Trump jälleen USA:n presidentiksi?

Tätä samaa kokonaisaihepiiriä käsittelin 8.12.2023 päivätyssä Radio Patmoksen Viikon Ahvio -jaksossa ”Mitä jos USA:n voimavarat eivät riitäkään?”, joka on kuunneltavissa Patmosplus-ohjelmakirjastossa. Samaa aihepiiriä käsittelen Leena Metsämäen kanssa sunnuntaina 17.12.2023 Radio Patmoksen taajuuksilla Ajankohtafoorumi-jaksossa ”USA:n ulkopolitiikan murros ja Suomi”. Tässä kirjoituksessa käsittelen aihetta edellä mainittujen jaksojen sisältöä täydentäen ja pohtien nimenomaan kysymystä siitä, nouseeko Trump jälleen USA:n presidentiksi.

Pohdinnan lähtökohdaksi voidaan ottaa Noora Knappin 12.12.2023 päivätty Ilta-Sanomien artikkeli ”Trumpin kannatus hurjissa lukemissa – tuoreessa mielipidemittauksessa tehtiin kaksi merkittävää havaintoa”, jonka ingressin mukaan ”Mielipidemittaukset ovat näyttäneet lupaavilta Donald Trumpin näkökulmasta viimeisten kuukausien aikana”. Artikkeli kuuluu seuraavasti:

”Yhdysvaltain entinen presidentti Donald Trump jatkaa republikaanipuolueen suosituimpana presidenttiehdokkaana Reutersin ja tutkimus- ja konsulttiyritys Ipsosin tuoreen mielipidemittauksen mukaan. Reutersin mukaan republikaaneja kannattavista kyselyn vastaajista 61 prosenttia on asettunut Trumpin ehdokkuuden taakse. Trumpin puolueen sisäisten haastajien kannatuslukemat jäivät kyselyssä mataliksi. Trumpin päävastustajana pidetyn Floridan kuvernööri Ron DeSantisin ehdokkuuden takana seisoo 11 prosenttia vastaajista. Samaan lukemaan ylsi myös Etelä-Carolinan entinen kuvernööri Nikki Haley. Bioteknologiayrittäjänä rikastuneen Vivek Ramaswamyn kannatus jäi 5 prosenttiin ja New Jerseyn entisen kuvernööri Chris Christien vain 2 prosenttiin. 8 prosenttia vastanneista ei osannut sanoa, ketä he äänestäisivät puolueen presidenttiehdokkaaksi”.

”Se, että Trump on syytettynä useissa rikosoikeudenkäynneissä, ei näyttäisi Reutersin mukaan juuri vaikuttavan puolueen kannattajien mielipiteisiin. Reutersin mukaan tuoreessa kyselytutkimuksessa ei havaittu viitteitä siitä, että Trumpia vastustavat republikaanit olisivat asettumassa yksittäisen vastaehdokkaan taakse. Haleyn kannatuslukemat ovat parantuneet Reutersin syyskuussa teettämästä kyselytutkimuksesta, mutta hän on edelleen kaukana Trumpin lukemista”.

Artikkeli jatkuu seuraavasti:

”Reutersin ja Ipsosin mielipidemittaus toteutettiin verkossa. Kyselyyn vastasi lähes 1 700 republikaaniksi itsensä määrittelevää yhdysvaltalaista. Kysely toteutettiin joulukuun alkupuolella. Tutkimuksen virhemarginaali on kolme prosenttiyksikköä. Mielipidemittaukset ovat näyttäneet lupaavilta Trumpin näkökulmasta viimeisten kuukausien aikana. New York Times ja Siena College julkaisivat marraskuussa mielipidemittauksen, jonka mukaan Trump on suositumpi kuin istuva presidentti Joe Biden viidessä kuudesta keskeisestä presidentinvaalien vaa’ankieliosavaltiosta. Biden voitti 2020 vaaleissa kaikki nämä kuusi osavaltiota, ja kolmen tai neljän niistä kääntäminen riittäisi Trumpille vaalivoittoon. Jos kyselyn tulos toteutuisi sellaisenaan ensi vuoden vaaleissa, Trump palaisi presidentiksi”.

”Kyselylle antaa painoarvoa se, että Siena Collegen tutkimusinstituutin (SCRI) ja New York Timesin yhdessä tekemät mielipidemittaukset ovat viime aikoina olleet Yhdysvaltain täsmällisimpiä gallupeja. Yhdysvaltain presidentinvaalien esivaalit alkavat alkuvuoden puolella. Koska Iowan osavaltio aloittaa esivaaliprosessin, sen tulokset antavat perinteisesti suuntaa sille, miten presidenttikisan voimasuhteet kehittyvät. Vaalikokouksia on pitkin kevättä ja alkukesää. Republikaanipuolueen lopullinen presidentinvaaliehdokas päätetään ensi vuoden heinäkuussa järjestettävässä kansallisessa puoluekokouksessa. Varsinaiset presidentinvaalit järjestetään marraskuussa. Trump oli Yhdysvaltain presidentti vuosina 2017–2021”.

Tilanne on nyt edellä lainatun Ilta-Sanomien artikkelin esittämä. Donald Trump on republikaanipuolueen ja ylipäätään konservatiivisen ruohonjuurikentän kannatuksen osalta suvereeni. MAGA-konservatismi on vahva voima ja tämä voima on edelleen Trumpin takana. Republikaanipuolueen sisäisillä Trumpin haastajilla ei ole mitään jakoa.

Trumpin oleminen syytettynä useissa rikosoikeudenkäynneissä ei tietenkään vaikuta mitään, koska syytösten tiedetään olevan luonteeltaan poliittisia ja muodostavan osan siitä Trumpin-kaatohankkeesta, joka on ollut meneillään Trumpin ensimmäisen kauden alusta alkaen ja joka on jatkunut vuoden 2020 vilppivaaleista lähtien.

Trump on ylisummaan myös suositumpi kuin Joe Biden. Demokraattipuolueella ei käytännössä juuri ole sopivia vaihtoehtoja, joilla yhtäkkisesti korvata Biden demokraattipuolueen ehdokkaana. Trumpin asema on vahva ja hänellä ja edustamallaan politiikalla on, poliittisesti korrektin valtaeliitin harmiksi ja jopa kauhuksi, todellista ja laajaa kannatusta USA:ssa.

Voidaan todeta, että jos USA:ssa käytäisi aidonoikeat, oikeusvaltiollisesti ja USA:n perustuslaillisen vaalijärjestelmän mukaiset vilpittömän pätevät vaalit, Trump voittaisi 2024, kuten mitä ilmeisimmin olisi voittanut jo vuonna 2020. Biden kyllä sai vuonna 2020 vaa’ankielivaltioissa enemmän äänestyslippuja, mutta kenen ne olivat ja kuinka monet niistä eivät olleet lainkaan legitiimejä, sitä ei edelleenkään virallisen täsmällisesti tiedä kukaan, joten vuoden 2020 presidentinvaalien todellinen tulos on edelleen epäselvä ja vaalit olivat, de facto, vilpilliset.

Joka tapauksessa amerikkalaisittain perusluotettavasti todellisia tuloksia ennakoivat gallupit osoittavat republikaanikentän selvän mielialan ja Trump-sitoutuneisuuden. Sekä Bidenin kannatuksen mataluuden ylipäätään. Kukaan republikaanihaastaja ei kykene oikeasti haastamaan Trumpia.

Ron DeSantisilla ei ole riittävästi karismaa ja hän on rahoittajiensa liekanarussa. Nikki Haley puolestaan on republikaanipuolueen eliitin kuten myös Biden-eliitin eli niin sanotun yhteisen Unipartyn tukema ehdokas, jolla on yritetty kampittaa Trumpia. Haleyn perusongelma on, että hänelläkään ei ole oikeasti kannatusta. Hän toistaa 1970–80-lukujen iskulauseita ja elää poliittisesti vuosikymmenien takaisessa geopoliittisessa tilanteessa, jota ei enää ole olemassa. Hän ei ole mitenkään uskottava ehdokas perusrepublikaanisesta ja/tai -konservatiivisesta näkökulmasta. Mutta hän on poliittisesti globalistisen korrekti, joten hän on hyvä Trump- ja America First -konservatismin vastaisen kampituksen väline.

Nikki Haleyn taloudellisista kampanjatukisidonnaisuuksista raportoi valaisevasti Abraham Kenmore artikkelissaan ”Nikki Haley’s rivals call her Wall Street’s candidate. Why? And does it matter?” Rhode Island Current -julkaisussa, 9.12.2023 päivätysti. Artikkelin dokumentoima Haley-kampanjarahoitus osoittaa, että hän on sitoutunut globalistisen ja neokonservatiivisen agendan edistämiseen, joka on kaiken aikaa ollut Biden-hallinnon ja ison rahan tukema agenda, siis täysi vastakohta Trumpin edustaman MAGA-linjan America First -konservatiiviagendalle.

Katso Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä -ja Maailman 50 vaarallisinta sukua -kirjasta, mitä tarkoittaa se, jos jotakuta poliitikkoa tukevat suurilla summilla J. P. Morgan Chase, BlackRock ja Goldman Sachs. Myös konservatiivisena pidetty mutta todellisuudessa libertaarista kapitalismia, avointen rajojen globalistista maahanmuuttoa ja sosiaaliliberaaleja linjauksia kuten homoavioliittoja rahoituksellaan tukenut Charles ja David Koch -miljardi-imperiumi on sekin nyt vahvasti Nikki Haleyn tukena. Näin ollen Nikki Haley ei myöskään voi olla Trumpin varapresidenttivaihtoehto. Jos Trump jostain kompromissihenkisestä syystä päätyisi ottamaan Haleyn varapresidentikseen, horjuisi Trumpin MAGA-kannatus pahasti.

Siitä, mikä on neokonservatiivinen agenda USA:n ulkopolitiikan suurena linjana, tekee asiallisen kattavaa ja taustoittavaa selkoa tohtori Risto Volanen 13.8.2022 päivätyssään kotisivublogissaan ”Liberaali-neokonservatiivi Robert Kagan”.

Volasen artikkelissaan käsittelemä Robert Kagan on keskeinen regime change -värivallankumousmies ja anti-Trump-vaikuttaja sekä 2020-vaalien ”demokratianpuolustaja”. Käytännössähän USA:ssa tapahtui silloin ”Trump-diktaattorin kaatanut” värivallankumous. Kuten muistamme, tuolloin Trumpia kannattajineen vaadittiin määriteltäviksi ”kotimaisiksi terroristeiksi”, vaadittiin poikkeustilaa ja armeijaakin velvoitettiin tarvittaessa puuttumaan tilanteeseen. Näitä USA:n eliittiliberaalien Trump-vastaisia vaatimuksia Trumpin ensimmäisen presidenttikauden ja vuoden 2020 vaalien ja sen jälkeisten tilanteiden ajalta ei sovi nyt unohtaa, ei varsinkaan, kun ottaa lukuun sen, kuinka vahvanvakavin äänenpainoin nimenomaan Robert Kagan on tuoreesti esiintynyt.

Robert Kagan on avoimesti julistanut arvovaltaisessa valtamedia-artikkelissaan, että Trump, toiselle kaudelle päätyessään, tulee olemaan diktaattori, jota mitä ilmeisimmin myös tulee jälleen kohdella kuten diktaattoreita pitää kohdella. Kyseinen artikkeli on: Robert Kagan, ”Opinion: A Trump dictatorship is increasingly inevitable. We should stop pretending”, The Washington Post, 30.11.2023. Mitä Kagan tässä pitkässä artikkelissaan, joka kannattaa lukea huolellisesti ja noteerata artikkelin tarkkaan harkittu retoriikka, kirjoittaa?

Kagan vetoaa 6.1.2021-vallankaappausmyyttiin, jota USA:n eliitti on käyttänyt ”Trump on diktatorinen uhka” -narratiivinsa juridisena kivijalkana, vaikka 6.1.2021-todellisuus on kovin toisenlainen kuin mitä kyseinen poliittisesti korrekti narratiivi esittää. Kagan ilmoittaa, että oikeusistuimet eivät kykene pysäyttämään Trumpia.

Kagan soveltaa täysin tarkoitushakuisia vertauksia. Gorillavertauksessa Trump on King Kong, joka riuhtoo itseään irti kahleista, kaikista pidäkkeistä. Stalin-rinnastuksessa Kaganin Trump on kysyvinään korkeimman oikeuden arvovaltaa tyhjäksi tehdessään, että ”Kuinka monta panssaridivisioonaa korkeimmalla oikeudella on?” Kaganin Trump on myös Napoleon, toisin sanoen julma diktaattori.

Kagan kysyy retorisesti, että voiko Trump voittaa ja päätyä presidentiksi, ja vastaa, että kyllä voi. Kagan jatkaa kysymällä yhtä retorisesti, että jos tällainen tilanne realisoituu, muuttuuko Trumpin presidenttiys diktatuuriksi? Hyvin todennäköisesti kyllä, vastaa Kagan omaan kysymykseensä. Kagan tietää profeetallisen ennakoivasti, että Trump apureineen tulee toimimaan vihassa ja kostonhimossa kuten Trumpin kaltaiselle psykopatologiselle tapaukselle toki luontevasti sopiikin. Kagan esittää myös tutunkuluneen Trump ja tukijansa/Hitler ja gauleiterit -rinnastuksen.

Kagan toisin sanoen vyöryttää lukijoilleen Trump-rinnastuksina koko sen paholaisgallerian, joka on tuttu 1800–1900-lukujen angloamerikkalaisesta ja etenkin neokonservatiivisesta sotapropagandasta. Huomaa, että näin menettelemällä Kagan ehdollistaa lukijoitaan myös reagoimaan osoittamaansa Trump/Hitler-uhkaan siten kuin Hitleriin/natseihin ja muihin napoleoneihin pitää reagoida, eli tuhoamalla.

Kaganin artikkelin mukaan Trumpilla tulee olemaan monia keinoja aloittaa vihollistensa vainot. Vainon kohteet menettävät omaisuutensa ja vapautensa. Kagan viittaa siihen, että Venäjällä ja Unkarissa eletään diktatuurissa, jollaisen Trump hyvinkin pystyttää USA:han. Trump tulee turvautumaan Insurrection Actiin tukahduttaakseen hallintonsa vastaiset katuprotestit. Kagan kirjoittaa, että armeija ei tule pysäyttämään Trumpia, koska armeija tottelee ylipäällikköä. Tämä ennakointi tosin ontuu siltä osin, että 2020–2021 USA:n armeijan korkein johto ilmoitti suoraan kieltäytyvänsä ääritilanteissa tottelemasta Trump-ylipäällikköä. Liberaalit puolestaan vetosivat armeijaan, että se tarvittaessa pysäyttäisi Trumpin.

Kagan tulee myöntäneeksi osavaltiotason nullification-mahdollisuuden täysin legitiimiksi Trump-liittohallituksen tyrannian vastatoimeksi, vaikka ei usko tämänkään pysäyttävän Trump-tyranniaa. On toki mielenkiintoista nyt kuulla, että tämä mahdollisuus on perustuslaillisesti täysin legitiimi; konservatiiveiltahan tähän välineeseen vetoaminen tai sen soveltaminen on koko ajan ollut kiellettyä.

Mutta mitä tehdä asialle, tälle hirvittävälle mutta todennäköiselle amerikkalaiselle lähitulevaisuuden diktatuuriuhalle? Jälleen Kagan soveltaa varsin paljonpuhuvaa vertausta. Kagan esittää Asteroidi törmää maahan, se pitää estää keinolla millä hyvänsä -vertauksen. Huomaa, että asteroidin törmäystä voidaan yrittää – ainakin elokuvamielikuvallisesti ja mielikuvillahan Kagan paljolti artikkelissaan pelaa – estää, kun mikään muu ei tehoa, jopa ydinohjuksella ampumalla ja pyrkimällä asteroidin räjäyttämiseen ennen kuin se iskee tuhoisasti maahan.

Tämä on varsin vahva ja väkivaltainen vertaus.

Tarjoaako Kagan mielikuvaa siitä, että Trumpin päätyminen diktaattoriksi pitäisi tarvittaessa estää tuhoamalla hänet?

Nostaako Kagan kirjoituksessaan Kennedy-option eli salamurhan mielikuvan esiin? Huomaa kaksi oleellisen tärkeää ja merkille pantavaa kohtaa Kaganin kirjoituksessa:

”I mention all this only to answer one simple question: Can Trump win the election? The answer, unless something radical and unforeseen happens, is: Of course he can. If that weren’t so, the Democratic Party would not be in a mounting panic about its prospects”, eli suomeksi:

“Mainitsen kaiken tämän vain vastatakseni yhteen yksinkertaiseen kysymykseen: Voiko Trump voittaa vaalit? Vastaus on, jollei jotain radikaalia ja ennakoimatonta tapahdu, että totta kai Trump voi voittaa vaalit. Jollei näin olisi, ei demokraattipuolue olisi kasvavassa paniikissa omien mahdollisuuksiensa osalta”.

“This is the trajectory we are on now. Is descent into dictatorship inevitable? No. Nothing in history is inevitable. Unforeseen events change trajectories”, eli suomeksi:

“Tämä on se kehityskulku, joka nyt kehkeytyy. Onko vajoaminen diktatuuriin väistämätöntä? Ei ole. Historiassa ei mikään ole väistämätöntä. Ennakoimattomat tapahtumat muuttavat kehityskulkuja”.

Mikä on tämä jokin radikaali ja ennakoimaton tapahtuma, joka muuttaa muutoin melko todennäköisen kehityskulun? Trumpin salamurha? Kannustaako Kagan Trumpin salamurhaamiseen, etenkin rinnastaessaan Trumpin Rooman diktaattoriin Julius Caesariin, joka pysäytettiin salamurhalla? Tämäkin kysymys on viimeaikaisessa amerikkalaisessa poliittisessa keskustelussa esitetty.

Voimme odottaa vuoden 2024 kuluessa USA:n poliittisiin ja yhteiskunnallisiin tilanteisiin liittyen rajuja ja poikkeuksellisen dramaattisiakin uutisia. Tilannetta kannattaa seurata. Koskeehan kyseinen USA:n tilanne nyt meitä suomalaisiakin vielä enemmän ja läheisemmin kuin ennen.