Rony Smolar – Israel-uutisviikko 7.11.2022

Kansa on Israelissa puhunut äänestämällä viime tiistaina maan pitkäaikaisimman pääministerin ja politiikan keskiössä vuosia olleen Benjamin Netanjahun puolentoista vuoden jälkeen takaisin valtaan. Olivathan nämä vaalit, kuten myös neljä aiempaa olleet juuri kansanäänestyksiä hänen paluustaan. Siksi vähemmälle huomiolle tahtoivat jäädä monet ajankohtaiset ja yhteiskunnan kannalta tärkeät vaaliteemat.

Viime torstaina vahvistettu vaalitulos oli tällä kertaa niin selvä, että sen uskotaan nyt avanneen Israelissa pitkään vallinneen poliittisen umpisolmun ja siten takaavan tulevalle hallitukselle työrauhan neljäksi vuodeksi eteenpäin. Samalla Netanjahun oma Likud-puolue säilytti kymmenestä valitusta puolueesta suurimman aseman, minkä lisäksi hänen johtamansa liittouma ylsi 64:een paikkaan 120-paikkaisessa parlamentissa Knessetissä.

Lähes seitsemän miljoonaa äänioikeutettua halusi tällä kertaa poikkeuksellisen aktiivisesti osittaa poliittisen tahtonsa, mikä näkyi 71%:n äänestysvilkkautena, parhaimpana sitten vuoden 2015 vaalien.

Vaalituloksen yleisilmeeksi muodostui se, että Netanjahun oikeistoliittouma yhdessä äärioikeiston sekä vanhoillisten uskontopuolueiden avulla kasvatti merkittävästi kannatustaan, kun taas istuvan pääministerin Yair Lapidin johtama liberaali keskustavasemmisto kärsi kirvelevän tappion.

Kohtaloonsa alistunut Lapid myönsi nopeasti tappionsa ja vahvisti oppositiojohtaja Netanjahulle olevansa valmis tapana olevaan järjestelmälliseen vallansiirtoon, mihin vuonna 2018 vaalitappion kärsinyt Netanjahu ei kuitenkaan suostunut.

Vaalitulos vahvisti samalla vasemmiston täydellisen romahduksen, jopa niin, että entisenä pääministeripuolueena tunnettu Israelin työväenpuolue juuri ja juuri ylitti äänikynnyksen saavuttaen vain neljä kansanedustajapaikkaa. Lisäksi vasemmiston radikaalipuolue menetti kokonaan paikkansa oltuaan kolme vuosikymmentä edustettuna parlamentissa.

Näin Israel siirtyi selvästi oikealle, mikä oli myös vaalivoittajan, 18 kuukautta oppositiossa olleen Netanjahun tavoite, vaikka jatkossa on mielenkiintoista seurata, miten hän aikoo jakaa valtaa rakettimaista nousua Knessetin kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi tehneen radikaalioikeiston kanssa. Jonkinlaista poliittista kiitollisuuden velkaa Netanjahu joutunee kuittaamaan, vaikkei hän haluaisikaan antaa keskeisiä ministerinsalkkuja oman Likud-puolueensa ulkopuolelle. Niitä ovat mm ulko-, puolustus,- oikeus- sekä sisäisen turvallisuuden salkut.

Myös valtionvarainministerin salkku on yksi keskeisiä salkkuja, jota tavoittelee vaalien yhtenä voittajana pidetyn suurimman uskontopuolueen johtaja. Juuri uskontopuolueille nyt syntynyt vaalivoitto merkitsee paljon; suurperheille sekä uskonnollisille laitoksille se tietää valtion avokätisiä avustuksia sekä samalla irtautumista viime vuosien hallinnon maallistuneesta otteesta.

Vaalitulosta onkin yleisesti kuvattu juutalaisen kansallisen aatteen eli sionismin sekä ortodoksisen juutalaisuuden riemujuhlaksi ja siksi lehdistön otsikoissa on näkynyt kysymys: Halusimmeko todellakin tällaisen vaalituloksen?

Ja syynä on se, että Netanjahun tuleva hallitus on itsenäisen Israelin historiassa poikkeuksellinen, sillä se on maan oikeistolaisin, mikä samalla nojaa uskontopuolueiden sekä äärikansallismielisten 64:n edustajan kannatukseen. Jotkut israelilaislehdet ovat jopa ehtineen pohdiskella olisiko Israel matkalla kohti teokratiaa eli hengellisten johtajien hallitsemaa valtiomuotoa.

Mutta siihen demokratiaa sekä oikeusvaltion periaatteita yhä kunnioittavassa valtiossa tuskin ollaan menossa, vaikka nyt vaihtuvan hallituksen vapaamielisten säädösten uskotaan tulevan nyt uuteen tarkasteluun. Sen lisäksi tuon tuosta julkisuuteen noussut keskustelu valtion ja uskonnon välisestä suhteesta saattaa saada uusia näkemyksiä. Mutta tulevan hallituksen suurimmassa puolueessa eli Netanjahun johtamassa Likud-puolueessa tiedetään esiintyvän täysin maallistuneita näkemyksiä ja siksi oletettavaa on, ettei valtion perustamisesta lähtien oikeuslaitoksen valvonnassa vallitsevaan status quo-tilaan edes tässä hallituksessa haluta kajota, vaikka houkutuksia varmaankin ilmennee.

Pohdittavaksi on jo nyt noussut kysymys siitä, miten Netanjahu aikoisi toppuutella vaalivoittonsa ratkaisijan osassa olevaa sionistista uskontopuoluetta ja sen kaksi tulisieluista johtajaa, Itamar Ben-Gviriä sekä Bezalel Smotrichia, joista jatkossa vielä kuullaan. Nimittäin he olivat vaalikampanjan aikana provosoivasti ilmaisseet mielipiteensä maan arabiväestöstä sekä palestiinalaisista. Sen lisäksi heidän näkemyksensä mukaisesti Israelin rajojen tulisi ulottua Vanhan Testamentin mukaisesti Välimereltä Jordanjokeen asti eikä sillä alueella tulisi asua muita kuin juutalaisia.

”Tänne on vihdoin tullut isäntä, joka laittaa asiat järjestykseen”, kuuluu Israelin äärioikeiston uhoavan.

Tällaista kansainvälinen yhteisö tuskin hyväksyy, varsinkin jos se liitetään osaksi Netanjahun hallitusohjelmaa. Siitä on varoittanut niin presidentti Joe Biden kuin Persianlahden tuoreet rauhankumppanit. Biden onkin jo ilmoittanut soittavansa tällä viikolla onnittelupuhelunsa Netanjahulle. Ei ole mikään salaisuus, että Biden olisi toivonut Yair Lapidia vaalien voittajaksi.

Valtiojohtajista ensimmäisinä onnittelivat Netanjahua hänen aatetovereinaan pidetyt Italian vastavalittu pääministeri Giorgia Meloni sekä Unkarin pääministeri Viktor Orbàn. Naapurimaista Egyptistä ja Jordaniasta ei toistaiseksi ole kuulunut mitään.

Palestiinalaishallinnon presidentti Mahmud Abbas totesi ääntenlaskennan ollessa kesken, että Israel oli jo mitätöinyt kahden valtion ratkaisumallin eikä tulevalta hallitukselta odoteta mitään hyvää. Ja kolme kuukautta rauhallisena pysynyt islamistien hallinnoiman Gazan mielipide vaalituloksesta ilmaistiin ampumalla raketteja Israeliin.

Koska viimeaikaisten veristen yhteenottojen uskotaan palestiinalaisalueilla vaalituloksen seurauksena jatkuvan, jopa yltyvän, on Yhdysvaltojen ulkoministeri Antony Blinken viime päivinä puhutellut osapuolia ja vedonnut rauhan ja järjestyksen palauttamiseksi.

Vaarana on ollut, että lyhyessä ajassa kymmeniä palestiinalaisuhreja vaatineet yhteenotot saattavat ryöstäytyä palestiinalaisten uudeksi, kolmanneksi kansannousuksi.

Vaalien jälkeinen aikataulu on seuraava: Sen jälkeen, kun vaalitulos ylihuomenna keskiviikkona on virallistettu ja luovutettu presidentti Isaac Herzogille, hän nimittää enemmistöhallituksen tunnustelijaksi valitun kansanedustajan, jolla katsotaan olevan siihen parhaimmat mahdollisuudet. Siitä hän perinteen mukaisesti keskustelee kaikkien kymmenen valituksi tulleen puolueen edustajien kanssa.

Vaikka presidentillä on viikko aikaa nimetä tunnustelijan, voi hän selvän äänestystuloksen perusteella tällä kertaa tehdä sen ilmoittamalla päätöksestään parlamentin puhemiehelle, joka vuorostaan tekee siitä ilmoituksen kansanedustajille. Siitä käynnistyy 28 päivää kestävä hallituksen tunnustelutehtävä, mihin presidentti harkintansa mukaisesti voi tarvittaessa myöntää kahden viikon lisäajan.

Netanjahun kerrotaan jo aloittaneen epäviralliset tunnustelut kuudennen hallituksensa kokoamiseksi. Salkkujako voi osoittautua odotettua vaikeammaksi, kun kaikki vaalivoittoon vaikuttaneet viisi puoluetta tavoittelevat merkittäviä ministeriöitä. Vaikeutta lisää myös se, että puolueet valvovat tarkoin vaalitavoitteidensa esiintymistä hallitusohjelmassa. Israelin lehdistö arvelee juuri tämän tulevan Netanjahulle vaikeaksi, sillä Israelin ulkosuhteiden pelätään vaarantuvan radikaaliksi muuttuvan politiikan seurauksena.

Jotkut israelilaiset kolumnistit ovat ehtineet nimitellä joitakin Netanjahun hallituskumppaneita fanaatikoiksi ja varoittaneet uuden hallinnon myötä demokratian vaarantuvan ja maan olevan vaarassa muuttua. Tämä näkemys on noussut julkiseen keskusteluun, kun radikaalit ovat esittäneet itsenäisen oikeuslaitoksen rajoittamista ja alistamista poliitikkojen valvontaan. Se olisi oikeusvaltion loppu, minkä seurauksena Israel joutuisi mm kansainvälisten talouspakotteiden kohteeksi, on arveltu.

Tällä synkällä arviolla erityisesti lehdistö on halunnut varoittaa demokratiaa ja talouselämää kohtaavista vaaroista, jopa katastrofista, minkä jokainen israelilainen välittömästi tuntisi elintasossaan. Netanjahu joutuukin vaalimaan maailmanlaajuisessa talous- ja energiakriisissä melko hyvin pärjänneen Israelin taloutta, missä inflaatio on taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n jäsenmaiden toiseksi alin ja talouskasvu järjestön korkeimpia.

Israelin vaalituloksesta päätellen ongelmallinen Jordanjoen länsiranta säilyy Israelin ja Palestiinan kiistan keskiössä, vaikka poliittiset ongelmat eivät olekaan tuon alueen ainoat. Nimittäin tuolla 6000 km2 alueella on rikas ja monimuotoinen raamatunaikainen eläimistö ja kasvisto, puroja, jokia ja laaksoja, joiden olemassaolon uhkana ovat tiestön, asutuksen sekä yrityskeskittymien voimakas leviäminen. Tämä kävi ilmi viime viikolla Jerusalemin ja Länsirannan luonnonsuojelujärjestön kokouksessa, missä aiheena oli ”Luonto geopolitiikan keskiössä”.

Ympäristösuojelun koordinaattori tohtori Matan Nachum oli kokousta varten valmistanut luettelon Länsirannalla luontoa vaarantavista rakennuskohteista, joista monet saastuttavat ympäristöä ja ovat esteenä alueen eläimistön liikkumiselle ja leviämiselle. Eläimistä eniten kärsivät perhoset, kilpikonnat, hyeenat ja kauriit ja kasvistoa tuhoavat eniten rakennustyömaat ja alueelle jätetyt rakennusjätteet.

Siksi kokous päätyi vaatimaan Jordanjoen länsirannalle rakennuslupien merkittävää rajoittamista, tarkempaa valvontaa sekä toimijoille suurempaa vastuullisuuta.

Ja lopuksi: Israelin lämpimät rantavedet ovat syysmyrskyjen muualla viilentämien vesien seurauksena vuotuisena ilmiönä vetäneet puoleensa haikaloja. Erityisesti maan keskiosassa sijaitsevan rannikkokaupungin Haderan voimalaitoksen Välimereen laskema lauhdevesi tuo rannan tuntumaan haiparvia, joita ihmiset saapuvat ihastelemaan. Rohkeimmat eli sukeltajat ovat valinneet tarkkailun aivan haiden läheisyydessä, mistä he ovat välittäneet hienoja kuvia kahdesta hailajista, sumuhaista ja hietahaista.

Viranomaiset ovat varoittaneet häiritsemästä näitä harvinaisia vieraita, jotka ovat tulleet ruokailemaan lämpimien vesien äärelle, missä niille kelpaavia pikkukaloja on runsaasti tarjolla. Tutkimusten mukaan Välimeren tehokalastus on merkittävästi vähentänyt suurikokoisten haikalojen ravinnonsaantia. Täysikasvuinen sumuhai kasvaa kolmemetriseksi ja painaa jopa 350 kiloa kun taas hietahai on kooltaan pienempi ja painaa noin 100 kiloa. Nämä molemmat hailajit on kansainvälisesti luokiteltu uhanalaisiksi.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR