Rony Smolar – Israel-uutisviikko 30.10.2023

Sen jälkeen, kun terroristijärjestö Hamas kuluneella viikolla vapautti Israelin puolelta lokakuun 7. sieppaamansa kaksi vanhusta ei sodasta ole kuulunut mitään hyvää. Ei edes neljännen sotaviikon alkaessa Israelissa liikkunut huhu alkavasta tulitauosta tuonut helpotusta kansalliseen ahdistuneisuuteen. Huhujen mukaan tulitaukoa olivat työstäneet Qatar, Egypti ja Saudi Arabia ja sitä myös Israelin liittolaisen Yhdysvaltojen kerrottiin tukeneen.

Vastineeksi Hamasin edellytettiin vapauttavan suuren määrän pitämiään israelilaisia panttivankeja. Mutta kun viime perjantaina iltapäivällä sitten ilmeni, että tuo toiveita herättänyt huhu sittenkin oli Hamasin käyttämää psykologista sodankäyntiä, Israel oli valmis lähettämään panssarien ja tykistön tukemat iskujoukkonsa Gazan puolelle, mitä sen ilmavoimat olivat jo viikkoja pommittaneet.

Samalla Israel toisti kehotuksensa Gazan pohjoisosien asukkaille siirtyä maakaistaa halkovan kuivuneen joenuoman eteläpuolelle. Tätä kuitenkin ihmiskilpenään pitävä Hamas vastustaa ja siten on ollut valmis uhraamaan omia siviilejään.

Maahyökkäystä ennen Israel oli jatkanut vangeiksi ottamiensa Hamasin terroristien kuulusteluja ja paneutunut heidän hyökkäyksestä tekemiinsä videonauhoituksiin, joista kävi ilmi hyökkäyksen raakuudet. Kuulusteluissa samalla paljastui, että Hamas oli jokaiselle hyökkääjälle luvannut israelilaisen surmaamisesta tai sieppaamisesta asunnon sekä 10.000 dollarin palkkion.

Itse sotanäyttämöltä tulleet tiedot ovat olleet vähäiset, sillä alueen viestintäyhteydet ovat välillä olleet poikki. Taistelujen äänet ovat kuitenkin kantautuneet Israelin puolelle, samoin pimeällä yötaivaalla nähdyt räjähdysten aiheuttamat välähdykset. Iskujen kerrottiin kohdistuneen erityisesti Gazan maanalaiseen tunneliverkostoon sekä alueen muuhun infrastruktuuriin.

Armeijan tiedottaja toisti Israelin tavoitteena olevan terroristisen Hamas-liikkeen ja sen muodostaman uhan tuhoamisen, rajaturvallisuuden vahvistamisen sekä 230:n siepatun israelilaisen palauttamisen. Huoli panttivankien kohtalosta onkin suuri, sillä Israelin hyökkäyksen pelätään entisestään vaarantavan heidän kohtaloaan. Heidän joukossaan on sairaita vanhuksia sekä lapsia, jopa puolen vuoden ikäinen sylilapsi, jotka kaikki ovat omaisten sekä jokaisen israelilaisen mielissä.

Kahdesti päivässä julkisuudessa esiintyvän tiedottajan mukaan joukot ovat edenneet suunnitelmien mukaisesti, minkä lisäksi Hamasin ilma- ja merijoukkojen komentajat sekä joukko muita komentajia on saanut surmansa. Omien joukkojen tappiot olivat eilisiltaan mennessä yhdessä kaatuneessa. Mutta myös useita israelilaisia siviilejä on loukkaantunut sodan lähes jokaisena päivänä Hamasin ja pohjoisrajalla toimivien Hizbollah-joukkojen jatkaessa tulitustaan.

Siksi Israelin armeija eteni perjantaina suunnitelmissaan ja kahden ensimmäisen vuorokauden aikana Gazan puolella toiminutta Israelin iskuryhmää seurasi laajempi maahyökkäys. Se ei tullut yllätyksenä, kun Gazan rajan tuntumaan runsaassa kahdessa viikossa oli koottu parisataa tuhatta sotilasta, panssarivaunuja sekä tykistöä.

Varsinaisena lähtölaukauksena hyökkäykselle oli EU-maiden johtajien kokous, joka perjantaina oli taannut Israelille kansainvälisen oikeuden itsepuolustukseen, silti humanitääristä oikeutta loukkaamatta.

Mutta sitä oikeutta ei terroristijärjestö Hamas Gazan väestölle suonut. Se kävi ilmi armeijan tiedottajalta, joka juuri ennen hyökkäyksen alkamista ehti esitellä Hamasin humanitääristä otetta hallitsemastaan väestöstä. Nimittäin kiinniotettujen Hamasin terroristien kuulusteluissa sekä Gazasta siepatuista puhelinkeskusteluista paljastui, että yksi Hamasin komentokeskuksista sijaitsee 1.500 vuodepaikkaa käsittävän al-Shifan sairaalan alla olevassa tunneliverkostossa. Sinne myös lokakuun 7. päivän hyökkääjien kerrottiin paenneen. Hamas pitää sairaalan alla myös suurta ase- ja ammusvarastoa tietäen, ettei Israel iskisi sairaalarakennukseen.

Samalla Israel paljasti satelliittikuvin, että Hamas ampuu raketteja koulujen, sairaaloiden ja moskeijoiden läheisyydestä ja muutenkin käyttää siviiliväestöä ihmiskilpinään. Tämä on ollut Hamasin kyseenalainen tapa kaikissa aiemmissa yhteenotoissa Israelin kanssa.

Israel on taistelujen kiihtyessä ollut valmis sallimaan kansainvälisen humanitääriavun lisäämistä erityisesti siksi, että tarve on kasvanut Israelin joukkojen työntäessä Gazan väestöä alueen eteläosiin. Sotatarvikkeiden kulkeutumista epäilevä Israel salli ruoan, veden ja lääkkeiden kuljetukset Gazan eteläosaan, mutta polttoaineelle asettamansa sulun se on edelleen pitänyt voimassa, sillä se epäilee Hamasin kaappaavan sitä itselleen.

Israel katsoo polttoaineesta olevan strategista hyötyä Hamasille, jolla tiedustelulähteiden sekä pidätettyjen kuulusteluissa ilmi tulleiden tietojen mukaan on monen Gazan sairaalan alla kymmenien tuhansien litrojen polttoainevarastot.

Eilisiltaan mennessä lähes 300 humanitääristä avustuskuljetusta oli viikon aikana päässyt Egyptin rajanylityspaikalta Gazaan, ja Israel on nyttemmin avannut omalta puoleltaan juomaveden juoksutuksen Gazaan.

 

Mutta eivät Hamasin humanitääriset loukkaukset, vaan sodasta Gazan väestölle aiheutuvat kärsimykset, olivat Jordanian esityksestä koolle kutsutun YK:n yleiskokouksen esityslistalla, kun siitä varhain lauantaiaamuna äänestettiin.

Välitöntä humanitääristä tulitaukoa vaatinutta päätöslauselmaa tuki 120 jäsenvaltiota, vastaan äänesti 14 maata mm Itävalta ja Yhdysvallat ja 45 äänesti tyhjää, kuten valtaosa EU-maista, mukaan lukien Suomi. YK:n yleiskokousten päätöslauselmat, jotka eivät ole sitovia, ovat vuosien saatossa lähes poikkeuksetta olleet Israelin vastaisia. Nytkään ei päätöslauselmassa mainittu sodan aloittanutta Hamasia lainkaan.

Israelin lailla myöskään Tsekissä ei tahdottu sulattaa yleiskokouksen äänestyspäätöstä, kun maan puolustusministeri ilmoitti harkitsevansa maan eroamista maailmanjärjestöstä. Syyksi hän ilmoitti kokouksen käsitelleen vain Israelin sotatoimia eikä lainkaan 1.400 israelilaista surmannutta terroristijärjestö Hamasia. Hän vertasi tuota uhrimäärää Yhdysvalloissa syyskuun 11. vuonna 2001 tapahtuneeseen radikaaliryhmän al-Qaidan terrori-iskun uhrimäärään, mikä Israelin ja Yhdysvaltojen väestöjen kokoihin suhteutettuna olisi Hamasin iskussa Yhdysvalloissa 13-kertainen eli yli 40.000 uhria. Todellisuudessa amerikkalaisuhrien määrä oli 3.000.

Maailmanjärjestöstä ehti myös muutama päivä aikaisemmin kuulua kummia, kun YK:n pääsihteeri Antonio Guterres Gazan tilannetta käsitelleessä Turvallisuusneuvoston istunnossa antoi käsittämättömän lausunnon, minkä mukaan ”oli tärkeää tunnustaa, että Hamasin hyökkäykset eivät tapahtuneet tyhjiössä”. Israelissa tämä ymmärrettiin siten, että toistatuhatta ihmisuhria aiheuttaneen hyökkäyksen syypää olikin Israel itse ja että maailmanjärjestön pääsihteeri oli ymmärtänyt terroristien tekemät iskut ja murhat.

Tuon lausunnon seurauksena Israel ilmaisi epäluottamuksensa pääsihteeriin ja katkaisi kaikki yhteytensä häneen.

Maailmalla tuntuu muutenkin unohdetun mistä nykyinen kriisi sai alkunsa, kuka sen aloitti ja ketkä olivat uhreja, kun siitä ei aina ole ollut muistuttamassa luotettavaksi ja puolueettomaksi uskottu ja totuudenmukaista tietoa levittävänä pidetty nk. julkinen sana.

Mediaa laajalti seuraavana panin merkille, että hyökkäyksen uhriksi joutunut Israel ehti nauttia median myötätuntoa kaksi vuorokautta, kunnes se muuttui Israelin päätettyä käyttää sillä olevaa kansainvälistä oikeutta puolustautua, ts. iskeä Hamasin kohteisiin Gazassa.

Sen jälkeen uutisointi muuttui yksitoikkoisen yksipuoliseksi, ts. Israel-kriittiseksi, jopa niin, ettei tietolähteitä ja niiden luotettavuutta ole aina vaivauduttu varmistamaan. Siksi ei ole ihme, että lehdistöä meillä valvova Julkisen Sanan Neuvosto (JNS) on viime päivinä vastaanottanut useita Gazan sodan uutisointiin liittyviä valituksia.

Myös illasta toiseen sodasta kertovat television uutislähetykset alkavat yleensä Israelin tekemisillä, vaikka samanaikaisesti Hamas ja Hizbollah päivittäin terrorisoivat raketein Israelin taajamia pakottaen ihmiset vähän väliä pommisuojiin. Mutta sitä ei pidetä uutisarvoisena tapahtumana. Tällainen asenteellinen uutisointi saa Israelin näyttämään kriisissä ”pahikselta” siitä huolimatta, että sillä on oikeus puolustaa väestöään ja alueensa koskemattomuutta.

Valitettavasti välillä holtittomana pitämäni uutisointi on omalta osaltaan johtanut juutalaisvastaisuuden leviämiseen maapallolla ikään kuin kaikki juutalaiset olisivat Israelin edustajia. Suurta huolta ovat lisäksi herättäneet palestiinalaisten tukimielenosoituksissa kuuluneet ja menneisyydessä tutut huudot ”tappakaa juutalaiset!”

Tuosta lokakuun 7. päivän aamun terrori-iskusta on nyt kulunut hieman yli kolme viikkoa. Näiden viikkojen aikana israelilaisia on muistutettu iskun olleen uhrimäärältään suurin juutalaisia kohdannut sitten holokaustin. Vaikka numerot kertovat uhreista ja surusta, ovat ne tiivistäneet israelilaisten yhteishenkeä, mistä on voinut aistia Suomessa tuttua sisukkuutta. ”Yhdessä me voitamme” on muuttunut uusimmaksi iskulauseeksi, kun israelilaiset ovat yhdistäneet voimansa täyttääkseen viranomaisilta jääneitä palveluaukkoja. Lähes ”talvisodan hengessä” ihmiset auttavat nyt tukea tarvitsevia; vaatteita ja elintarvikkeita kerätään eri puolille maata perustettuihin jakelukeskuksiin, yritykset myöntävät merkittäviä alennuksia rintamilla kotinsa jättäneille ja pankit ovat lykänneet myönnettyjen luottojen takaisinmaksua ja valtio verosaamisiaan.

Kaikki tämä on tapahtunut niin nopeasti, ettei israelilaisia koko vuoden pahasti jakaneesta poliittisesta kriisistä näy nyt merkkiäkään. Lauantai-iltana lehdistötilaisuudessa esiintynyt pääministeri Benjamin Netanjahu, vierellään välillä erimielinen puolustusministeri Yoav Gallant sekä oppositiosta sotakabinettiin tullut entinen armeijan komentaja Benny Gantz osoittivat yksimielisyydessään politiikan sysätyn sivuun. Sodan ennustettiin kestävän kuukausia, kun kaikki kolme painottivat vihollisten ympäröivän isänmaan taistelevan tulevaisuudestaan.

Eräs lehdistön edustaja uskalsi kuitenkin tiedustella Netanjahulta paljon erimielisyyttä aiheuttaneen hallituksen oikeuslaitosuudistuksen kohtaloa, mihin Netanjahu vastasi napakasti, ettei se ole mitenkään ajankohtainen. Samalla Netanjahu myönsi hänen ja hallituksensa tehneen sotaa edeltäneitä virheitä, joiden julkisesta käsittelystä ei kukaan voisi välttyä. Vaikka syyllisiä ei sodan kestäessä halutakaan osoittaa sormella, on yleisesti arvailtu monen poliitikon uran päättyvän tähän sotaan ja että maan poliittinen ilme tulisi samalla perusteellisesti muuttumaan.

Puolustusministeri Galantin kiertäessä eri joukko-osastoja Netanjahu ja Gantz ovat kohdanneet panttivankien ja kadonneiksi todettujen omaisia. Netanjahu myönsi olleen sydäntä riipaisevaa kuulla huolestuneita ja surun murtamia omaisia, jotka vaativat päättäjien tekevän kaikkensa kateissa olevien palauttamiseksi.

Inhimillinen kärsimys ei viikkojen myötä ole vähentynyt, sillä Israel muodostaa tiiviin yhteiskunnan, missä ihmiset tuntevat toisensa tai ovat tuttujen tuttuja. Siksi alakuloisuus on levinnyt maassa laajalle eikä julkisia viihdetilaisuuksia ole järjestetty. Sotatilanteessa myös häiden järjestämisiä on lykätty odottamaan parempia aikoja.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR