Miten nähdä näkymättömiä (1/3) – Leo Mellerin kesäblogit osa 7

RAAMATTU ilmaisee paratiisilankeemuksen jälkeisen ihmisen tilan seuraavilla sanoilla:

Ihminen ei ota vastaan sitä, mikä on Jumalan Hengestä, sillä se on hänelle hullutusta, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska sitä on tutkittava hengellisesti.  (1 Kor. 2:14).

Ja kuitenkin!

Langenneen, Jumalasta erossa elävän ihmiskunnan keskellä elää ihmisiä, joita Raamattu kuvailee seuraavilla sanoilla:

(Me) emme kiinnitä katsettamme näkyviin vaan näkymättömiin, sillä näkyvät ovat ajallisia mutta näkymättömät iankaikkisia.  (2 Kor. 4:18).

Syntiin langenneen ihmissuvun jäsenen elämä – tässä lainaan edellisen sukupolven viisasta hengellistä auktoriteettia, Aili-äitini sielunhoitajaa ja hengellistä isää, kirkkoherra Heimer Virkkusta  – on kuolemalla kuolemista. Virkkusen omin sanoin sanottuna:

Ihmisellä on viisi sielullisiksi nimettyä aistia, jotka välittävät viestejä hänen aivoihinsa. Ne ovat tunto, haju, maku, kuulo ja näkö. Esimerkiksi tuntoaistilla tiedämme, onko koskettamamme kovaa tai pehmeää, kylmää tai kuumaa. Luonnollisen ihmisen aistit välittävät ihmisen tietoisuuteen totuuksia hänen ajallisesta, maallisesta olemassaolostaan. Kristitty ihminen omistaa näiden viiden luonnollisen aistin lisäksi uudestisyntymisessä lahjaksi saamansa kuudennen aistin – toimivan uskon -, jolla hän tiedostaa viiden aistinsa ulkopuolisen näkymättömän todellisuuksien todellisuuden. (Helsingin Vanhassa kirkossa pidetyn saarnan käsikirjoitus.) 

Virkkunen toteaa kristityn kokevan tilanteita, joissa hengellisellä aistilla tiedostettu kokee ristiriitaisuutta sen suuntaan, mitä kokee luonnollisilla aisteillansa. Virkkunen perustelee väitettänsä apostoli Paavalin sanoilla:

Sielullinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä on Jumalan Hengestä, sillä se on hänelle hullutusta, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska sitä on tutkittava hengellisesti.

Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkii kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkimaan.

Sillä kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?  Mutta meillä on Kristuksen mieli. (1 Kor. 2:14-16). (Blogini tekstilainaukset: RKK.)  

MUISTOISSANI siirryn hengellisen isäni ja johtajani Ensio Lehtosen opetushetkeen Päivölän Valkean Karitsan kappelissa. Onpahan siitä vuosia – olin vielä alle kaksikymmentä iältäni.

Lehtonen puhuu siten, että nuorisokylän lapset ymmärtävät hänen sanottavaansa – ja niinpä me aikuisetkin pääsemme asioista perille.

Lehtonen havainnollistaa sanottavansa pyytämällä kaikkien sähkövalojen katkaisemista – ja ikkunattomasta perunakellarista tehdyssä pienoiskirkossa on hetken verran täydellisen pimeätä.

Lehtonen puhuu:

Täällä Kappelissa kaikki on ennallaan. Me emme vain näe mitään kaikesta täällä olevasta – emme edes näe omia kehomme jäseniä, emme vieressä istuvaa. Emme alttaria emmekö saarnatuolia. Kaikki on edelleen paikoillaan. Mutta koska ei ole valoa, me emme näe sitä mikä on.    

Maailmankaikkeudessa on Jumalan taivas, siellä enkelit, siellä Kolmiyhteys: Isä, Poika, Pyhä Henki. Mutta me emme näe mitään tuosta luonnollisilla silmillämme.  Me olemme mustassa pimeydessä, jonka synti on luonut maailmaamme. 

Jeesus syntyi ja eli ja kuoli ja nousi kuolleista, jotta –

Lehtonen vaikeni kesken lauseen – ja samalla hetkellä maisteri Kujala eli Annikki-täti sovitusti käänsi katkaisijoita, ja Valkean Karitsan Kappeli täyttyi hetkessä tutusta lämpimästä valosta. Kaikki oli tuona hetkenä näkyväistä.

Lehtonen jatkoi:

Jumalan henkimaailma enkeleineen ja taivaallisine valtaistuimineen – ja Kolmiyhteys itsessään! – on kaiken aikaa pitämässä koossa ja toiminnassa maailman kaikkeutta. Mutta Jumala on ihmisen silmiltä näkymättömissä.  Tarvitaan samaa mitä Annikki-täti juuri teki – painoi katkaisijaa, ja valo syttyi ja paljasti olevaisen.

Jumalan maailmassa on Pyhä Henki, jolla on juuri tuo tehtävä: Hän valaisee meille Jumalan ja kaikki taivaalliset salaisuudet. Saamme tietää, miksi Jeesus syntyi ja kuoli ja nousi kuolleista ja astui taivaaseen. Meistä tulee hengellisesti ja Hengessä näkeväisiä. Pyhä Henki avaa sisäiset ja ulkoisetkin silmämme näkemään sen, mitä syntinen ihminen ei muutoin voi nähdä. Tätä nimitetään hengelliseksi heräämiseksi, ja sen seurauksena ihminen syntyy uudestaan – hänestä tulee kristitty.

Ensio Lehtonen jatkoi opetuspuhettansa.

Saimme kuulla, että Jumalan valo on erityisesti Sanan valoa.

Meille luettiin Psalmien kirjan tekstiä:

Sinun sanasi on jalkojeni lamppu ja valo minun polullani. (119:105). 

Pyhän Hengen voitelussa puhuttiin ja herätetyin sydämin otettiin vastaan puhuttua opetusta.

Ensio Lehtonen käveli saarnatuolista Päivölän isompien poikien penkkien tuntumaan ja vastaten poikien katseisiin jatkoi puhettansa seuraavaa sanoen:

Elämän maanteillä kaikki valot eivät ole liikkuvaa auttavia valoja. Tiellä tulee vastaan auto, jonka kuljettaja ei välitä vastaantulevien turvallisuudesta. Hänellä on käytössä pitkät valot, eikä hän vaihda niitä ajovaloiksi vaan antaa vain mennä täysillä kohti vastaantulevaa liikennettä.

Vaikka valot eivät häikäisisikään sillä tavalla, että tielakien mukaan ajava suistuisi tien sivuun tai joutuisi sokaistuneena vastaantulijan kaistalle ja tapahtuisi vakava onnettomuus – silti silmien häikäistyminen saattaa tuottaa tilanteita, jolloin syytön osapuoli vaikka ajaa tieltä syvään ojaan tai jopa sillalta järveen – ja tulos voi olla sanoin kuvaamattoman kauhea.

Hengellisesti ottaen:   

Elämän kaistoilla ajavan tarvitsee ensiksi huolehtia siitä, että hänellä itsellään ovat taivaalliset valot toimivassa kunnossa, ja toiseksi, hänen tulee huolehtia siitä, että valot ovat oikein suunnatut kun ajaja lähestyy vastaan tulevaa lähimmäistä. 

HENGELLINEN näkeminen – näkökyky – on sitä, että elämän kaikki rakennusaineet ja jo syntymäämme aiemminkin ympäristössä paikoilla olevat elementit nähdään, tiedostetaan ja niitä käsitellään Jumalan katsontatavalla.

Ellemme tunne ja osaa seuraavaa Daavidin virren sisältöä ennestään, niin tässä aiheeseemme liittyvää vankkaa ja vahvaa opastetta:

Musiikin johtajalle, Daavidin psalmi.

Herra, sinä olet minut tutkinut ja tunnet minut.

Sinä tiedät, milloin minä istun ja milloin nousen, sinä ymmärrät ajatukseni kaukaa.

Polkuni ja makuusijani sinä olet vaaksalla mitannut, kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.

Minun kielelläni ei ole sanaakaan, jota sinä, Herra, et täysin tuntisi.

Edestä ja takaa sinä olet minut saartanut, olet laskenut kätesi päälleni.

Tämä tieto on minulle ylen ihmeellinen, niin korkea, etten voi sitä käsittää.

Minne voisin mennä Sinun Henkesi ulottuvilta, minne paeta kasvojesi edestä?

Jos nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, jos tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet.

Jos kohoaisin aamuruskon siivin ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua johtaisi, sinun oikea kätesi pitäisi minusta kiinni.

Ja vaikka minä sanoisin: ”Pimeys peittäköön minut, ja valo ympärilläni muuttukoon yöksi”, ei pimeyskään kätkisi minua sinulta, vaan yö valaisisi kuin päivä, pimeys olisi kuin valo.  (Ps. 139:1-12; kannustan lukemaan jakeeseen 24 saakka.)

Näin vanhassa liitossa.

Uuden liiton puolelta näin:

Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. 

Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet.

Mikään luotu ei ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, ja hänelle meidän on tehtävä tili.  (Hepr. 4:12-13).

Kristityn hengellisen tajunnan syvyys on sidottu siihen, miten syvästi hän on sallinut Pyhän Hengen ja Sanan yhdessä kuljettaa häntä Jumalan todellisuuteen.

Kristitty, jossa alkaa itää ja uudesti syntymisen jälkeen kasvaa hengellinen elämä, tunnistetaan siitä, että Jumala luottaa lapsellensa lisääntyvästi rahtusia siitä totaalisesta ennakkoon nähdystä vaelluskuvasta, jonka Jumala tuntee ennalta pelastuneen ihmisen kohdalla.

Raamatun syvimpiä ja korkeimpia totuuksia on tämä: Jumala tuntee päivämme ennalta … Hän vaikuttaa tahtomisen ja tekemisemme jopa pelastusratkaisun ollessa kysymyksessä.

Ihminen löytää Jumalan, koska Jumala ensiksi on löytänyt ihmisen ja päättänyt pelastaa hänet.

Edellä oleva on yksinkertaisimmin ydinkuvausta jumalattoman kadotuksen lapsen heräämisestä ja lopullisesta antautumisesta uuteen pelastuselämään.

SAIN kohteliaan kutsun myyntitapahtumaan, jossa esillä oli uusimpia ja toinen toistaan ihmeellisimpiä niin sanottuja high speed (erityisnopean kuvauksen mahdollistavia) kameroita.

Itse olen kameroitten ja valo- yhtä lailla kuin videokuvauksen suhteen aivan kelvoton ja osaamaton. Pyörryksiin saakka seurasin ja ihmettelin nykyisen kamerateollisuuden ihmeitä ja tunnustekoja.

Tapahtui kuvaus. Läsnä oleville selitettiin, että sekunnissa high speed kameralle taltioituu satoja kuvia. Kameroita käytettiin ja sitten katsottiin, mitä oli taltioitunut kameramuistiin. Hyvänen aika! Näimme kuvaruudulla hidastetun kuvaustuloksen – näimme satoja ja satoja yksityiskohtia, joita emme olisi reaaliaikaisesti koskaan ennättäneet huomioida. Reaaliaikainen eletty elämä hidastettiin ja purettiin eteemme.

Miksi tätä tässä kirjoittelen?

Pyhän Hengen herättämä ja hallitsema sisäinen hengen ihmisemme ylittää kaikki inhimilliset rajat.

Pyhälle Hengelle on luonnollista ja vaivatonta kuljettaa ihmistä menneisyydessä, nykyisyydessä – jopa näyttää hänelle tulevaisuus, jota luomakunnassa ei vielä ole eletty, ei yhden ainoan sekunninkaan vertaa. Kuitenkin Jumalassa kaikki on olemassa: eilinen, tämä päivä, huominen aina siihen saakka, kunnes tulevat uudet taivaat ja uusi maa, joissa vanhurskaus – syyttömyys – hallitsee, eikä mitään rajoja ajanlaskuissa ja kokemuksissa enää tarvita. Me tunnemme niin kuin meidät tunnetaan – vanhurskautettuina, ilman häpeää.

Raamatullisen profetian maailma on jotakin jota yksikään kristitty ei voi selittää – silti: se voidaan ja saadaan kokea.

Ennen kaikkea teidän tulee tietää, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä, sillä mitään profetiaa ei ole koskaan tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta. (2 Piet. 1:20-21).

Tällä periaatteella Vanhan testamentin profeetat toimivat. He katsoivat tulevaan.  Heidän kirjoitustensa kautta mekin katsomme tulevaisuuteen.

Mutta – !

Voidaksemme nähdä tulevaan – saadaksemme olla Pyhän Hengen työn kohteina ja kokea Hengen jakamia salaisuuksia – meidän täytyy olla taivutetut ehdottomaan rehelliseen avoimeen sopusointuun Kolmiyhteyden kanssa. Voisin ilmaista juuri kirjoitetun tälläkin tavalla: täytyy olla uudesti syntynyt elämään Pyhien Kirjoitusten ehtojen ja mallien ja seuraamusten todellisuudessa. Yhdellä lauseella todettuna: täytyy olla uudestisyntyneitä Jumalan Pojan lahjaksi saadussa uskossa.

Aloittaessani tämän blogin kirjoittamisen mielessäni eli ajatus yhden blogin kirjoittamisesta. Kirjoittamisen jatkuessa huomaan, että olen säännöllisesti merkinnyt kynällä paperille lyhyitä lauseita ja viitteitä blogini aihemaailmaan kuuluvista mutta itsestään selvästi tästä käsikirjoituksesta pois jäävistä vuoroansa odottavista jatko-osista. Koen yhden, kahden, jopa kolmen jatko-osan ottavan muotoa jonkun mallisina dispositioina oikean käteni tuntumassa olevien papereitten tullessa täyteen sanoja, lauseita, valmiita lyhyitä tekstikappaleitakin. Jos Herra suo – tapaamisiin aiheen käsittelyn jatkuessa.