Rony Smolar – Israel-uutisviikko 13.5.2019

Kulunut viikko oli Israelissa tunteiden vuoristorataa, sillä niin tapatumarikkaat nuo seitsemän päivää olivat.

Israelissa oli jokavuotisessa tapahtumassa juuri muisteltu kansanmurhan holokaustin kuutta miljoonaa uhria, kun yhteenotot Gazan rajalla kärjistyivät hieman yli kahden vuorokauden mittaiseksi, mutta useita kymmeniä uhreja vaatineeksi mini-sodaksi.

Yhteenotot olivat noina päivinä vain kiihtymään päin ja uhriluvut kasvamassa, kun Egyptin ja YK:n rauhanvälittäjät kiihkeiden neuvottelujen tuloksena onnistuivat aikaansaaman tulitauon. Siihen liittyi myös hintalappu; nimittäin Persianlahden öljyrikas valtio Qatar tuli apuun ja lupasi Gazalle kymmenien miljoonien kuukausittaisen avustuksen.

Osapuolet olivat pikaiseen tulitaukoon valmiita, vaikka heti perään Gazasta uhottiin, että juuri heidän joukkonsa olivat taistelujen voittajia, kun taas Israelissa pääministeri Benjamin Netanjahua moitittiin taistelujen liian nopeasta päättämisestä.

Erityisesti Gazan raketti- ja ohjusiskuja päiviä suojassa viettäneet Israelin eteläosien sadat tuhannet asukkaat pettyivät nopeaan tulitaukoon, sillä he olivat toivoneet maan armeijan tekevän lopun vuosia jatkuneille hyökkäilyille. Nyt käyty yhteenotto ei sitä tehnyt ja Israelissa uskotaan yleisesti, että on vain ajan kysymys, milloin Gazan rajalla leimahtaa uudelleen.

Netanjahua moittineet epäilevät hänen suostuneen pikaiseen tulitaukoon pelastaakseen kevään suurtapahtuman, tällä viikolla Tel Avivissa järjestettävät Eurovision laulukilpailut.

Katkeroituneet israelilaiset vitsailevat nyt, että Euroviisut määrittelevät maan turvallisuuspolitiikkaa. Mutta noina yhteenottojen päivinä Netanjahun vaihtoehdot olivat vähissä, sillä Gazasta ammutut raketit lensivät aivan Israelin keskiosien tuntumaan, ja vihollisuuksien jatkuminen olisi todennäköisesti pilannut viisuviikon.

Mutta myös puolustusministerin salkkua hallussa pitävä Netanjahu tuskin haluaa leimautua myöntyväisyyspolitiikoksi ja kun vahvistettuja israelilaisjoukkoja on edelleen pidetty Gazan rajalla, niin keskeytyneille yhteenotoille on odotettavissa jatkoa.

Viime viikolla kaatuneiden päivänä ja sitä heti seuranneena itsenäisyyspäivänä tunteet olivat pinnassa, kun israelilaiset pohdiskelivat kohtaloaan ääneen. Nimittäin maa on perustamisestaan 1948 lähtien jatkuvasti joutunut puolustautumaan ja käymään sotia, sekä torjumaan maan olemassaolon oikeutusta epäilevien hyökkäilyiltä. Mikään muu jäsenvaltio YK:ssa ei ole joutunut samanlaisen kohtelun kohteeksi.

Tällaisessa tilanteessa Israelin itsesuojeluvaisto on korostunut ja maata puolustetaan kaikissa tilanteissa. Siksi alueen ylivoimaisena sotilasmahtina Israel ei jatkossa aikoisi sietää iranilaismielisten joukkojen toistuvia hyökkäilyjä Gazasta.

Laajemmassa kuvassa Israelin jatkotoimet voivat liittyä Yhdysvaltojen viime aikaiseen sotilaalliseen vahvistumiseen Lähi-idässä, mihin kiristyneessä tilanteessa liittyy jopa tunnustelut yhtenäishallituksen muodostaminen Israelin pääoppositiopuoleen kanssa.
Nimittäin, Israelin lailla Yhdysvallat pitää Irania suurimpana uhkana Lähi-idässä, ja kun monet merkit, kuten Iranin tuore ilmoitus, että maa lakkaa noudattamasta osaa kansainvälistä ydinsopimusta, niin vaarana on laajempi yhteenotto alueella.

Uhattuna ja pakotteiden takia taloudellisesti ahtaalle joutunut Iran saattaa tulla provosoiduksi Persianlahden öljynkuljetusreitillä, minne Yhdysvallat on juuri lähettänyt lentotukialuksen, pommikoneita sekä sotilaita. Tiedustelutietojen perusteella Yhdysvallat epäilee Iranin suunnittelevan iskuja Syyriassa ja Irakissa olevia amerikkalaisjoukkoja tai liittolaismaita vastaan ja siksi amerikkalaiset ovat siirtämässä alueelle myös Patriot-ohjustorjuntapattereita.

Israelin turvallisuuskabinetin eräs ministeri totesi eilen myös Israelin varautuvan Yhdysvaltojen ja Iranin keskinäisiin yhteenottoihin, minkä lisäksi hän uskoi Israelin rajoilla toimivien iranilaismielisten joukkojen voivan iskeä Iranin puolesta tai että Iran voisi itse laukaista ohjuksia Israeliin, Yhdysvaltojen liittolaismaahan.

Iranin kannattajat Lähi-idässä ovat lähinnä shiia-muslimivaltiot sekä pienimuotoisia sotia käyvät eri aseelliset liittolaiset, ja siksi valtaosa alueen maista pitää juuri Irania rauhattomuuksien lietsojana.

Tämä näkyi mm. juuri käydyssä Gazan yhteenotossa, kun joukko Saudi Arabian vaikutusvaltaisia lehtimiehiä ja politiikan tutkijoita viime viikolla ilmaisi avoimen tukensa Israelille.

” Sydämemme on kanssanne. Suojelkoon Allah Israelia ja sen kansaa”, kirjoitti Lähi-idän strategian ja laillisuuden tutkimuskeskuksen entinen johtaja Abd Al-Hamid Al-Hakim. Tämä Saudi Arabian Jeddassa julkaistu poikkeuksellinen kannanotto tuskin tapahtui ilman kuningashuoneen siunausta.

Tämä on nähty pahana takaiskuna Gazan mutta myös kaikille palestiinalaisille, jotka yleensä ovat voineet nauttia arabiveljien laajaa myötätuntoa.

Jo aikaisemmin oli kuulunut kannanottoja, joissa palestiinalaiskysymyksen vuosikymmeniä jatkuneen ratkaisemattoman tilanteen väitetään vähitellen kyllästyttäneen arabiveljiä.

Palestiinalaiset pelkäävätkin joutuvansa syrjään Lähi-idän pitkän konfliktin keskiöstä, kun Israelin olemassaolo on yhä laajemmin jo tunnustettu ja kahtia jakautunut palestiinalaishallinto on vuorostaan juuttunut keskinäisiin erimielisyyksiin sekä riitaantunut ratkaisun avaimia pitävän Yhdysvaltojen kanssa.

Mutta palestiinalaisasia on yllättävältä taholta saanut uutta potkua, kun hätiin tullut Israelin arabiväestö on viime aikoina intoutunut muistuttamaan palestiinalaisista juuristaan.

Tämä näkyi ja kuului itsenäisyyspäivänä pohjois-Israelissa ja viranomaisten luvalla vietetyssä nakba-eli katastrofipäivän muistotilaisuudessa, missä Palestiinan liput olivat näkyvästi esillä ja missä puheet ja musiikki muistuttivat, että Israelin vähemmistöstä viidesosa on palestiinalaisia. Tosin, Israelissa heistä käytetään Israelin arabi nimitystä.

Palestiinalaisille Israelin itsenäistyminen muistuttaa heitä joka vuosi omasta kansallisesta katastrofista, joka heidän mukaansa vei heiltä oman valtion perustamisen.

Israelin arabiväestön aktivoituminen johtuu nyt siitä, että toisen ja kolmannen polven palestiinalaiset alkavat pikku hiljaa unohtaa kansallisen identiteettinsä ellei siitä vuosittain muistutettaisi.

Mutta he ovat koko Israelin itsenäisyysajan olleet demokratiaa noudattavan juutalaisvaltion kansalaisia ja nauttineet oikeuksista ja vapauksista, sekä elintasosta, mistä asukkaat useimmissa arabimaissa ovat voineet vain uneksia. Siksi juuri kukaan ei suostu muuttamaan Palestiinan valtioon, jos sellainen joskus syntyisi.

Useimmat tiedostavat, etteivät vaikeudet palestiinalaisten elinolosuhteissa yksin johdu Israelista, vaan lähinnä korruptoituneesta palestiinalaishallinnosta, jota moititaan miljardien avustusdollarien kavaltamisesta sekä varojen suuntaamisesta muualle kuin väestön hyvinvointiin.

Israelin oman luotaimen epäonnistuneen laskeutumisen jälkeen Kuun pinnalle huhtikuussa, israelilaisten katseet ovat jälleen avaruudessa. Nimittäin kiinnostuksen kohteena on amerikkalaisen avaruusviraston NASAn syyskuussa laukaistavan avaruusaluksen astronautti. Hän on israelilais-ruotsalainen ja lisäksi Ruotsin ensimmäinen naisastronautti.

41-vuotias Jessica Meir on sekä Ruotsin että Yhdysvaltojen kansalainen, ja hänen äitinsä on ruotsalainen, mutta Israelin itsenäisyyssotaan osallistunut isä israelilainen. Siitä tämä poikkeuksellinen kiinnostus Israelissa johtuu.

Khazakstanista laukaistavassa aluksessa on myös kaksi muuta astronauttia, joiden kanssa Jessica Meir, avaruuskävelyn lisäksi, aikoo suorittaa joukon tieteellisiä tutkimuksia.

Israelilaisen lehtitiedon mukaan Jessica Meir on kolmas avaruudessa käynyt juutalaisnainen ja kaikkiaan 15. avaruuteen lähetetty juutalainen.

Kun astronauttien on sallittu ottaa kansainväliselle avaruusasemalle mukaansa muutamia henkilökohtaisia esineitä, niin Jessica Meir ottaa Israelin pienoislipun sekä seitsenhaaraisella Menora-kyntteliköllä koristellun sukkaparin.

Avaruusasioita lukuun ottamatta israelilaiset tuntuvat kansainvälisen tutkimustuloksen valossa kääntävän katseensa vain harvoin kohti taivasta. Nimittäin amerikkalaisen Pew tutkimuskeskuksen mukaan israelilaisista vain 27% rukoilee päivittäin. Luku on poikkeuksellisen alhainen, kun 102 maata käsittäneessä tuoreimmassa tutkimuksessa keskimäärinen osuus maapallolla oli 49%.

Israelin kohdalla poikkeus on erityisen huomattava juuri Lähi-idässä, missä valtaosa alueen muslimiväestöstä, islamin määräysten mukaisesti, rukoilee viidesti päivässä. Juutalaisuudessa rukoillaan kolmasti päivässä.

Israelilaiset eivät tutkimuksen mukaan kuitenkaan ole aivan poikkeavia, sillä siitä käy ilmi, että mitä korkeampi maan asukaskohtainen bruttokansantulo eli varallisuus on, sitä vähemmän ihmiset rukoilevat.

Hyvinä esimerkkeinä tutkimus ottaa köyhän Afganistanin, missä lähes koko väestö päivittäin rukoilee, kun vastaavasti hyvin korkean kansallisen varallisuuden omaavista norjalaisista vain 18% hiljentyy päivittäin rukoilemaan.

Mutta kun varallisuustekijä otetaan mittariksi, niin vauras Yhdysvallat on siinä poikkeus, sillä tutkimuksessa käy ilmi, että 55% amerikkalaisväestöstä rukoilee päivittäin. Tulosta on tulkittu siten, että Yhdysvalloissa eri uskonnoilla on avoimiksi ja houkutteleviksi kuvatut markkinat, missä jäsenistä käydään kilpailua.

Myös tulojen epätasaista jakautumista, pidetään tässä yhtenä syynä ja siksi myös Yhdysvalloissa vähempivaraiset rukoilevat varakkaampia useammin.

Rukoilun megahetki koettiin viime perjantaina, kun paraikaa vietettävänä islamin pyhän paastokuukauden Ramadanin hartauteen Jerusalemin Temppelinvuorella osallistui 180.000 rukoilijaa.

Israelin viranomaiset olivat rauhallisesta yleistilanteesta johtuen sekä hyvin sujuneesta yhteistyöstä palestiinalaishallinnon kanssa päättäneet helpottaa rukoilijoiden liikkumista eri puolilta Jordanjoen länsirantaa kohti Jerusalemia. Sen seurauksena tuohon Ramadanin ensimmäiseen perjantain rukoustilaisuuteen osallistui puolet enemmän kuin vuosi sitten.

Poikkeuksena monista aikaisemmista vuosista tänä vuonna rukoustilaisuus päättyi välikohtauksitta. Vaikka turvallisuusjärjestelyt olivat mittavat, niin poliisit ja rajasotilaat pyrkivät provokaation välttämiseksi pysymään mahdollisimman näkymättömissä.

Neliökilometrin kokoisella Temppelinvuorella sijaitseva al-Aqsa-moskeija tunnetaan Saudi Arabiassa sijaitsevien Mekkan ja Medinan jälkeen islamin kolmanneksi pyhimpänä paikkana.

Koska paikalla ovat sijainneet myös kaksi juutalaisten muinaista temppeliä sekä näihin päiviin saakka säilynyt temppelin länsimuuri, niin se on juutalaisen maailman pyhin rukouspaikka.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

Rony Smolar