Rony Smolar – Israel-uutisviikko 20.11.2023

Israelin ja Hamasin välillä seitsemättä viikkoa jatkuva sota on saanut rinnalleen alati kiihtyneen mediasodan, kun maapallon suurimmat uutistoimistot sekä sosiaalisen median eri viestintäalustat ovat raportoinneissaan lähteneet kilpailemaan uutisia seuraavien asenteista. Kun tässä sodassa todellisuus nojaa suuresti tietolähteiden luotettavuuteen, näyttää uutisointi eri uutistoimistojen väliseltä kilpailulta. Siksi ainakin suurimmat ja vastuunsa tuntevat uutistoimistot sekä televisiokanavien uutisstudiot ovat ottaneet tavakseen avoimesti korjata, jopa pyytää anteeksi raportoinneissaan ilmenneitä epätarkkuuksia tai virheitä.

Laajaa ihmetystä on nyt kuitenkin aiheuttanut kansainvälisille uutistoimistoille työskennelleiden freelance-toimittajien soluttautuminen Gazasta rajan yli Israeliin hyökänneiden Hamasin terroristien joukkoon. He kuvasivat hetki hetkeltä siviileihin kohdistuneita raakoja iskuja, jotka päätyivät kansainväliseen mediaan. Tuosta ei ole voinut muuta päätellä, kuin että nuo toimittajat olivat osana Hamasin hyökkäystä. Siksi Israel on vaatinut tästä media-alan kansainvälistä tutkimusta.

Suurista ihmisuhreista ja hävityksestä huolimatta tämä Gazan sota, jos mikään on propagandasotaa, missä eri kokoluokissa olevat osapuolet pyrkivät hakemaan oikeutusta tapahtumaketjun syihin ja niiden seurauksiin. Sodasta muodostunut kuva on jo viikkoja sitten häivyttänyt sen tosiasian, että Gazaa hallitsevan terroristijärjestön Hamasin hyökkäys Israeliin lokakuun 7. käynnisti tapahtumaketjun, jossa asevoimaansa tukeutuva Israel oikeutetusti päätti toimia Gazasta tulleen uhan eliminoimiseksi.

Se ei uutiskuvissa kuitenkaan näytä hyvältä, kun ihmisiä kuolee ja asuintalot tuhoutuvat. Tämä yksipuolinen, tosin mittasuhteiltaan huomattavasti pienempi kuva, näyttäytyy myös Israelissa, missä Hamas on yhdessä libanonilaisen liittolaisensa Hizbollahin kanssa jatkanut israelilaisten siviilikohteiden tulittamista raketein. Vaikka myös niissä on kuollut ja haavoittunut ihmisiä ja aineelliset tuhot ovat olleet mittavat, ei se juuri tunnu kiinnostavan mediaa.

Olen kriittisesti seurannut meillä kahden valtamedian YLE:n ja Helsingin Sanomien uutisointia ja voinut todeta, etteivät ne juurikaan poikkea muualla ilmenevästä yksipuolisuudesta, ts. kriittisestä suhtautumisesta Israelin sotatoimiin. Mutta on kyllä täytynyt ihmetellä näiden medioiden aliarvioivaa suhtautumista uutisia seuraavia kohtaan, kun pitkissä raporteissa tai studiokeskusteluissa, jopa Israelista paikan päällä tehdyissä tilannekuvauksissa keskitytään vallan Gazan tapahtumiin eikä lainkaan käsitellä Israelissa vallitsevaa sotatilannetta.

Vaarallisuutensa lisäksi rakettituli nähdään myös kiusantekona, kuten viime perjantai-iltana kello 18, jolloin israelilaisperheissä yleensä on istuuduttu sabatin illallispöytään. Nyt sen keskeytti rakettihälytys ja pikainen siirtyminen lähimpään suojatilaan.

Muistutuksena, etteivät kaikki voi sodan seurauksena kokoontua viettämään sabattia, Tel Avivissa kaupungin asukkaat ovat kattaneet pitkän sabattipöydän niille 240:lle Gazassa olevalle panttivangille, jotka eivät voi asettua viettämään viikon lepopäivää.

Tilanteesta muistuttaa myös vastatunnistettujen ruumiiden sekä kaatuneiden sotilaiden jatkuvat hautajaiset. Surevien omaisten määrä kasvaa, myötätuntoa osoitetaan niille kymmenille lapsille, jotka menettivät joko molemmat tai toisen vanhemmistaan, hauraita isovanhempia autetaan ja ollaan heidän tukenaan ja monet hyökkääjien käsissä kaltoin kohdellut naiset on ohjattu saamaan ammattitukea.

Tuo Hamasin hyökkäys ei kuluneiden viikkojen aikana ole mitenkään poistanut sitä kansallista traumaa, mistä Israelissa on viikkoja kärsitty. Väestöllä on ollut vaikeata sulattaa, että kansan vakaasti luottama armeija sekä tiedusteluviranomaiset tulivat tuolloin mustaksi sabatiksi nimettynä lauantaiaamuna täysin yllätetyiksi. Syyllisiä ei sodan kestäessä kuitenkaan vielä ole haluttu etsiä, sillä tärkeintä on sodan päämäärien saavuttaminen yhdessä.

Juuri tuo yhdessä-sana on muuttunut kansaa yhdistäväksi iskusanakasi, millä on haluttu unohtaa syvää eripuraa aiheuttaneet kuukaudet ennen sotaa.

Erityisesti armeija on korkealla taistelumoraalillaan sekä haastateltujen sotilaiden osoittamalla hyvällä hengellä pyrkinyt osoittamaan, että vähätellystä Tiktok-sukupolvesta on sittenkin Israelin puolustajaksi. Mutta sota on valitettavasti vaatinut myös uhrinsa, sillä tähän mennessä kaatuneita on 63, joista reserviläisten lisäksi valtaosa on nuoria miehiä. Nyt he liittyvät niihin noin 23.000 sotasankariin, jotka eri vuosikymmeninä käydyissä sodissa ovat kaatuneet puolustaessaan isänmaata.

Kaatuneista on mediassa ollut tapana kertoa isänmaallisuuteen liittyviä sankaritarinoita, mutta paljon huomiota ovat saaneet myös ne lukuisat nuoret reservissä olevat miehet, jotka sodan alettua kiiruhtivat ulkomailta ja ilmoittautuivat armeijan palvelukseen.

Israelilaismedian huomion sai viime viikolla kaksi koskettavaa tapausta. Ensimmäisessä kerrottiin lentäjästä, joka rintamatilanteesta kävi viestinvaihtoa maahyökkäyksessä alapuolellaan panssarivaunua johtavan poikansa kanssa. Tämä toimi esimerkkinä, miten sodat ovat seuranneet sukupolvilta toiselle, kun Israel on joutunut puolustautumaan.

Toinen esimerkki oli rintamalla haavoittunut sotilas, joka sairaalaan jouduttuaan sai kuulla raskaana olleen vaimonsa olevan toisessa sairaalassa synnyttämässä. Sotilas pyysi ja sai siirron samaan sairaalaan ja saattoi olla läsnä uuden elämän alkaessa.

Nämä tarinat kulkevat rinnan todellisuuden kanssa, missä kymmenet tuhannet israelilaiset ovat turvallisuutensa lisäämiseksi hankkineet itselleen aseenkantoluvan.

Kuten tässäkin sodassa, Israelin tavoitteena on aina ollut turvallisuuden palauttaminen ja säilyttäminen. Kun Lähi-idässä vallitseva viidakon laki, missä heikkouden ja haavoittuvuuden aistiminen houkuttelee vihollista hyökkäämään, joutuu pinta-alaltaan Kainuun kokoinen Israel panostamaan suuresti puolustukseensa. Siksi maan puolustusbudjetti on bruttokansantuotteeseen suhteutettuna kaksinkertainen esimerkiksi Suomeen verrattuna.

Hamasin aloittama sota ei ole voinut olla vaikuttamatta Israelin asemaan tulenarassa Lähi-idässä, missä juutalaisvaltioon edelleenkin suhtaudutaan vieroksuvasti, pinnan alla jopa vihamielisesti. Naapureista Libanonin ja Syyrian tiedetään olevan Israelin vihollisia, jotka ovat myös Israelin perivihollisena pidetyn Iranin liittolaisia. Kumpikin maa on toistaiseksi pysytellyt sodan ulkopuolella, mutta niiden maaperältä ovat iranilaismieliset tulittaneet Israelia raketein.  Siksi käynnissä olevat yhteenotot ovat vaarassa levitä kansainväliseksi selkkaukseksi.

Mutta yllättävää on ollut seurata itäistä naapuria Jordaniaa, jonka kuningas Abdullah on Israelin yllätykseksi aloittanut melkoisen vihakampanjan, eikä maiden rauhansopimuksesta huolimatta ole suostunut tuomitsemaan Hamasin raakalaismaista hyökkäystä. Sen uskotaan johtuvan kuningaskunnan väestöjakaumasta, missä palestiinalaiset muodostavat enemmistön. Kuningas selvästikin välttää ärsyttämästä alamaisiaan, jotka päivittäin ovat osoittaneet mieltään länsimaita kohtaan sekä boikotoineet länsimaisia tuotteita. Syynä he pitävät Jordanjoen länsirannan jatkuvia levottomuuksia sekä Israelin sotatoimia, joita länsimaat eivät ole kyenneet pysäyttämään.

Jordanian kerrotaan olevan hyvin lähellä diplomaattisuhteiden katkaisemista, jopa 30 vuotta sitten solmitun rauhansopimuksen peruuttamista, jos Länsirannan levottomuudet sekä Gazan tilanne aiheuttaisivat pakolaisvirtaa Jordaniaan.

Toinen politiikkaansa sodan takia muuttanut valtio on Turkki, jonka presidentin Recep Tayyip Erdoganin vielä syyskuussa nähtiin veljeilevän pääministeri Benjamin Netanjahun kanssa YK:n yleiskokouksen yhteydessä New Yorkissa. Nyt Erdogan on julistanut Israelin terroristivaltioksi eikä halua olla missään tekemisissä Netanjahun kanssa.

Israel on tottunut Turkin ja sen johtajan tempoilevaan politiikkaan eikä ainakaan vielä ole huolestunut maiden suhteiden lopullisesta katkeamisesta. Turkki on vuosia ollut israelilaisten matkailijoiden suosiossa, minkä lisäksi Israel tuo sieltä edulliseen hintaan mm maataloustuotteita ja tekstiilejä, mikä on ollut haitaksi Israelin omille tuottajille. Siksi Israelissa on nyt sodan myötä virinnyt ”Osta kotimaista-kampanja”, mihin israelilaiset ovat määrätietoisesti tarttuneet.

Israel ei kuitenkaan ole jäänyt ilman ystäviä, vaan sodan alkupäivistä lähtien maahan on kohdistunut vierailevien valtionjohtajien sekä muiden arvovieraiden ilmasilta.

Viimeisimpänä on ollut Saksan ilmavoimien komentaja ja hänen mukanaan tullut esikunta, jotka tuen osoituksena kävivät luovuttamassa verta Israelin rintamasotilaita hoitavassa sairaalassa.

Samalla komentaja tapasi israelilaisen kollegansa ja sai tältä tilannekatsauksen sodan kulusta. Saksalaiskomentaja totesi luottavansa täysin Israelin taistelukykyyn.

Ystävistä tiiviimmin Israelin rinnalla on pysynyt liittolainen Yhdysvallat, joka ei toistaiseksi ole halunnut asettaa liittolaisensa sodankäynnille rajoja, mutta kyllä muistuttanut humanitaarisen vastuun velvoitteista. Tässä se on onnistunut, kun tuoreet uutiset viikonlopulta kertoivat valvottujen polttoainekuljetusten alkamisesta Gazaan. Ehtona kuitenkin on, että polttoaine tulee ainoastaan siviiliväestön tarpeisiin.

Tänään Gazan sodan 45. päivänä on hyvä muistuttaa mieliin 56 vuotta sitten käytyä kesäsotaa, jolloin siihen valmistautunut Israel kohtasi kolmen arabinaapurinsa, Egyptin, Jordanian ja Syyrian suuret armeijat, jotka se maailman hämmästellessä löi kuudessa päivässä. Nyt vastassa on Israelin yllättänyt siviiliväestön seasta raukkamaisesti taisteleva terroristijärjestö, joka uutiskuvista päätellen ei kaihda käyttää siviilikohteita, kuten sairaaloita, moskeijoita, kouluja sekä kansainvälisten avustusjärjestöjen tiloja komentokeskuksina ja asevarikkoina. Lisäksi juutalaisvihasta kertoo Gazan lasten käytössä olleista Hamasin tiloista löytynyt Hitlerin vuosisata sitten kirjoittama Mein Kampf eli Taisteluni-kirjan arabiankielinen versio.

Israelin aluksi lamaannuttaneen Hamasin terrorihyökkäyksen jälkeen käynnistynyt vastahyökkäys on edennyt hyvin, mutta on sodan myötä kääntynyt sille kansainvälisen diplomatian tappioksi, kun Hamasia ei enää tahdota nähdä terrorijärjestönä, vaan sen taistelijoita vapaustaistelijoina.

Mutta kovin kaukana ei ole enää Israelin tavoite eli Hamasin tuhoaminen, sillä yhä pienenevä alue Gazasta on enää maanalaisissa tunneleissa piileksivän Hamasin hallinnassa. Samalla israelilaisten panttivankien kohtalo käy yhä vaikeammaksi elleivät osapuolet pääse vankienvaihdon ehdoista pian sopimukseen. Aamun tietojen mukaan osapuolet ovat sovittelijoiden avulla jo lähellä sopimusta.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR