Rony Smolar – Israel-uutisviikko 29.4.2019

Kulunut viikko Israelissa keskittyi lähinnä juutalaisen pääsiäisen eli Pesachin sekä kristityn pääsiäisen viettoon, mikä näkyi lyhyenä lomajaksona, jolloin ihmiset liikkuivat luonnossa ja tapailivat toisiaan, nauttivat vapaudesta ja söivät happamatonta matsa-leipää. Pesachina myös sää muuttui keväästä kohti helteistä ja pitkää kesää.

Juuri pidettyjen parlamenttivaalien jälkeinen tilanne säilyi kuitenkin ihmisten mielissä, kun presidentti Reuven Rivlin antoi hallituksen muodostamistehtävän vaalit niukasti voittaneelle Benjamin Netanjahulle. Lain mukaan hänellä on nyt 28 päivää aikaa muodostaa hallitus ja tarvittaessa vielä 14 päivän lisäaika, minkä jälkeen presidentti antaa muodostamistehtävän jollekin toiselle parlamenttiin valitulle puoluejohtajalle.

Tiukkaan poliittiseen vääntöön nyt keskittyneen Netanjahun uskotaan lopulta kokoavan enemmistöhallituksen, joka nojaa oikeisto- ja äärioikoistolaisiin puolueisiin, ja jotka 65:llä paikallaan olisivat enemmistönä 120-paikkaisessa Knessetissä.

Tehtävä ei ole helppo, sillä mikä tahansa tukipuolue voi viedä hallitukselta parlamentin enemmistön. Puolueiden sovittamiseksi yhteiseen hallitukseen Netanjahu joutuu aluksi etsimään ratkaisun suurimpaan kiistakysymykseen eli ortodoksinuorten asevelvollisuuteen.

Netanjahun hallituskuvioissa keskeisesti mukana olevat ortodoksipuolueet vastustavat pakollisen asevelvollisuuden ulottamista koskemaan myös maan ortodoksijuutalaisia nuoria, joiden elämäntavat sekä asenne eivät yleensä ole yhteensopivia valtaväestön kanssa.

Monet ortodoksimiehet ovat jo 20-vuotiaina perheellisiä tai opiskelevat eri uskonnollisissa seminaareissa, minkä lisäksi monet näkevät nyky-Israelin lähes pakanallisena valtiona, josta pitää pysytellä lähes ulkopuolisena. Ortodoksien mielestä Israelin perustaminen ei saanut tapahtua omatoimisesti, vaan juutalaisten tulee nöyrinä odottaa messiasta, joka perustaisi heille oman valtion.

Mutta viime vuosina lähes 3000 ortodoksinuorta on hallituksen tarjoamien etujen houkuttelemana vapaaehtoisena sitoutunut kolmen vuoden varusmiespalvelukseen, mikä on madaltanut kynnystä myös muiden liittymiseksi armeijaan.

Palvelusajan jälkeen he ovat palanneet ortodoksiyhteisöihinsä eikä heidän johtajissaan, rabbeissa, kytenyt pelko ole ollut aiheellinen. Asepalvelu on lisäksi helpottanut ortodoksinuorten hakeutumista työmarkkinoille, mikä on parantanut heidän taloudellista sekä yhteiskunnallista asemaansa.

Ortodoksipuolueet vastustavat kuitenkin pitkään tulossa ollutta kattavaa asevelvollisuuslakia, kun taas hallitusneuvotteluissa nyt mukana oleva viiden kansanedustajan pienpuolue pitää lain läpimenoa kynnyskysymyksenä hallitukseen menolleen. Ellei kompromissia löydy Netanjahun hallitustoiveet saattavat piankin kariutua ja häneltä jää järjestyksessä viides hallitus muodostamatta.

Myös monet yhteiskunnalliset kysymykset, kuten myös meillä Suomessa, liittyvät kiinteästi hallituksen muodostamiskuvioihin. Taloudellisesti Israelin valtiolla menee hyvin mutta hyvinvointia ei kuitenkaan ole riittänyt kaikille, kun kaikki eivät ole pysyneet vauhdissa mukana. Siksi maahan on syntynyt kehitysalueita, joiden tilanteeseen uuden hallituksen edellytetään paneutuvan.

Vaikka tulevaisuuden talousnäkymät näyttävät mm uusien maakaasuesiintymien sekä hyvin tuottavan ja alati kasvavan teknologiateollisuuden valossa hyviltä, niin kaikki on kuitenkin kytköksissä valtion resursseja suuresti syövän turvallisuustilanteen kanssa.

Näkymät eivät ole kovin hyvät, kun monet ratkaisua vailla olevat ongelmat voivat toimia sytykkeinä sodille ja verisille kriiseille.

Israelin kannalta ajankohtaisimmat ovat palestiinalaisongelman ratkaisemattomuus, mihin liittyy Gazan arvaamaton tilanne sekä pelko terroriaallon uudelleenkäynnistymisestä. Lisäksi maan pohjoisilla Libanonin ja Syyrian vastaisilla rajoilla vallitseva jännitys voi helposti syttyä sodaksi, sillä kaikki osapuolet ovat keskittäneet sinne paljon aseistusta sekä joukkoja.

Mutta kaikkien edellä mainittujen uhkien yllä vaikuttaa eniten omaa ydinasettaan tavoitteleva Iran, joka avoimesti on uhannut hävittää juutalaisvaltion maailmankartalta.

Myös supervaltojen Yhdysvaltojen ja Venäjän keskinäiset suhteet vaikuttavat Israelin turvallisuustilanteeseen, varsinkin kun Venäjä on viime vuosina tullut lännen tavallisesti hallitsemalle Lähi-idän näyttämölle ja missä Israelilla ja Yhdysvalloilla perinteisesti on ollut erityisen läheinen strateginen suhde.

Israel ei kuitenkaan vieroksu kiistoissa arabiosapuolta yleensä tukenutta Venäjää eikä erityisesti sen nykyjohtajaa, presidentti Vladimir Putinia, jonka kanssa pääministeri Netanjahulle on viime vuosina kehittynyt hyvä työsuhde.

Netanjahu on usein nähty vieras Putinin luona, minkä lisäksi puhelindiplomatia on ollut ahkerassa käytössä.

Venäjän armeija asettui taloksi sisällissodan repimään liittolaismaahan Syyriaan pian neljä vuotta sitten aiheuttaen aluksi unettomia öitä Israelin turvallisuusviranomaisille. Pian kuitenkin ilmeni venäläisjoukkojen Israelille tuoma rauhoittava ja Syyriassa valvontaa ylläpitävä läsnäolo. Sisällissodan seurauksena Syyrian muodostama sotilaallinen uhka on kadonnut lähes kokonaan eikä Syyriassa toimivat ulkopuoliset joukot, kuten iranilaiset tai niiden liittolainen Hizbollah, uskalla toimia läsnä olevan Venäjän strategisen ajattelun vastaisesti.

Siihen liittyen Venäjä sallii iranilaisjoukkojen asettumisen Syyrian maaperälle mutta estää niiden iskut Israeliin. Tässä strategisessa valtapelissä Venäjä on antanut Israelille vapaat kädet toimia vihollisiaan vastaan Syyriassa, kunhan venäläisjoukkojen turvallisuus on huomioitu.

Tämän herkän tasapainoilun onnistumiseksi Israelin ja Venäjän asevoimien välillä toimii nk. kuuma puhelinlinja estämään vahingot ja väärinkäsitykset. Viime vuonna venäläiskoneen alas ampumiseen johtanut välikohtaus Syyriassa on sovittu ja keskinäinen yhteisymmärrys palautettu.

Israelissa on huomioitu myös Venäjän humanitäärinen asenne, mikä ennen pääsiäistä näkyi yli kolme vuosikymmentä sitten Syyrian käsiin joutuneen israelilaissotilaan jäänteiden palauttamisena.

Nimittäin, operaation takana oli Venäjä ja itse presidentti Putin, joka muutama vuosi sitten oli vastannut Netanjahun vetoomukseen ja luvannut tehdä voitavansa kadonneiksi tiedettyjen sotilaiden ruumiiden paikantamiseksi ja kotiin kuljettamiseksi.

Viikonvaihteessa Israel hyvän tahdon eleenä palautti kaksi Israelissa vangittuna ollutta syyrialaista. Myös tämän takana on venäläinen diplomatia, sillä Israelin ja Syyrian välillä ei ole minkäänlaisia suoria yhteyksiä.

Netanjahun hyvää henkilökemiaa Putinin kanssa on pohdiskeltu kovasti hallitusta nyt muodostettaessa. Kun muu pääministerivaihtoehto ei tällä hetkellä mahdu kuvaan, niin israelilaisilla on ollut taipumus nähdä suurvaltasuhteissaan Venäjän jopa liittolaisen Yhdysvaltojen kilpailijana.

Putin on taitavasti ylläpitänyt suhteita Lähi-idän eri osapuoliin jopa niin, että yleensä amerikkalaisten käsissä ollut Israelin ja palestiinalaisten kriisin avaimet saattavatkin löytyä Venäjältä.

Maaperää venäläismyönteisyydelle on löytynyt niistä sadoista tuhansista 1990-luvun alussa Israeliin muuttaneista, jotka toivat mukanaan venäjän kielen sekä venäläisen ajatusmaailman.

Israelissa onkin alettu pohdiskella, löytyisikö presidentti Trumpin yhä salaisina pysyneille mutta julkisuuteen osittain vuotaneille rauhansuunnitelmille vaihtoehtoinen ratkaisu Venäjältä.

Venäjän mahdollisuuksia lisää se, että siltä löytyy vaikutusvaltaa palestiinalaishallintoon, kun taas itsenäistä valtiotaan ajavat palestiinalaiset torjuvat amerikkalaissuunnitelman etukäteen. Lisäksi Netanjahulla uskotaan olevan vaikeata asettua poikkiteloin Putinia kohtaan, jos Venäjältä löytyy vakavasti otettava rauhanaloite.

Kuva tarkentunee kesäkuun aikana, kun Yhdysvallat pian muslimien pyhän paastokuukauden Ramadanin jälkeen aikoo julkistaa rauhansuunnitelmansa edellyttäen, että Israeliin on ensin muodostettu uusi hallitus. Yleisesti odotettua kahden valtion ratkaisua se tuskin tuo, enimmillään ehkä itsehallinnon ja palestiinalaispakolaisten uudelleen asuttamiseksi suuren talousavun.

Israelin kesäisen lämpimässä säässä on myös muuta kuin politiikkaa, sillä Tel Avivissa toukokuun puolivälissä järjestettävät Eurovision laulukilpailut näkyvät ja kuuluvat lähes kaikkialla.

Israelissa nyt kolmannen kerran järjestettävä viisukilpailu onkin politiikan lisäksi näinä päivinä kuumin puheenaihe. Israel on panostanut paljon ja näkyvästi näihin kilpailuihin, joiden odotetaan tuovan maahan tuhansia viisuturisteja.

Mainoksia näkyy niin katukuvassa, televisiossa ja lehdissä ja pääsylippuja, niiden korkeasta hinnasta huolimatta, myydään kuumeisesti.

Kilpailut pidetään Tel Avivin keskustan ulkopuolella sijaitsevassa messukeskuksessa, mutta kaupunki on luvannut maksutta kuljettaa viisu- ja kutsuvieraat sinne linja-autoilla.

Kevään kukkulaa merkitsevä Tel Aviv aikoo laajentaa vieraanvaraisuuttaan opettamalla viikon kestävien eri kilpailujaksojen aikana matkailijoille heprean alkeita kisakylässä, joka nousee kaupungin keskuspuistoon.

Kaupunki on myös kehottanut ravintoloita ja kahviloita kohottamaan ilmettään sekä tarjoamaan matkailijoille erikoisruokia.
Mutta myös politiikka on mukana tämän vuotisissa Eurovision laulukilpailuissa, kun television jokavuotinen megatapahtuma on ehtinyt saada Israelia vastustavat tahot liikkeelle.

Boikottivaatimukset käynnistyivät välittömästi Israelin Netta Barzilain voitettua Portugalissa järjestetyn kilpailun viime vuonna.
Siitä huolimatta, että eri maiden taiteilijoita, joukossa myös suomalaisia, vaatii Israelin euroviisukilpailujen boikotointia, niin 41 maata lähettää esiintyjänsä kilpailuihin. Suomea edustaa Darude.

Viisunäyttämöllä esiintyy myös popin kansainvälinen kuningatar Madonna, jonka tiedetään laulavan kaksi kappalettaan. Hänen mukanaan, suureen tyyliin, matkustaa 160-henkinen seurue, mistä kokonaiskustannuksiksi tullee miljoona dollaria. Niistä on luvannut vastata israelilais-kanadalainen miljardööri, joka saapuu paikalle omalla yksityiskoneella.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

Rony Smolar