Patmos-blogi

Tylsyydessä piilevä suuri siunaus

Jouni Lallukka Jouni Lallukka on Patmos Lähetyssäätiön kehityspäällikkö, raamattukouluttaja sekä ylitse seurakuntarajojen pidetty kirjailija ja raamatunopettaja.
Julkaistu:

Vähemmän on enemmän. Saat sen, mistä luovut. Tylsyydessä piilee suuri siunaus. Nuo lauseet kuulostavat täysin absurdeilta ja järjettömiltä. Löytyykö niihin syvällisempää teologista näkökulmaa vai ovatko ne vain turhaa sanahelinää?

Elämänrytmi tuntuu kiihtyvän vuosi vuodelta. Vauhti tulee nopeammaksi ja nopeammaksi. Tämä näkyy esimerkiksi viihdeteollisuudessa. Elokuvien sisältämät efektitulvat pyörryttävät vanhempia elokuvia ja hitaampia liikkeitä ihannoivien ihmisten mieltä. Samalla moni ihminen on muuttunut kärsimättömämmäksi. Ilo, onni ja nautinto pitää saada heti. Elämässä tehdyt valinnat ja sitoumukset joutavat yhä useammalla ihmisellä romukoppaan, kun niiden hohto on kulutettu loppuun tai väliaikaisesti himmennyt. Entäpä jos sietäisinkin tylsyyttä? Antaisiko se elämääni kestävämmän perustan? Suuremman ilon ja onnen?

Mielihyvän tavoittelun pettävyys

Toimittaja Susanna Sarimaa otsikoi 27.9.2023 julkaistun Uusi Tie – lehden artikkelin muotoon Moni kieppuu elämän huvipuistossa – Terapeutti kertoo, miksi meillä pitäisi olla useammin tylsää. Sarimaa haastattelee terapeutti Elli Mekliniä. Meklinillä on kiireisen elämänmenon keskellä poukkoileville ihmisille ajatuksia herättävää sanottavaa:

Ajan pysähtyminen ja tylsistyminen eivät ole huonoja asioita, vaan me tarvitsemme sitä. Jos aivojen mielihyväkeskus kyllästetään, mikään ei kohta tunnu miltään. Jos jokaisen asian ratkaisee mielihyvällä, kärsivällisyys jää oppimatta ja on entistä riippuvaisempi siitä, että mielihyvä tulee hetkellisistä asioista. Kaikenlaiset ihmissuhteet saa myös voimaan paremmin, jos niissä pystyy kestämään epämukavuutta. Jos esimerkiksi parisuhteessa ei ole opittu tekemään pitkäjänteisesti työtä, vaikeissa jaksoissa annetaan periksi. Parisuhde on usein sietämistä: käyt uudelleen ja uudelleen haastavia keskusteluja, ja se tuottaa lopulta hyvää. 

Sarimaa nostaa esiin myös tunnetun ranskalaisen matemaatikon ja kristityn filosofin Blaise Pascalin ajatukset:

Ainoa, mistä saamme lohtua surkeuksiimme on viihdytys. Ja kuitenkin se on surkeuksistamme suurin. Sillä ennen kaikkea viihdytys estää meitä pohtimasta itseämme ja vie meidät huomaamattamme kadotukseen. Vailla viihdytystä meitä ahdistaisi, ja tuo ahdistus ajaisi meidät etsimään jotakin pitävämpää. 

Pascalilla on pointtinsa, mutta olen hänen kanssaan myös eri mieltä. Loputon viihdytys voi johtaa ihmisen myös pohtimaan elämänsä perusteita. Maailmankuulu koomikko Jim Carrey totesi 17.1.2018 Rüdiger Sturmille antamassaan haastattelussa seuraavin sanoin:

On shokki, että voit silti olla onneton sen jälkeen, kun olet saavuttanut kaiken, mistä olet ikinä unelmoinut ja enemmänkin. Minua ei ole (olemassa).

Koomikko, joka on inhimillisesti ajatellen saanut kaiken, mitä ihminen voi ikinä haluta. Valtavan omaisuuden, laajan maineen ja lukuisia palkintoja. Maailman rikkaimpiin ja parhaiten palkattuihin lukeutuva näyttelijä, joka on saanut elämästä irti lähes kaiken sen, mitä irti voi saada. Johtopäätös on kuitenkin, että hän on shokissa huomatessaan olevansa onneton siitä huolimatta. Onneton kaiken sen jälkeen, kun on saanut kaiken haluamansa. Mikä avuksi?

Elämän kadottaja löytää elämän

Jeesus muistuttaa aidosti kestävien elämänvalintojen luonteesta:

Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? (Matt.16:24-26)

Jeesuksen sanat ovat erittäin radikaaleja. Hän käskee seuraajiaan olemaan valmiita luopumaan kaikesta hänen tähtensä. Jopa omasta elämästään. Sen osa vainotuista kristityistä onkin joutunut kokemaan todeksi. Jeesus nostaa esiin kaksi erilaista lähestymistapaa elämään.

Joka lähtee tavoittelemaan omaa nautintoa ja ajallista menestystä, tulee lopulta menettämään sen kaiken. Hetkellisen ja nopean mielihyvän ja nautinnon perusta on hutera. Se voidaan ihmiseltä ottaa pois koska tahansa ja vaikka se elämän ajan kestäisikin, se ei kanna kuoleman rajan toiselle puolen. Jatkuva mielihyvän tavoittelu saa ihmisen vaatimaan myös aina enemmän ja aina lisää. Se ei tuo lopullista tyydytystä.

Joka taas on valmis luopumaan itsekkäästä onnen ja menestyksen tavoittelusta, saa osakseen kestävän onnen. Joka on valmis luovuttamaan oman elämänsä rakastavan Vapahtajan ristin juurelle, saa elämälleen perustan, mikä kestää silloinkin, kun hetkellistä mielihyvää tuovat asiat otetaan meiltä pois. Kestävä mielihyvä saa alkunsa siitä, että malttaa odottaa sen toteutumista. Luopuu hetkellisesti siitä, mitä pitkällä aikavälillä tavoittelee.

Elli Meklin muistuttaa vielä lopuksi:

Raamatun opetus on vastakohta hetkelliselle mielihyvälle. Sen sijaan se ohjaa meitä elämäntapaan, joka synnyttää pitkäkestoista mielihyvää. Se syntyy vaivannäöstä, sitoutumisesta ja rakkaudesta. Suuri tavoite on rakentaa pitkäkestoista mielihyvää – enkä rakenna sitä vain itselle vaan aina myös läheisilleni. 

Asiaa käsiteltiin myös Toimittajien Tunti – ohjelmassa 5.10.2023. Rekisteröidy ilmaiseksi ja kuuntele Patmos + – ohjelmakirjastosta.

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (0)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *