Miksi Gandhista ei tullut kristittyä

Lähetyssaarnaaja E. Stanley Jonesin kerrotaan esittäneen Gandhille hänen puheittensa takia seuraavan kysymyksen: ”Miksi te torjutte kristinuskon, vaikka ihailette julkisesti Jeesusta ja lainaatte hänen sanojaan puheissanne?”

”En minä Jeesusta torju. Minä rakastan teidän Kristustanne”, Gandhi oli vastannut. ”Valitettavasti on vain niin, että useimmat kristityt muistuttavat kovin vähän Kristusta!”

Perimmäinen syy siihen, että Gandhi torjui kristityksi kääntymisen, löytynee vuosilta, jolloin hän toimi nuorena lakimiehenä Etelä-Afrikassa. Tuolloin hän oli alkanut kiinnostua kristinuskosta. Niinpä hän oli hankkinut Raamatun. Hän oli lukenut Jeesuksen opetuksia innostuneena. Viimein Gandhi oli ryhtynyt vakavasti harkitsemaan kristityksi kääntymistä.

Saadakseen enemmän tieto kristinuskosta Gandhi oli päättänyt mennä kirkkoon ja osallistua jumalanpalvelukseen. Kun hän oli ollut astelemassa ison kirkon portaita pääovelle, hänen tielleen oli asetunut suurikokoinen valkoihoinen mies, joka kuului kyseisen seurakunnan vanhemmistoon.

”Minne sinä kafiri kuvittelet olevasi menossa?” mies oli kysynyt töykeästi käyttäen Gandhista rotusorron aikana värillisille annettua halventavaa nimeä.

”Haluaisin osallistua alkamassa olevaan jumalanpalvelukseen”, Gandhi oli vastannut hämmentyneenä.

”Tässä kirkossa ei ole tilaa kafireille”, mies oli tokaisut tiukasti. ”Ala laputtaa, tai pyydän vahtimestareita heittämään sinut portaita pitkin alas kadulle!”

Gandhi oli poistunut järkyttyneenä ja pettyneenä. Hän oli kaikesta huolimatta päättänyt omaksua kristinuskosta kaiken löytämänsä hyvän, mutta hylätä ajatuksen kääntymisestä kristityksi, koska silloin hän olisi joutunut liittymään tuollaisen kirkon jäseneksi.

Tarinan opetuksen väistäminen on helppoa. Meidän tarvitsee vain ryhtyä hurskaasti pohtimaan, miten toisenlainen Intian historia voisikaan olla, jos Gandhista olisi tullut kunnon kristitty.

Me voimme yrittää myös toisenlaista väistöliikettä. Me voimme ryhtymällä kummeksumaan ja paheksumaan kirkon portailla öykkäröinyttä miestä. Kristitty ja vieläpä seurakunnan vanhemmiston jäsen, ja käyttäytyy noin törkeästi! Sellaisiako kristityt tosiaan olivat silloin kauan aikaa sitten, jossain kaukana Etelä-Afrikassa!

Raamattu tarjoaa meille kolmannen lähestymistavan:

Vanhan 33/38 käännöksen mukaan Roomalaiskirjeen 2. luvun jae 24: kuuluu: ”Sillä ’teidän tähtenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain seassa’, niinkuin kirjoitettu on.” (Room.2:24 KR33/38)

Uudempi 92 käännös ei päästä meitä yhtään vähemmällä: ”On kirjoitettu: ’Teidän vuoksenne pakanakansat pilkkaavat Jumalan nimeä.’” (Room.2:24 KR92)

Me voimme ihailla hindu Gandhia siitä, että hän ei saamansa kohtelun jälkeen pilkannut Jumalan nimeä. Nöyryyttävästä kokemuksestaan huolimatta hän ihaili edelleen Jeesusta. Hän ei vain halunnut liittyä Jeesuksen rakkaudettomien, kopeiden ja itseensä tyytyväisten seuraajien joukkoon.

Muslimit sitä vastoin pilkkaavat kristinuskoa. Halveksuntansa he perustelevat länsimaiden moraalittomalla, seksiä pursuavalla sekä Jumalan käskyt hylänneellä kulttuurilla ja elämäntavalla. He eivät liioin arvosta kirkkojemme aneemista, maailmaan mukautuvaa ja vapaamielistä opetusta.

Millaisen kuvan me, minä, sinä ja meidän seurakuntamme annamme kristityistä? Seuraammeko me Jeesusta puolustamalla kaiken värisiä heikkoja ja sorrettuja? Nousemmeko me epäröimättä seisomaan sorretun ja vainotun kristityn veljemme ja sisaremme rinnalla, kun tätä ollaan karkottamassa maastamme?

Noudatammeko me Jeesuksen opetuksia myös arkisessa elämässämme?

Ja tarinaan viitaten, rohkaisisiko meidän kohtaamisemme hindu Gandhia tai muslimi Ahmedia kääntymään kristityksi ja Jeesuksen seuraajaksi?

Rukoillaan ystävät, että saisimme Jumalan avulla kasvaa sanan kuulijoista myös sen tekijöiksi!