Rony Smolar – Israel-uutisviikko 22.5.2023

Viime viikon kohokohtana vietetty perinteinen Jerusalem-päivä syrjäytti myllerrykseen joutuneen Israelin tulo- ja menoarvion valmistelun, mistä käynnistynyt julkinen väittely paljasti väestössä syventyneen jakolinjan ääriuskonnollisten ortodoksien ja maallistuneiden välillä. Se on seurausta useista kapeapohjaisista oikeistohallituksista, joissa ortodoksit ovat eri kokoonpanoissa olleet vaa´ankielen asemassa ja siten hankkineet itselleen muun väestön kustannuksella suhteettoman suuria etuisuuksia.

Tämä on vuosia ärsyttänyt enemmistönä olevaa Israelin maallistunutta väestönosaa, jolta hallitus on ortodokseja miellyttääkseen nyt supistanut budjettivaroja, tukia sekä palveluja. Arvostelu johtuu ortodoksien vähäisestä panoksesta ja tuottavuudesta Israelin yhteiskunnassa ja taloudessa, sekä erityisesti kieltäytymisestä palvella muiden lailla maan armeijassa.

Hallitus on opposition mielestä nyt aikeissa ”ryöstää” kunnilta niiden asukkailtaan keräämiä veroja ja maksuja ja siirtää niistä osan ortodoksisten hallitsemille laitoksille, kuten kouluille, opistoille sekä tuottavan työn sijasta lähes keski-ikään asti uskonnon opintoja jatkaville. Kunnat ovat nyt kauhistelleet miljardeihin kohoavien verojen katoamista muualle ja siksi monet kunnat julistivat lakon, minkä seurauksena päiväkodit ja koulut suljettiin ja jätteet jäivät keräämättä.

Kunnat ovat nyt viemässä asian korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mutta etukäteen tiedossa oleva pitkittyvä käsittely ei lupaa pikaista ratkaisua ja siksi ongelmaan tulee löytyä poliittinen ratkaisu.

Siksi hallitusta ja erityisesti kansallismieliseen uskontopuolueen johtajaan, valtionvarainministeri Bezalel Smotrichiin on kohdistunut painostusta, mutta samalla viesti on mennyt myös pääministeri Benjamin Netanjahulle. Tosin hänen asemansa on ristiriitainen, kun hänen tiedetään juuri budjettia viilaamalla ostaneen ortodoksit puolelleen.

Ortodoksien otteen Israelin yhteiskunnasta uskotaan jatkossa voimistuvan samalla kun heidän nykyinen osuutensa väestöstä ennustetaan nykyisestä 13%:sta kasvavan suuren syntyvyyden seurauksena tämän vuosikymmenen loppuun mennessä 16%:iin. Tästä seuraavat synkimmät ennusteet ulottuvat tämän vuosikymmenen lopulle, jolloin Israelin yhteiskunnan nähdään pitkin loikin olevan muuttumassa teokratiaksi eli pappis- tai tässä tapauksessa rabbien johtamaksi valtioksi, mihin ortodoksien nopeasti kasvava väestönosa antaa lisävauhtia.

Ortodoksinen ajattelu sekä Israelin ylin uskonnollinen elin eli päärabbinaatti ovat lyhyessä ajassa saaneet voimistuneen otteen pääasiassa hyvin erilaista elämäntapaa noudattavasta israelilaisesta yhteiskunnasta. Sapatti- sekä ruoan puhtautta määrittelevät uskonnon mukaiset kosher-säännöt ovat maan itsenäistymisestä lähtien tosin kuuluneet koskemattomana pidettyyn status quo-tilaan. Mutta uusina ovat tulleet julkisilla paikoilla tapahtuva naisten ja miesten erottaminen sekä muut muslimimaailmasta tutut siveellisyyslait, julkisen liikenteen kieltäminen sabattina ja juhlapyhinä, henkilön tiukempi määrittäminen juutalaiseksi sekä monet muut liberaaleina elämänmuotoina nähdyt käytännöt.

Näistä on aiemmin vallinnut lähes täydellinen yhteiskuntarauha, mitä ortodoksisuus on nyt lähtenyt haastamaan. Mutta mikään asia ei etene ilman liberaalina pidetyn Netanjahun hyväksyntää ja siksi häneen kohdistuu eri tahoilta nyt paineita, jopa poliittista kiristystä. Kiista hallituksen jo yksimielisesti hyväksymästä valtion tulo- ja menoarviosta on tästä vain eräs esimerkki, kun äärioikeisto ja ortodoksipuolueet uhkaavat loppumetreillä hallituksen kaatamisella.

Syynä pidetään ortodoksien viime hetkellä vaatimia budjettilisäyksiä, joita valtionvarainministeri kieltäytyy enää hyväksymästä, kun budjettiesitys tulee jo ylihuomenna keskiviikkona.

Viime hetken tyytymättömyyttä ja kapinointia esiintyy kaikissa hallituspuolueissa, myös Netanjahun omassa puolueessa, mikä viikossa on kääntänyt hallituksen suosion laskuun ja opposition vastaavasti nousuun. Näinä aikoina Netanjahu tuntuu kuitenkin saavan puolelleen yleistä myötätuntoa, sillä puolen vuoden ikäisen hallituksen alkutaival on ollut täynnä kuoppia ja miinoja.

Netanjahun oli vastikään vedottava riiteleviin hallituskumppaneihin, ”ettei maalla tule olemaan nykyistä parempaa kansallismielistä hallitusta, joka huolehtii kansalaistensa tulevaisuudesta. Siis, lopettakaa uhkaileminen sekä boikotit ja laskeutukaa alas torneistanne”, jyrisi Netanjahu.

Netanjahun kuuden puolueen oikeistohallitus näyttää lähes asiasta kuin asiasta synnyttävän keskuudessaan eripuraa. Nyt hallituksessa epäillään Netanjahun sopimuksen vastaisesti olevan myöntymässä oikeuslaitosuudistuksen sekä Jordanjoen länsirannalla olevien juutalaisten siirtokuntien laajentamisen lykkäämiseen, mikä on johtanut niin oikeusministerin kuin sisäisestä turvallisuudesta vastaavan ministerin kiukunpurkauksiin.

Eripuraan johti myös ortodoksipuolueiden Netanjahulle osoittama vetoomus kieltää israelilaisilta pääsyn myös juutalaisille pyhälle Temppelinvuorelle viime torstaina, jolloin Israelissa vietettiin 56. kertaa Jerusalem-päivää. Erään tulkinnan mukaan paikkaa pidetään niin pyhänä, ettei sinne juutalaisilla ole pääsyä. Tähän Netanjahu ei kuitenkaan suostunut eikä Temppelinvuorelle pyrkinyt kuin vain pieniä ja ilman Israelin lippuja liikkuneita ryhmiä.

Tuona juutalaisen kalenterin vuosittaisena juhlapäivänä juhlistetaan Jerusalemin länsi- ja itäosan yhdistymistä, mikä tapahtui kuuden päivän sodan kolmantena päivänä. Tuolloin ahtailla kujilla edenneet israelilaisjoukot valtasivat kaupungin itäosan ja siellä Temppelinvuoren juurella sijaitsevan pyhän Itkumuurin aluetta hallinneelta Jordanialta.

Jerusalem-päivä liittyy kevään juhlapyhäkauteen, mikä alkoi huhtikuun alussa vietettynä Pesach-pääsiäisenä jatkuen kaatuneiden muistopäivänä ja sitä välittömästi seuranneena itsenäisyyspäivänä. Juhlakauden päättää tämän viikon lopulla vietettävä pyhiinvaellusjuhla Shavuot-viikkojuhla.

Jerusalem-päivään kuuluva lippukulkue kaupungin juutalaisten asuttamasta länsiosasta läpi muurien ympäröimän palestiinalaisten asuttaman vanhan kaupungin johtaa yleensä nahisteluihin eikä tämä vuosi tehnyt poikkeusta.

Arabimaat ja monet terrorijärjestöt pitivät lippukulkuetta Israelin provokaationa ja siksi Israelissa oltiin varauduttu jopa raketti-iskuihin Gazasta. Mutta siltä osin päivä sujui ongelmitta, kun edellisestä yhteenotosta oli kulunut vainvajaa viikko.

Erityisesti Jerusalem-päivänä korostuu Israelin jakamattoman mutta kansainvälisesti yhä laajaa tunnustusta vailla olevan pääkaupungin kansainvälinen asema. Vain Yhdys-valloilla, Guatemalalla, Hondurasilla ja Kosovolla on kaupungissa suurlähetystönsä ja muutamat muut valtiot ovat ilmoittaneet harkitsevansa yhdistyneen Jerusalemin tunnustamista.

Israelissa seurattiin tarkoin Saudi Arabian rannikkokaupungissa Jeddassa viime viikolla alkanutta Arabiliiton kokoontumista. Se kertoi paljon arabimaailmassa ja erityisesti Lähi-idässä paraikaa muodostumassa olevista uusista liittosuhteista, kun vanhat vihamiehet kättelivät siellä toisiaan. Silmiinpistävintä oli Syyrian presidentin Bashar al-Assadin liittyminen kokoukseen sen jälkeen, kun Syyria oli pitkän ja hyvin verisen sisällissodan seurauksena yksitoista vuotta sitten erotettu liitosta.

Nyt Saudia Arabian kruununprinssin Mohammed bin Salmanin nähtiin ottavan syyrialaisvieraan lämpimästi vastaan.

Arabimaailmassa nyt kehittymässä olevat uudet suhteet esittäytyvät Israelille haasteena, kun vielä muutama vuosi sitten eläteltiin toivoa uudesta Lähi-idästä, missä Bahrainin ja Arabiemiraattien ensimmäisten rauhankumppanuuksien jälkeen juutalaisvaltiolle löytyisi lisää uusia ystäviä. Niistä tärkeimpänä pidettiin alueen keskeisintä arabivaltiota Saudi Arabiaa. Nyt arabiliitto kuitenkin hyväksyy keskuuteensa lähes hylkiövaltiona pidetyn Israelin vihollisen Syyrian, joka alueeltaan käsin sallii Israelin tuhoamista ajavan Iranin ja sen liittolaisten vihamielisen toiminnan.

Ja muutamat Arabiliigan jäsenvaltiot ovat Israelin kiusaksi jopa tarttuneet Iranin lähentymisyrityksiin, kuten Saudi Arabia, joka aiemmin keväällä solmi diplomaattisuhteet arkkivihollisensa Iranin kanssa. Lisäksi Arabiliitto julisti kokouksensa päätavoitteena yhä olevan itsenäisen Palestiinan valtion perustamisen vuonna 1967 käydyn kuuden päivän sotaa edeltäneille rajoille, missä Jerusalemin itäosa olisi valtion pääkaupunki. Jatkossa tämä ei tiedä hyvää Israelille.

Samalla arabikokouksen alla muistutettiin Saudi Arabian vuonna 2002 esittämästä rauhanaloitteesta, minkä mukaan arabimaat normalisoisivat suhteensa Israelin kanssa vasta sen jälkeen, kun Israel vetäytyisi sodan tuloksena miehittämältään Jordanjoen länsirannalta.

Kesken arabimaiden sisäisten asioiden käsittelyn Arabiliitto sai yllättäen vieraakseen Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin, joka oli matkalla maailman johtavien teollisuusmaiden eli G7-maiden kokoukseen Japaniin. Zelenskyi oli saanut kutsun kruununprinssi bin Salmanilta, joka mm Ukrainan tilanteessa on pyrkinyt esiintymään rauhantekijänä.

Liiton jäsenmaille puhuneella Zelenskyilla oli kansainvälisten uutistoimistojen mukaan myös vahva viesti, minkä mukaan läsnä olleista valtioiden johtajista muutamat ovat ummistaneet silmänsä Venäjän hyökkäyssodan kauhuilta.  ”Vaikka täällä on paikalla johtajia, jotka kutsuvat maassamme käytävää sotaa konfliktiksi, niin suhtautukaa siihen totuudenmukaisesti”, vetosi ukrainalaisjohtaja.

Koska Netanjahun hallitus ei nyt ongelmien täyttämällä alkutaipaleellaan ole kyennyt vaalimaan Lähi-idässä löytyneitä harvoja liittosuhteitaan, on diplomatian katse nyt muualla, kuten Afrikassa, Etu-Aasiassa ja Aasiassa sekä myös Euroopassa.

Ulkoministeri Eli Cohen onkin osoittautunut suhdetoiminnan huippudiplomaatiksi, joka eksoottisten vierailukohteiden jälkeen viime viikolla vieraili naapurissamme Ruotsissa, missä hänen isäntänään toimi ulkoministeri Tobias Billström.

Vierailu sai molemmissa maissa paljon huomiota, sillä maiden suhteet olivat Ruotsin aiempien hallitusten aikana muuttuneet hyvin viileiksi. Ulkoministeri Cohen totesikin uuden sivun kääntyneen maiden suhteissa sen jälkeen, kun Ruotsi suhtautui hyvin kriittisesti Israeliin niin kahdenvälisesti kuin myös kansainvälisillä foorumeilla.

Ministeri Cohen painotti vierailunsa olevan yli kahteen vuosikymmeneen Israelin ensimmäinen ulkoministerivierailu Ruotsissa.

Kahdenvälisissä keskusteluissaan ministerit käsittelivät juuri maiden kahdenvälisisä suhteita ja niiden kehittämistä, mutta ministeri Billström toi lämminhenkiseen keskusteluun myös oman henkilökohtaisen suhteensa Israeliin ja juutalaiseen kansaan. Nimittäin hän kertoi vaimonsa olleen 1990-luvulla vapaaehtoistyössä kibbutsilla ja että hänen isovanhempansa olivat toisen maailmansodan päätyttyä asuttaneet kodissaan holokaustista selviytyneitä juutalaisia.

Ja lopuksi: Venäjän hyökkäystä Ukrainaan vastustanut ja vuosi sitten pakoon lähtenyt Putinin entinen luottoministeri Anatoli Chubais nähtiin vaimonsa kanssa yllättäen viime viikolla Israelissa, missä lehtikuvan perusteella hänen uskottiin sisäministeriön toimistossa hakeneen maan kansalaisuutta. Venäjällä varapääministerinä toiminutta Chubaisia on sodan seurauksena pidetty Putinin hallinnon merkittävimpänä loikkarina, joka jo viime vuoden keväällä oli nähty Israelissa, missä hänen viisumin turvin on oletettu asuvan.

Chubaisilla katsotaan nk. paluumuuttolain perusteella olevan oikeus Israelin kansalaisuuteen, sillä hänen liettualainen äitinsä on juutalainen. Sen lisäksi Chubaisin väitetään omistavan maassa asunnon.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR