissa muuttui täysin. Kaikki olivat toisilleen kohteliaita, sillä kukaan ei halunnut edes vahingossa olla tyly Messiaalle. Kukaan ei liioin tohtinut valehdella eikä harrastaa hämäräpuuhia, sillä Messiaalta ei mikään pysyisi kuitenkaan salassa. Vanhat kaunat unohdettiin ja virheet annettiin anteeksi. Munkit olivat toisiaan kohtaan huomaavaisia, sillä jokainen halusi iloiten palvella Messiasta!

Vähitellen vieraat palasivat luostariin hakemaan sisäistä rauhaa ja vastauksi ongelmiinsa. Luostarin rakkaudellisessa, palvelevassa ja anteeksiantavassa ilmapiirissä monet heistä löysivätkin elämälleen uuden kestävän perustan.

Kaikki tämä vain siksi, että Messias oli heidän keskellään.

Kun me luemme Kolosalaiskirjeen ensimmäisen luvun jakeesta 27 sanat: ”Kristus teissä, kirkkauden toivo” katseemme kääntyy helposti omaan sisimpäämme. Eipä taida minusta löytyä kovinkaan kummoista pilkahdusta Kristuksesta ja hänen kirkkaudestaan! Ja tottahan tuo on. Harvassa meissä ovat Hengen hedelmät (Gal.5:22) ehtineet tuottaa pitkälle loistavaa satoa.

Mutta ennen kuin me masennumme ja vajoamme oman kelvottomuutemme tähden itsesääliin, niin luetaanpa vielä uudelleen tuo Kolossalaiskirjeen kohta: Sen ensimmäiset sanat ovat ”Kristus teissä”. Siinä ei puhuta sormella osoittaen vain sinusta tai minusta. Siinä puhutaan ”teistä”. Kirjeen vastaanottaneesta Kolossan seurakunnasta, meidän omista seurakunnistamme ja Kristuksen koko maailmanlaajuisesta seurakunnasta, jokaisesta Jeesuksen omasta.

Kolossalaiskirjeen sanan tuomisinamme me voimme vielä palata vanhaan tarinaan. Me voimme nyt paljastaa hämmästyneille munkeille, kenen kaavun sisällä Messias on. Hän on puutarhassa työskentelevässä munkissa. Hän on keittiössä tiskaavissa ja kirjastoa ylläpitävissä ahertajissa. Hän on apua tarvitsevassa, esirukousta pyytävässä, rauhaa ja kestävää pohjaa elämälleen etsivässä vieraassa. Kristus meissä on sekä rakkauden ja avun vastaanottamista että antamista.

Eikä tätä tärkeää asiaa tarvitse lukea Raamatusta rivien välistä tai turvautumalla koukeroisiin teologisiin tulkintoihin. Matteuksen evankeliumin 25. luvussa Jeesus sanoo saman asian suoraan ja kiertelemättä. Kaiken mitä me olemme tehneet – tai jättäneet tekemättä – yhdelle näistä vähimmistä, me olemme tehneet – tai jättäneet tekemättä – hänelle, Messiaalle ja meidän Herrallemme.

Saakoon Jeesus yhä runsaammin tilaa sydämessäsi ja elämässäsi, rakas ystäväni!