Suomen nuoriso etsi suurinta elämän onnea!

Tällainen esite löytyi erään vanhan kirjan sisältä, joka löytyi kirjahyllystämme. Se oli ollut siellä ilmeisesti kirjanmerkkinä lukijalle. Turussa pidettyjen kokousten ajankohta oli sota-ajan loppujakso, 1943. Elettiin suuren puutteen, epävarmuuden, köyhyyden ja pelon ilmapiirissä. Mietin, että äitini kävi silloin oppikoulua siellä ja oli juuri 14-vuotias, mahdollisesti hän siis oli mukana noissa tilaisuuksissa? Hänen koulunsa oli vain puolen kilometrin päässä juhlapaikasta. Vai oliko esite mahdollisesti hänen taltioimansa? Oli siis aika ja aihetta etsiä Jeesus, joka oli luvannut antaa tulevaisuuden ja toivon.

Kolmen päivän ohjelmaan kuuluivat raamattutunnit, rukouskokous, pienryhmiä, kuorolaulua ja kysymys/vastaus tunti. Ajan ankeudesta kertoo se, että jokainen osallistuja huolehti itse majoituksensa ja ruokailunsa.

Kuinka ajankohtainen olikaan päivien teema, jolla tyttöjä kutsuttiin Jeesuksen luokse. Tällaiselle toiminnalle olisi nykyisinkin tilausta, sillä nuoret ovat ahdistuneita, yksinäisiä, pelokkaita, syrjäytyneitä, turhautuneita, tyhjiä, kiusattuja, kiinni riippuvuuksissa, tiedonvälityksen masentamia ja lukemattomien syntien taakoittamia.

 

Raamatussa on profetia, joka sopii tähän tilanteeseen:

Ps.68:12. Sitä rukoilkaamme tähänkin aikaan ja maahan.

R-38 Herra antaa sanoman, suuri on voitonsanoman saattajatarten joukko:

Sotajoukkojen kuninkaat pakenevat, he pakenevat, ja perheen emäntä jakaa saaliin.

(Bibl. Herra antaa sanan suurella evankelistain joukolla.

Sotaväen kuninkaat pakenevat, he pakenevat; ja kotona asuva jakaa saaliit.)

(Rk -92 Herra on sanonut sanansa, suurin joukoin naiset tuovat voitonsanoman.

Kuninkaat ja sotajoukot pakenevat, pakenevat, ja telttojen vaiheilla jaetaan saalista.)

(SB. Herren låter höra sitt ord, stor är skaran av kvinnor som båda glädje:

Härskarornas konungar fly, de fly, och husmodern därhemma får utskifta byte.)

(ASV. The Lord giveth the word: The women that publish the tidings are a great host.

Kings of armies flee, they flee; And she that tarrieth at home divideth the spoil.