Miten omistaa ja tulla yhdeksi näkymättömän kanssa (3/3) – Leo Mellerin kesäblogien päätös osa 9

LIITTÄYTYKÄÄMME joksikin aikaa Paavalin seuraan, ajankohtana päivät ja kuukaudet, jolloin apostoli kirjoittaa Roomalaiskirjeen sisällön.

Paavali on niin sanotulla kolmannella lähetysmatkallansa. Kohtaamme hänet Korintossa tilanteissa, joissa hän kirjoittaa kirjeen Rooman kristityille – Raamatussamme julkaistun Roomalaiskirjeen.

Jumalan johdatus on kuljettanut Paavalia palvelutehtävissä Vähä-Aasian alueilla, Makedoniassa ja Kreikassa. Sisimmässään Paavali kantaa varmuutta siitä, että Herra haluaa hänen matkustavan Roomaan. Luukas tallentaa nämä Paavalin tuntemukset seuraaviin sanoihin:

Paavali päätti Hengen vaikutuksesta kulkea Makedonian ja Akhaian kautta matkallaan Jerusalemiin.  ”Siellä käytyäni minun on nähtävä myös Rooma”, hän sanoi.  (Apt. 19:21).

Paavali saapui Jerusalemiin, kolmannen lähetysmatkansa päätepisteeseen (katso Apt. 21:15-17). Kohtaamme Sanassa Paavalin temppelin alueella ja todistamme Israelin hengellisten johtomiesten synnyttämässä kansanliikettä surmaamaan Paavali. Juutalaiset olisivat varmaankin onnistuneet aikeissansa, ellei Jumalan tahto olisi ollut pelastaa Paavalin ajallinen elämä roomalaisten miehitysviranomaisten ottaessa apostolin suojelukseensa (jakeet 27-36). Paavalille tarjoutui mahdollisuus juutalaisten vainoojiensa edessä selittää evankeliumia (jakeet 22:1-21). Peite oli kuitenkin laskeutunut Israelin hengellisille silmille – pakanain vuoro oli käsillä.

Yöllä Herra ilmestyi palvelijallensa.

Herralla oli ohje Paavalille:

”Ole rohkealla mielellä, sillä niin kuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin pitää sinun todistaa minusta myös Roomassa.” (Apt. 23:11).

Tästä taivaallisen puhuttelun hetkestä Paavali asettaa uskonsa Herransa tahdon sanaan. Hän päättää toteuttaa hänelle lausutun taivaallisen suunnitelman viimeistä piirtoa myöten.

Siirryn ajaksi Paavalista meihin – minuun ja sinuun – ja meidän kristillisyyteemme.

TAHDOMMEKO tietää, mitä merkitsee tulla sillä tavalla yhdeksi Herran kanssa, että vähäisimmätkin ajatukset jopa lihan tekojamme myöten ovat pelkkää ilmentymää Jumalan korkeimmasta tahdosta kohdallamme?

Hengellinen isäni ja johtajani Ensio Lehtonen lausui puheissansa usein ja yhtä lailla kirjoitti teksteissään seuraavasti:

Jokainen kristitty on joko alamainen tai kapinassa Herran tahtoa kohtaan.

Mitä tämä tarkoittaa?

Elämäsi asetelmaa suhteessa Kristuksen herrauteen vaelluksessasi ei ratkaista yhdellä kertaa koko loppuelämää varten.

Eikä ole mitään kokonaiskenttää, jonka hallinnalla koko kristillinen elämä on alamaistettu yhdellä kertaa Jeesuksen Kristuksen herraudelle.

Sellaista pyhitystä ei ole – vaikka jotkut kristityt sellaiseen uskovat ja sellaista julistavat ja opettavat – että kristitty pyhittyy yhdellä kertaa ja elää siitä alkaen jotakin ylempää kristillistä elämää.

Kuulutetaan pyhityskokouksia.

Kutsutaan alttareille pyhittymään.

Tiedämme tuon traagisen surullisen tapahtuman: nuori pelastusarmeijalainen sotilas uskoi olevansa pyhityslupauksensa jälkeen vapaa kiusauksista ja lankeemuksista. Toisin kävi. Nuorukainen joutui kiusaukseen ja lankesi. 

Paholainen sai nuoren kristityn niin epätoivoiseksi, että hän surmasi itsensä ja jätti vierellensä paperin, jossa muun sisällön ohessa totesi ymmärtävänsä, ettei ole sovitusuhria niille, jotka pyhityksen jälkeen lankeavat syntiin.

Miten ovela – miten pirullinen! – onkaan paholainen.

Kristitty: usko niin kuin on kirjoitettu –

”Sillä hän (Kristus) on yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään” (Hepr. 10:14 RKK).

Eli:

Jumalan teko Kristuksessa on lopullinen ja täydellinen, mitään ei siitä puutu kristityn kohdalla. Tämä Kristuksen loppuun viety täydellinen teko toimii kristityssä pyhittäen hänen elämäänsä uskon ja tunnustamisen armoituksessa aina viimeisen hengenvedon sekuntiin saakka.

Pyhittävä työ päättyy kristityn elämässä vasta samalla hetkellä kun sydän lakkaa lyömästä. Mutta ei aikaisemmin. 

Kristuksen tekona meidät on pyhitetty ristin uhrilla täydellisesti.

Kristityn kokemuskentässä pyhittyminen on jatkuvaa. Meitä pyhitetään.

Voisimme sanoa näin: kristityn elämässä uudistuminen on yhtä kuin jatkuva pyhittyminen.

Näin siis Ensio Lehtonen opetti ja opetus painettiin SANAssa.

Tasapainottavaa – ei yliampuvaa eikä puutteelliseksi jäävää – opetusta tarvitaan Kristuksen ruumiissa tänä lopun aikana.

PALAAMME Paavalin matkoille.

Palaamme Apostolien tekojen lukuun 23.

Herran ilmestymistä seuraavana päivänä Paavalin elämä on jälleen hiuskarvan varassa.

Syntyvä tilanne jää tietoisuuteemme mitä ihmeellisempänä todistuksena siitä, miten Herra kääntää olosuhteita ja tilanteita parhaaksemme eikä hylkää lähettejänsä vihollisen armoille.

Skenario on tällainen.

Yli neljäkymmentä juutalaista ovat tehneet pyhän lupauksen olla syömättä ja juomatta, siihen saakka kunnes ovat onnistuneet aikeissaan surmata Paavali.

Paavalin sisaren poika kuulee tästä aikeesta ja kiirehtii enonsa luokse varoittamaan tätä.

Paavali lähettää sisarenpoikansa roomalaisen vartion luokse kertomaan mikä uhkaa hänen enoaan.

Yhteydenotto johtaa siihen, että pieni yksikkö roomalaisia sotilaita lähetetään turvaamaan Paavalin vapautta ja tekemisiä.

Paavali kuljetetaan Jerusalemista maaherra Feeliksin luo Kesareaan (katso Apt. 23:12-33).

Apostolien tekojen luku 24 kuvailee, mitä sitten tapahtuu.

Paavali elää kokonaiset kaksi vuotta Feeliksin eräänlaisessa suojeluksessa – juutalaisten touhutessa kaikkea mahdollista Paavalin pään menoksi – mutta turhaan.

Juutalaiset tähtäävät kaiken aikaa kaikkine toimintoineen siihen, että saisivat Feeliksin luovuttamaan Paavali kuljetettavaksi Jerusalemiin juutalaisen oikeusistuimen eteen. Juutalaiset ovat suhteellisen varmoja siitä, että Jerusalemissa apostoli tuomittaisiin kuolemaan. Feeliks ei suostu julmaan suunnitelmaan.  – Kannustan blogini lukijaa avaamaan Raamattunsa ja lukemaan Apostolien tekojen luvut 23 – 27.

Parhaimpia yhdestä ainoasta kohdasta Pyhää Raamattua löytyviä tekstikuvauksia blogini aiheesta Miten omistaa ja tulla yhdeksi näkymättömän kanssa tavoitat tästä mainitsemastani raamattutekstien kokonaisuudesta.

VIELÄ jotakin Paavalin olosta ja tilasta edellä jo mainituissa olosuhteissa.

Paavali pääsee matkalle Roomaan – kenties toisenlaisissa olosuhteissa kuin oli aluksi kuvitellut.  Jumala on pyhä – Jumala on myös naurua ja huumoria esittävä Jumala.  Hän nauraa vihollisillensa– Hän hymyilee omillensa.

Apostolien tekojen luvussa 27 Luukas aloittaa kuvauksensa Paavalin siirtomatkasta Roomaan.

Kun oli päätetty, että me purjehtisimme Italiaan, Paavali ja muutamat muut vangit luovutettiin Juliuksen, keisarillisen joukko-osaston sadanpäällikön, haltuun.

Seuraavana päivänä saavuimme Siidoniin.

Julius kohteli Paavalia ystävällisesti ja salli hänen mennä ystävien luo saamaan hoitoa.  (Apt. 27:1-3).

En nyt voi sille mitään, että lainaan tyttäreni Julian ja maailman kaikkien nuorten käyttämää huudahdussanontaa – WOW!

Siidonissa oli Paavalin uskon veljiä ja sisaria – kristittyjä.

Jumala vaikutti roomalaisessa vankilaivan kapteenissa, että tämä päästi Paavalin omiensa – siis kristittyjen – keskuuteen saamaan hoitoa.

Nykykieliset raamatunkäännökset käyttävät ilmaisua ”virvoittautumaan”.

Luen kommentaattorien selityksiä teksteistä ja saan tietooni tekstimuodon ilmaisevan senkin, että Paavali päästetään ilman vartijoita omiensa – siis kristittyjen –  joukkoon.

MATKALLA Roomaan merimatkaa tekevät joutuvat myrskyn kouriin.

Jumala puhuu apostolillensa siitä, mitä on tulossa.

”Vahinkoa ja vaivaa” – tämä on taivaallinen viesti edessä olevasta.

Annan Paavalin jatkaa sanoillansa seuraavasti:

Tänä yönä näet vieressäni seisoi sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä myös palvelen.

Hän sanoi: ”Älä pelkää, Paavali, Sinun on mentävä keisarin eteen, ja Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka purjehtivat kanssasi.”

Olkaa siis rohkealla mielellä, miehet!

Minulla on sellainen usko Jumalaan, että tapahtuu niin kuin minulle on puhuttu. (Apt. 27:23-25).

Blogitilani lukkiutuu nyt. Muutaman rivin verran saan vielä kirjoittaa ja perinteinen kymmenen tekstiliuskan kokonaisuus on mitassa. Tämän saan vielä sanotuksi –

Älä, lukijani, tyydy tuntemaan Jumalaa ja evankeliumia ulkopuolellasi olevana todellisuutena. Jeesuksen Kristuksen ristin työn hinnalla sinulla on oikeus samaistua yhdeksi sekä evankeliumin että evankeliumin ytimen – Kolmiyhteyden – kanssa. Siis: omista ja tule yhdeksi näkymättömän kanssa! Syksyä ja talveakin varten!