Rony Smolar – Israel-uutisviikko 7.9.2020

Israelissa uutisaallon harjalla ratsastaa edelleen Persianlahdella sijaitsevan Arabiemiirikuntien kanssa syntynyt sovinto sekä nopeassa tahdissa syvenevä yhteistyö, mikä Lähi-idässä ei ole jäänyt huomiotta.

Ennen ensi viikolla Valkoisessa talossa Washingtonissa tapahtuvaa rauhansopimuksen virallista allekirjoitustilaisuutta maiden virkamiehet ovat viime päivinä tavanneet ja sopineet lukuisista kahdenvälisistä rutiineista, kuten kaupankäynnistä, tulleista, viisumivapaudesta, matkailusta sekä kulttuurivaihdosta.

Sopimukset vauhdittuivat viikko sitten, kun joukko virkamiehiä sekä juhlaväkeä osallistui Israelin kansallisen lentoyhtiön El Alin suoralle avauslennolle Abu Dhabiin. Lento oli muutenkin historiallinen, sillä se kulki Saudi Arabian ilmatilan kautta ja siten lyhensi lentomatkaa noin viidellä tunnilla. Ja Israel oli antanut tämän uuden reittilennon tunnukseksi LY 971, eli Emiraattien kansainvälisen suuntanumeron.

Suorissa televisiolähetyksissä israelilaiset saattoivat seurata sitä lämminhenkistä vastaanottoa, minkä virkamiehet Emiraatti-isänniltään siellä saivat. Israeliin välittyi samalla ne loistavat puitteet, missä israelilaiset vieraat liikkuivat sekä sitä suurta kiinnostusta, minkä kohteiksi he siellä tulivat.

Mm. alueen johtavan päivälehden Khaleej Timesin etusivua hallitsi isokokoisin punaisin kirjaimin sanat Salaam ja Shalom! Lehden kirjoituksessa ylistettiin myös israelilaisen valtuuskunnan johtajan sujuvaa arabiankielistä tervehdyspuhetta.

Tämä muutaman viikon jatkuneen uuden ystävyyden innoittamana Israelissa lehdistö on useissa kirjoituksissa halunnut muistuttaa ajoista, jolloin Israelin itsenäistymistä edeltäneen Palestiinan juutalaisasukkaat saattoivat lomailla eurooppalaishenkisen Libanonin rantakohteissa tai vuoristossa lumenpeittämissä hiihtokeskuksissa, minne oli jopa palkattu hiihto-opettajia Euroopasta. Näkemisen arvoisena tutustumiskohteena markkinoitiin myös hellenistisistä ja roomalaisista temppeliraunioistaan tunnettua Baalbekin kaupunkia eli antiikin aikaista Heliopolista.

Israelin lehdissä on julkaistu myös menneitten aikojen houkuttelevia matkajulisteita, missä hepreaksi mainostettiin Jordanian, Libanonin ja Syyrian kiertomatkoja, turistikohteita sekä hotellimainoksia osoittamaan, että jonain päivänä tuo kaikki voisi olla todellista.

Ensimmäisen maailmansodan päättymisen sekä ottomaanisen Turkin vallan kaatumisen jälkeen Iso Britannian sekä Ranskan keskenään jakamassa Lähi-idässä ihmiset sekä tavarat saattoivat todellakin liikkua lähes esteittä.

Liikkumista helpotti aluetta yli kuusi vuosisataa hallinneen Turkin rakentama kattava maantie- sekä rautatieverkosto.

Mm. Jerusalemista pääsi Beirutin kautta junalla arabinaapurien pääkaupunkeihin ja Tel Avivista linja-autolla tai jopa taksilla saattoi ajaa Beirutiin. Sinne pääsi myös meritse Välimeren rannikolla liikennöimällä aluksella.

Lehtien sivuilla on myös esitelty arkistoista löytyneitä linja-auto- ja junalippuja sekä houkuttelevia hotelliesitteitä, joista käy ilmi kova kilpailu juutalaisista matkailijoista. Nimittäin, libanonilaiset hotellit kilpailivat heistä lisäämällä ruokalistoilleen jopa kosher- eli juutalaisen uskonnon sallimaa ruokaa.

Brittihallinnon alaisessa Palestiinan pohjoisosissa sijainneet juutalaisten hotellit ottivat vastaan rajan pohjoispuolella olleiden kilpailijoidensa haasteet tarjoamalla Libanonin lumille aikoville upeita lumenpeittämiä vuoristonäkymiä, tosin etäällä Libanonin puolella. Kilpailun hengessä jopa eräs hotelli Metullan rajakaupungissa otti nimekseen ”Libanonin lumet”.

Näitä kirjavia naapuruussuhteita ylläpiti Turkin vallan aikana tapahtunut kaupankäynti tavaroiden ja kauppiaiden liikkuessa alueella esteittä. Jopa juutalaiset kauppiaat liikkuivat vapaasti Jerusalemin, Haifan, Beirutin, Aleppon ja Damaskoksen väliä.

Mutta kaikki muuttui Israelin itsenäistyttyä vuonna 1948.

Israelilaiset ovat viime aikoina hyvinkin voineet unelmoida noiden menneiden aikojen paluusta, kun näköpiirissä on pääsy öljystä vaurastuneen Persianlahden tuhannen ja yhden yön satumaisiin maisemiin.

Matkatoimistot ovat Israelissa jo luoneet yhteyksiä Emiraattien eri kohteisiin ja vastaavasti sikäläiset matkaoppaat ovat valmistautuneet israelilaisten matkailijoiden saapumiseen. Näin vähitellen kaikki alkaa olla valmista kahden ystävällismielinen valtion normaaliin kanssakäymiseen.

Täytyy myöntää kaiken tapahtuneen hyvin lyhyessä ajassa ja Israelissa pelätäänkin kahden eri kulttuurin jossain vaiheessa vielä ajautuvan törmäyskurssille. Hyvänä asiana pidetään kuitenkin sitä, että Yhdysvallat näyttää toimivan suhteiden takuumiehenä.

Yhdysvallat on presidentti Trumpin aikana, ja erityisesti jatkokauden ollessa näköpiirissä, muuttunut Israelin ja arabimaiden suhteissa jopa aggressiiviseksi rauhantekijäksi. Nimittäin, Trumpin hallinnossa näyttää olevan hyvin määrätietoisia rauhantekijöitä, jotka laajemman rauhantilan saavuttamiseksi liikkuvat ahkerasti Lähi-idässä.

Samalla he ovat oivaltaneet avaimen rauhantilaan löytyvän Israelin ja Persianlahden maltillisten arabivaltioiden suhteista. Siinä he ovat lukeneet mahdollisuutensa oikein, mistä Israelin ja Emiraattien sovinto hyvin todistaa.

Bahrainin pienen saarivaltion uskotaan lähiaikoina seuraavan Emiraatteja, minkä lisäksi arvailujen kohteiksi ovat tulleet myös Oman ja ehkä toivotuin rauhankumppani, Saudi Arabia.

Bahrainin ja Saudi Arabian myönteisistä asenteista kertoo paljon se, että maat ovat antaneet israelilaisille matkustajakoneille pysyvän ylilentoluvan.

Persianlahden lehdistössä on viime aikoina pohdiskeltu rauhannäkymien tulevaisuutta Israelin kanssa, mikä yleisesti on uskottu liittyvän Yhdysvaltain presidentinvaalien tulokseen. Ts. rauhantilan uskotaan edistyvän Trumpin voittaessa vaalit, kun taas vastaehdokkaan Joe Bidenin voitto todennäköisesti pysäyttäisi tai ainakin lykkäisi hyvin alkaneen kehityksen.

Lisäksi alueen kaikki valtiot ovat huolestuneet Iranin sotilaallisesta voimistumisesta ja siksi ovat tukeutuneet Trumpin ehdottomaan näkemykseen Iranin vaikutusvallan rajoittamisesta.

Kuten monet toimet ja päätökset ovat viime vuosina osoittaneet, niin presidentti Trump näyttäytyy hyvin israelilaismyönteisenä, millä hän on lunastanut paikan israelilaisten sydämissä.

Viimeksi tämä osoitettiin viime perjantaina Washingtonissa Trumpin isännöimien neuvottelujen johtaessa Kosovon ja Serbian väliseen taloussopimukseen, millä maiden lähihistorian kiristämiä suhteita yritettiin amerikkalaisvetoisesti kohentaa.

Samalla tuon sopimuksen kylkiäisenä presidentti Trump sitoutti molemmat maat kohentamaan suhteitaan Israelin kanssa. Siten Kosovo aikoo virallisesti tunnustaa juutalaisvaltion ja Serbia siirtää lähetystönsä Tel Avivista Jerusalemiin.

Näillä tiivistyneillä rauhaan tähtäävillä avauksillaan Trumpin uskotaan pohjustavan vaalikampanjaansa kohti kahden kuukauden päässä odottavia vaaleja.

Nykyisen kehityssuunnan osoittaessa kohti laajempaa rauhantilaa Lähi-idässä se voisi tuoda Trumpille jopa Nobelin rauhanpalkinnon, minkä hän mielestäni ansaitsisi edeltäjäänsä paremmin.

Mutta Trumpia pidetään sen verran ristiriitaisena presidenttinä, ettei Oslossa ensi kuussa tehtävä päätös olisi kovin helposti kannatettavissa.

Ilon pilaajana Lähi-idän rauhantavoitteluissa voisi pitää myös palestiinalaishallintoa ja sen presidenttiä Mahmud Abbasia, jolla on vaikeata tunnustaa palestiinalaisten muuttumassa olevaa asemaa arabimaailmassa. Samalla se paljastaa Israeliin kohdistuneen ja lähes perinteisenä ylläpidetyn vihamielisyyden toimineen palestiinalaisten käyttövoimana, millä on hankittu niin kansainvälistä myötätuntoa kuin varoja korruptoituneen hallinnon ylläpitämiseen. Nyt tuo on Lähi-idässä leviävän rauhantahdon myötä muuttumassa.

Palestiinalaisjohtoa ärsyttää erityisesti sivuraiteelle joutuminen amerikkalaisessa Lähi-idän rauhansuunnitelmassa. Sen lisäksi Israelin kanssa rauhansopimuksiin hakeutuvien maltillisten arabi- ja muslimimaiden vakuuttelut kahden valtion ratkaisusta eivät enää vakuuta palestiinalaisjohtoa.

Siksi on kuulunut ääniä palestiinalaisjohdon vaihtamiseksi ja nuorentamiseksi. 84-vuotiasta Abbasia pidetään liian vanhana seuraamaan ympärillään tapahtuvia muutoksia, mitkä jatkossa voivat hankaloittaa palestiinalaisten kansainvälistä asemaa.

Mutta siinä, missä Israelin tulevaisuuden näkymät näyttävät kirkastuvan, näyttäytyy maan tämänhetkinen tilanne jopa hyvin synkkänä. Syitä löytyy hallituksen eripuraisuuteen heijastuvasta epävakaasta sisäpoliittisesta tilanteesta sekä koronaviruksen kehnosta hallinnoinnista ja siitä seuranneesta taloudellisahdingosta.

Ainoa, missä Israel nykytilanteessa on onnistunut, on kansainvälisten suhteiden laajentamisessa ja kehittämisessä. Siitä on kiittäminen pääministeri Benjamin Netanjahua, jonka kuitenkin katsotaan täysin epäonnistuneen maan sisäisen tilanteen johtamisessa.

Sen lisäksi häntä moititaan kansan aatteellisesta jakamisesta oikeistoon ja vasemmistoon, mikä on tuonut jakolinjat lähes kaikkeen, mikä liittyy päivänpolitiikkaan.

Se on kyseenalaistanut päätöksentekoa sekä saattanut hallinnon huonoon valoon, minkä seurauksena Netanjahua on suurissa ja äänekkäissä joukkokokouksissa vaadittu eroamaan.

Mutta Netanjahun katsotaan edelleen pitävän vallassa nuo kansainvälisten yhteyksien verkosto sekä hyvät suhteet eri valtionpäämiehiin. Koska hän tiedostaa sen antavan hänelle kansainvälistä näkyvyyttä pyrkii hän kaikin keinoin pitämään asemastaan kiinni.

Yhtäjaksoisesti toistakymmentä vuotta pääministerinä ollut Netanjahu nähdään skandaalien ja rikossyytösten saattelemana kuitenkin lähestyvän poliittisen uransa päätöstä, sillä seuraavat vaalit eivät lupaa hänelle enää vaalivoittoa.

Sen verran pitkään akuuttina jatkunut hallituskriisi on syönyt niin hänen omaa kuin johtamansa oikeistolaisen Likud-puolueen kannatusta.

Ja lopuksi: Jos edessäpäin ei päivä aina paistakaan, niin ennätyshelteitä on viime päivinä riittänyt Israelin joka kolkkaan. Jopa Jerusalemissa, missä lämpötila on korkean sijaintinsa vuoksi yleensä muuta maata jonkin asteen leudompi, on kuluneella viikolla kirjattu mittaushistorian ennätyslukema, 42 astetta. Myös Välimeren viilentämässä Tel Avivissa mitattiin 38 astetta ja etelän Eilatissa lämpötila lähenteli 50 astetta.

Tuossa helteisessä säässä arkeologit ovat jatkaneet arvokasta työtään ja kuluneella viikolla eräältä kaivaukselta kerrottiin taas uudesta löydöstä, raamatullisen ajan Jerusalemissa sijainneesta loisteliaaksi kuvatusta palatsista.

Löydöt, koristeellisesti kaiverretut pylväänpäät sekä muut rakenteet ja esineet arvellaan olleen osana tuhoutunutta suurta rakennusta, todennäköisesti ensimmäisen Temppelin ajalta, 600-700-luvuilla ennen ajanlaskun alkua rakennettua palatsia.

Arkeologien mukaan rakennus on saattanut olla joko kuningasperheen omistuksessa tai ainakin hyvin rikkaan henkilön palatsi.

Pylväänpäiden kaiverrukset ovat Israelissa ennestään tuttuja ja viittaavat Juudan ja Israelin kuningaskuntiin, ja niissä esiintyvä kuvio on nykyisin painettuna Israelin viiden sekelin kolikkoon.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR