Pioneerilähetti Anna Deikun tekee venäjänkielistä juutalaistyötä Yhdysvaltojen itärannikolla
Vuonna 1981 Helsingissä Aleksanterinkadulla seisoimme suuren bussin vieressä ja siunasimme ystäväjoukkona kahta ystävää lähtemään Eurooppaan lähetysmatkalle. Bussi oli nimetty Tirsaksi. Asuntoautoksi rakennettu bussi oli suomalaisen kristityn juutalaistyöhön lahjoittama auto. Patmosystävät kokoontuivat siunaamaan tätä bussia ja kahta nuorta suomalaista sisarta heidän matkalleen, jonka määränpää oli Italia.Työ oli entisen Neuvostoliiton maista tulleiden juutalaisten kohtaamista ja auttamista.
Tästä alkoi Anna Deikunin taival Patmoksen lähettinä. Toisin kuin toisen pioneerilähettiperheemme, Suorttien matka, Annan tie ei vienyt kohden itää vaan Italian kautta kohden Yhdysvaltojen itärannikkoa, jossa hän tulisi tekemään pitkän elämäntyön yhdessä puolisonsa Alex Deikunin kanssa. Lähetyskenttä oli kuitenkin sama: venäjänkielinen juutalaistyö.
Italian työ alkoi Rooman lähistöllä Ladispolissa ja Ostiassa, johon venäjänjuutalaisia tuli junilla eri puolilta entisen Neuvostoliiton alueita. Elettiin vielä ennen glasnostin ja perestroikan aikaa, mutta jo tuolloin juutalaisia pääsi lähtemään pois maasta. Italian työssä Anna tapasi myös tulevan puolisonsa, evankelista ja pastori Alex Deikunin. Anna ja Alex menivät naimisiin Roomassa ja perustivat sittemmin kodin New Yorkiin, kun Brooklynissa toiminut venäjänkielinen seurakunta tarvitsi työntekijää. Alex toimi pastorina, Anna pyhäkoulun opettajana ja lasten työssä pitäen kerhoja ja leirejä. Annan entiset leiriläiset ovat nyt seurakuntien johtajistossa ja muissa hengellisissä tehtävissä.
Anna ja Alex saivat kaksi tytärtä (nykyisin Anna on kolmen lapsenlapsen isoäiti ja neljättä lastenlasta odotetaan syntyväksi elo-syyskuun vaihteessa). Perhe palveli yhdessä venäjänkielisiä seurakuntia Brooklynissa.
Beth Shalom -srkn pastori, Juri Popov ja Anna Deikun.
Sairastettuaan pitkään Alex sai taivaskutsun vuonna 2013. Siitä lähtien Anna on tehnyt työtä yksinään toimien Beth Shalom -seurakunnan yhteydessä. New Yorkissa ei ole julkista liikennettä samalla tavalla kuin meillä ja monet juutalaisvanhukset eivät pääse kokouksiin ilman apua. Anna onkin uskollisesti kuljettanut heitä kokouksiin. Myös sielunhoitopuhelut vievät aikaa ja Anna vetää myös naisten raamattupiiriä.
Vieraillessani Anna Deikunin työkentällä elokuun puolivälissä, osallistuimme yhdessä Beth Shalom-seurakunnan kokoukseen. Pastori Juri Popov saarnasi, seurakunta ylisti Herraa, siunasi nuoren juutalaisen lähtemään lähetystyöhön, siunasi keskiaasialaista perhettä. Tapasimme useita Annaan tukeutuvia juutalaisia, jotka kertoivat, että Anna on heidän uskollinen auttajansa ja luotettunsa. ”Jos minulla on jokin hätä, tiedän, että voin soittaa Annalle vaikka kahdelta aamuyöllä ja hän lähtee minun luokseni jos olisin kiireellistä apua vailla”.
Patmoksen hankkima auto on Annan työväline.
Kokouksen jälkeen lähdimme kotivierailulle. Megakaupunki New Yorkissa parkkipaikan etsiminen kesti tunnin. Rukoiltuamme paikkaa, saimme lopulta paikan ja pääsimme kohtaamaan Ukrainan juutalaista Nellyä, joka asui kolossimaisessa kerrostalossa, pienessä vuokra-asunnossa, melkein täysin sairauksiensa sitomana kotiinsa. Nelly on kuitenkin valoisa, saa lauluja Herralta ja evankelioi jokaista hänen luonaan käyvää kotiavustajaa. Mukanamme oli seurakunnassa vapaaehtoisena toimiva Alya, joka hänkin tullut entisestä Neuvostoliitosta. Vietimme siunatun hetken Nellyn luona ja saimme rukoilla yhdessä ja rohkaista toinen toistamme.
Monet iäkkäämmät juutalaiset ovat samassa tilanteessa, kodeissaan, liikuntarajoitteisia, joille kotikäyntien ja puheluiden tärkeys on todella merkittävä. Totesin, että työ on aivan samanlaista riippumatta siitä, ollaanko idässä vaiko lännessä: juutalaisvanhukset tarvitsevat rohkaisua, rukousta, apua ja läsnäoloa. Heidän tarpeensa ovat samanlaiset. Vaikka humanitaarista apua ei siinä määrin tarvita, kuin itätyössä, täälläkin monet sinnittelevät toimeentulonsa keskuudessa.
Suurena rohkaisuna Annan työssä paikallisesti on ollut New Yorkissa säännöllisesti kokoontuva Suomi-naisten piiri, jossa ovat mukana Kuvan ja Sanan perustajan, Ensio Lehtosen sisarentytär, Ritva-Liisa Sobottka sekä Helvi Azaro (Markku Vuorisen sisarenakin tunnettu), joiden rukoustuki ja rohkaisu ovat merkinneet Annalle hyvin paljon. Deikunit, Sobottkat ja Azarot ovat perheinä myös olleet ystäviä pitkään.
Ritva-Liisa Sobottka on ollut suuri tuki lähetillemme.
Anna Deikun on toiminut 38 vuotta lähettinämme. Vuodesta 2021 jos Herra suo, tulee 40-vuotisen lähettitaipaleen juhlavuosi. Anna toivoo saavansa tehdä työtä niin kauan kuin Herra voimia antaa. Hän kiittää kaikkia lähettäjiään uskollisuudesta työssä ja jatkuvasta rukouksesta. Etäisyydet ovat pitkiä, liikenne moottoriteillä on hyvin vilkasta ja Anna onkin hyvin kiitollinen jatkuvasta rukouksesta ja tuesta. Myös venäjänjuutalaiset ystävät kiittävät tuesta ja rukouksesta.
PIRKKO SÄILÄ
Anna Deikunin työtä voi tukea liittymällä Annan lähettäjäperheeseen: