Sanan- ja uskonnonvapautta on puolustettava nyt

Hyvä asia on, että Suomen sananvapaustilanteen ja oikeusvaltiotilan tämänhetkinen luonne on nyt ymmärretty eri tahoilla. Esimerkiksi Verkkouutisissa 5.11.2019 kokoomuksen kansanedustaja Jukka Kopra katsoo, artikkelin otsikon mukaisesti, että ”’Sananvapaus Suomessa on uhattuna’”. Samoin katsoo kokoomuksen juristikansanedustaja Heikki Vestman Verkkouutisten 6.1.2029 artikkelissa ”Huoli sananvapaudesta – ’loukkaavat näkemykset tarvitsevat suojaa’”. 

Samoihin juridisiin ongelmiin Kopran ja Vestmanin kanssa kiinnittää huomiota dosentti Olli Pusa Oikean Median 4.11.2019 artikkelissaan ”Natsien kirjarovioille jatkoa?”. Erittäin osuvasti ja loogisesti katsoo myös keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä Verkkouutisten 6.11.2019 artikkelin ”Jos Päivi Räsästä, niin myös Pirkka-Pekka Petelius pitää tutkia” mukaan.  

Professori Timo Vihavainen pohtii osuvaan tapaansa 7.11.2019 Oikean Median artikkelissaan ”Myötähäpeä” sitä, miten Setan vuotuisen rottapalkinnon muodossa johonkin henkilöön tai yhteisöön kohdistama julkisen avoin vihan ja halveksunnan osoittaminen ja ilmaiseminen soveltuu oikeusviranomaisten tällä hetkellä esillä pitämiin viharikostulkintoihin ja mahdollisiin syyttämisiin.    

Kannattaa lukea rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvasenkin kannanotto Uusi Tie -lehden 7.11.2019 artikkelista ”Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen: ’Ei ole rikos siteerata Raamattua’”.   

Oma artikkelini Oikeassa Mediassa 20.6.2019 ”Kirkollinen avioliittoon vihkiminen ja Helsinki Pride -yhteistyö kirkkolain ja kirkkojärjestyksen valossa” selostaa Räsäs-tapaukseen liittyviä kirkkolaillisia ulottuvuuksia.

Uuden testamentin eksegetiikan dosentti Timo Eskolan Dosentin kammiosta -sivustollaan 5.11.2019 julkaisema artikkeli ”Homoseksuaalisuus ja Raamattu” puolestaan tarjoaa akateemisen asiantuntijan näkökulman aiheeseensa, joka oleellisesti liittyy nyt julkisuudessa esillä olevan ja Räsäseen henkilöityneen oikeus- ja sananvapaustapauksen sisällöllisiin asiayhteyksiin. 

Tosiasia on sekin, että sananvapauden, uskonnonvapauden, vihapuheen, viharikoksen, ihmisarvon, ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja muiden ratkaisevan tärkeiden käsitteiden soveltaminen ei ole mahdollista ilman perusteellista oikeusfilosofista ja etiikan sekä metafysiikan alan analyysiä. 

On erittäin tärkeää, että olemme selvillä näiden avainkäsitteiden taustalla vaikuttavista filosofisista esiymmärryksistä ja olevaisuuden perusluonnetta koskevista metafyysisistä sitoumuksista. Nämä käsitteet eivät ole mitenkään annetusti itsestään selviä eikä niiden tämänhetkinen juridinen soveltaminen ole millään lailla ongelmatonta. 

Omalta osaltani analysoin näitä käsitteitä klassiseen metafysiikkaan nojaavasta luonnonoikeudellisesta ja historiallisen kristillisen teologisen etiikan lähtökohdasta kirjani Sananvapaus uhattuna Suomessa (Kuva ja Sana, 2. painos, 2019) pääluvuissa 4 ja 5, ”Mitä ovat ihmisoikeudet?” ja ”Uskonnonvapaus ja sananvapaus ovat perustavia ihmisoikeuksia”, sivuilla 71–109, sekä myös tuoreimmassa kirjassani Kristittynä Suomessa: Miten olla, elää ja toimia? (Kuva ja Sana, 2019). 

Filosofian tohtori Jukka Hankamäki puolestaan analysoi edellä mainittuja avainkäsitteitä filosofisen ammattimaisesti Immanuel Kantin filosofian ja nykyisin valtavirtaisesti kannatetun konstruktivistisen esiymmärryksen lähtökohdista blogisivustonsa 27.11.2016 päivätyssä ”Mitä vihapuheen käsitteellä voidaan selittää?” -artikkelissa ja 2.2.2017 päivätyssä ”Kun viha ei jää vain puheeksi” -artikkelissa. 

Hankamäen oikeusfilosofiseen analyysiin perehtyminen on erityisen hyödyllistä ja valaisevaa siksi, koska myös nykyään valtavirtainen ja sananvapautta rajoittamaan pyrkivä sekä vihapuheen ja -rikoksen käsitettä soveltamaan pyrkivä oikeusajattelu nojaa lähtökohtaisesti konstruktivistisiin ja perinteisen luonnonoikeuden hylänneisiin sitoumuksiin ja esiymmärryksiin. 

Hankamäki osoittaa terävästi, että vaikka hyväksyisimmekin nykyvaltavirtaisen oikeusfilosofisen esiymmärryksen pätevyyden, ajautuvat vihapuheen ja -rikoksen käsitteet sekä kansallismielisen konservatismin ja islamkriittisen sananvapauden tukahduttamispyrinnöt joka tapauksessa vakaviin oikeusfilosofiin ongelmiin.

Hankamäki päätyy kauttalinjaisesti samoihin johtopäätöksiin kuin mitä itse esitän Sananvapaus uhattuna Suomessa -kirjassani.     

Sananvapautta ja uskonnonvapautta on puolustettava nyt, tähän sekä tähän malliin, koska sananvapauslainsäädäntömme on nykyisellään todellakin ongelmallisesti retuperällä. 

Dosentti Arto Luukkanen esittää Oikean Median tekstissään 7.11.2019 ”Demokratian puolueet – Yhteistyössä isänmaata puolustamaan!” erittäin hyviä ja kannatettavia ajatuksia kannustaessaan laajaan yhteistyöhön sananvapauden puolustamisen hyväksi. Luukkanen kirjoittaa muun muassa seuraavasti:

”Tilanne näyttää pahalta ja suoraan sanottuna siltä, että jollemme tee mitään, me sukellamme laittomuuden aikaan…Sananvapaus on juuri sellainen arvo. Sitä kannattaa puolustaa. Aina.”

”On ilahduttavaa, että kokoomuksessa on noussut esille rohkeita ihmisiä, jotka uskaltavat kyseenalaistaa nykyisen vihervasemmistolaisen mediahegemonian. Kuten Kopra kirjoitti: ’Tuon ajan [suomettuneisuuden aikainen sensuurijärjestelmä] en luullut enää koskaan palaavan, mutta ihmeellistä kyllä, sensuuri vaikuttaa olevan täällä taas…’”

”Mutta rohkenen kuitenkin uskoa siihen, että perussuomalaiset, kristilliset, kokoomus ja isänmaalliset keskustalaiset voisivat lähteä yhdessä puolustamaan länsimaisen yhteiskunnan perusarvoja. Me tarvitsemme tätä yhteistyötä muutenkin…Maan tulevaisuus vaatii sitä, että voimme aloittaa yhteistyön niitä voimia vastaan, jotka näyttävät röyhkeästi iskevän demokratian perusarvoja kasvoille. On täysin järjetöntä, että meillä on eduskunnassa reipas oikeistolainen enemmistö mutta me luovutamme vallan järjettömälle ja hupsulle indoktrinaatiolle ja ihmisvastaisuudelle…Me kykenemme yhdessä panemaan hanttiin – kuten professori Timo Vihavainen on todennut – syvätyperyyden ajalle.”