Rony Smolar – Israel-uutisviikko 16.9.2019

Uuvuttavan pitkä ja poikkeuksellisen kuuma vaalitaisto on vihdoin kääntymässä huomenna Israelissa pidettäviin parlamenttivaaleihin.

Israelilaisia, ja oikeastaan koko Lähi-itää, jännityksessä pitäneet ennenaikaiset vaalit ovat jo toiset vajaan puolen vuoden sisällä ja niihin on tällä kertaa kasaantunut paljon odotuksia ja paineita, kun niiden toivotaan vihdoin ratkaisevan maan poliittisen pattitilanteen. Olivathan huhtikuussa pidetyt edelliset vaalit ratkaisemattomina päättyneet lähes fiaskoon, vaikka niissä demokratia toteutuikin.

Edellisten vaalien jälkeen Israelin arki, kuten myös omat uutisraporttini, ovat täyttyneet vaaliaiheista, mikä osoittaa vaalitulokseen ladatuista suurista odotuksista.

Niiden taustalla vaikuttaa se todennäköisyys, ettei huominen vaalitulos sittenkään tuo ratkaisua Israelin jähmettyneeksi kuvattuun sisäpoliittiseen tilanteeseen. Siksi välinpitämättömyys on viime päivinä iskenyt äänestäjiin ja pelättävissä onkin alhainen äänestysvilkkaus, sillä vaalipäivä on yleinen vapaapäivä ja lämpimän syyssään uskotaan houkuttelevan ihmisiä mieluummin rannoille ja luontoon.

Lisäksi äänestäjiä ärsyttää se, että puolueet ovat keskittyneet vain ottamaan mittaa toisistaan ilman, että vaalikeskusteluissa olisi käsitelty monia arkeen liittyviä yhteiskunnallisia kysymyksiä, kuten terveydenhuoltoa, kouluopetusta tai liikennepolitiikkaa. Nyt puolueet ovat kiistelleet siitä, mikä puolueista on oikeistolainen ja mikä vasemmistolainen ja mikä on uskonnollinen ja mikä maallistunut. Jopa Jumala on joutunut tulilinjalle, kun uskonnolliset syyttävät kilpailijoitaan sodan julistamisesta Kaikkivaltiaalle.

Äänestäjien laiminlyönnistä kertoo myös se, että vaaleja varten on pikaisesti muodostettu uusia puolueita ja puolueliittymiä, joiden aatteet ovat israelilaisilta enimmäkseen jääneet piiloon.

Mutta arkisista ongelmista vain turvallisuusasiat ovat läpi pitkän vaalikamppailun pysyneet käsiteltävistä asioista päällimmäisenä, eikä suotta, sillä Israelia ympäröi joka puolelta vihollisia, joiden päämääränä on juutalaisvaltion tuhoaminen.

Siksi turvallisuuskysymykset ovat saaneet vaalitaistosta yliotteen, mikä viime viikolla näkyi Israelin ilmavoimien iskuna Syyrian itäosassa sijaitsevaan iranilaistukikohtaan, missä yölliset räjähdykset kertoivat laajoista tuhoista. Lisäksi siellä sai surmansa useita iranilaisia, minkä Iran on uhannut kostaa.

Siltä varalta pääministeri Benjamin Netanjahu kävi muutama päivä sitten tapaamassa presidentti Vladimir Putinia, jolta hän toivoi saavansa Israelille vapaat kädet toimia Irania vastaan Venäjän valvomassa Syyrian ilmatilassa.

Netanjahu, joka viime vuosina on tavannut Putinin useita kertoja, oli tapaamisessa painottanut Iranin lisääntynyttä uhkaa, myös maan liittolaisten, kuten Gazassa Hamasin ja etelä-Libanonissa Hizbollahin aseellisen toiminnan muodossa.

Netanjahu oli lisäksi painottanut Putinille, ettei Israel sietäisi Iranin uhkailuja eikä maan ydinasetavoittelua, vaan vastaisi niihin parhaaksi katsomallaan tavalla. Matkalta palattuaan Netanjahu kertoi lehdistölle Putinin ja myös Venäjän puolustusministerin Sergei Shoigun ymmärtäneen Israelin turvallisuushuolet.

Niistä ajankohtaisin tulee kuitenkin Gazasta, mistä kuluneella viikolla laukaistiin raketteja Israelin eteläisiin rannikkokaupunkeihin, Ashdodiin ja Ashkeloniin. Tilanteen vakavuudesta kertoo se, että vaalikiertueella tuolloin ollut Netanjahu joutui hälytyssireenien ulvoessa keskeyttämään vaalipuheensa Ashdodissa, kun turvallisuusmiehet ohjasivat Mr. Turvallisuutena tunnetun Netanjahun rakettihyökkäykseltä suojaan.

Tuo ei Israelin eikä Netanjahun kannalta näyttäytynyt kovin hyvältä, päinvastoin nöyryyttävältä, kun merkittävän sotilasmahdin johtaja joutuu pienen terroriryhmän ahdistelemaksi.

Television suorassa lähetyksessä nähty välikohtaus on vaikuttanut israelilaisiin ja myös Israelin armeijan johtoon niin voimakkaasti, että nyt on kuultu vaatimuksia pitkään Gazasta tulleen uhan lopulliseksi katkaisemiseksi.

Myös Netanjahu itse ilmaisi israelilaisten keskuudessa yleistyneen käsityksen, minkä mukaan maan kärsivällisyys olisi pian loppumassa ja että on vain ajan kysymys, milloin Israel tekisi lopun Gazaa hallinnoivasta Hamas-järjestöstä. Sota voisi syttyä minä hetkenä hyvänsä, on Netanjahun vastaus ollut lehdistölle.

Israelissa lehdistö ja monet poliittiset asiantuntijat ovat viime aikoina todenneet huomisten vaalien toimivan asiasisällön puuttuessa lähinnä kansanäänestyksenä pitkään vallassa olleen Netanjahun politiikalle. Tämä selittyy sillä, että hänen vaalitaktiikkanaan on selvästi huomion pitäminen itsessään, hänen sanomisissaan ja tekemisissään. Lisäksi pääministerinä hän muutenkin saa paljon mediahuomiota.

Netanjahu on viime aikoina kuitenkin toiminut yllättävän tempoilevasti, eikä ollut yllätys se, että hän vain viikko ennen vaaleja lupasi äänestäjille liittävänsä Jordanjoen laakson osaksi Israelia. Kansainvälisesti jo tuomittu julistus oli selvästikin Netanjahulta vaalitemppu, sillä jos Israelissa oli nähty tarvetta tähän liitokseen, niin Netanjahun lähes 14:n vuoden aikana johtamat hallitukset olisivat voineet sen jo tehdä.

Mutta hallituksen eilinen viikkokokous antoi jo vihjeitä siitä, mitä odotettavissa olisi, jos Netanjahu muodostaisi myös seuraavan hallituksen.

Nimittäin, hallitus kokoontui kiistellyllä Jordanjoen länsirannalla ensimmäisen kerran sitten vuoden 2001. Israelin hallituksella ei ole ollut tapana kokoontua maan kansainvälisesti tunnustettujen rajojen ulkopuolella, mutta eilen se kuitenkin tapahtui Jordanjoen laaksossa sijaitsevassa siirtokunnassa.

Siellä hallitus päätti perustaa palestiinalaishallinnossa olevan Jerikon kaupungin läheisyyteen uuden siirtokunnan vahvistamaan Jordanjoen laakson aluetta, sitten kun se myöhemmin on tarkoitus liittää Israeliin.

Oikeusoppineet ja turvallisuusviranomaiset ehtivät kuitenkin eilen huomauttaa, että päätökseen liittyy monia ongelmia eikä liitos tule olemaan helppo.

Jordanjoen länsirannalla on yli 200 israelilaissiirtokuntaa, joiden kohtalo on määrä ratkaista neuvottelupöydässä palestiinalaisten kanssa, ellei Israel jatka niiden yksipuolista liittämistä maan omiin alueisiin.

Mutta Netanjahun viime hetken vaalilupauksiin ei oikein tahdota suhtautua vakavasti varsinkin, kun ne voisivat olla ristiriidassa Yhdysvalloilta piakkoin odotettavan rauhansuunnitelman kanssa. Sen lisäksi 25 Israelin johtavaa turvallisuusasiantuntijaa, joukossa Netanjahun entistä neuvonantajaa, varoittaa yksipuolisesti liittämästä osia Jordanjoen länsirannasta Israeliin.

Näinä aikoina Israel joutuu muutenkin olemaan odottavalla kannalla suhteessa liittolaiseensa Yhdysvaltoihin, kun presidentti Trumpin hallinnossa kaksi Israelille tärkeätä henkilöä viime viikolla erosi. Sen lisäksi Israel on huolestuneena seurannut Trumpin ja Iranin presidentin välille suunniteltua tapaamista, minkä lisäksi Washingtonista on kantautunut tietoja, joiden mukaan Yhdysvallat olisi valmis helpottamaan Iranin vastaisia talouspakotteita.

Tämä on jo ehditty tulkita siten, että Yhdysvallat olisi Netanjahun suureksi harmiksi päätymässä Iranin kanssa uuden ydinsopimuksen kannalle.

Mutta nyt viikonlopun aikana taktikoinnin mestarina tiedetty Netanjahu veti hihastaan uuden valttikortin, kun hän kertoi kauan puhutun Yhdysvaltojen ja Israelin välisen puolustusliiton olevan piakkoin syntymässä. Hän kertoi keskustelleensa astiasta presidentti Trumpin kanssa perjantaina ja että sopimusta hiottaisiin vielä Israelin vaalituloksen selvittyä.

Israelissa sopimukseen ei olla suhtauduttu kovinkaan innokkaasti, sillä se nähdään vain Netanjahun uusimpana vaalitemppuna. Vaikka se toisikin turvan erityisesti Iranin uhkailuja vastaan, niin epäilijöiden mielestä Nato-maiden keskinäistä puolustus- ja avunantosopimusta muistuttavana tämä sopimus rajoittaisi Israelin armeijan itsenäistä toimintaa alati rauhattomassa ja muuttuvassa Lähi-idässä.

Mutta jos israelilaisille äänestäjille nyt aivan loppumetreillä jää sellainen käsitys, että supervallan intressit eivät sittenkään ole aivan yhteneväiset pienen turvallisuudestaan huolestuneen liittolaismaan kanssa, voi Trumpin läheisenä tunnetun ja skandaalien ryvettämän Netanjahun vaalitappio olla jopa mahdollinen.

Vaikkei Netanjahun johtama Likud-puolue liittolaisineen saisikaan enemmistöä parlamenttiin, on hänellä eilisen ennusteen mukaan kuitenkin parhaimmat mahdollisuudet uuden hallituksen muodostajaksi. Mutta niin kävi myös edellisissä vaaleissa eikä siitä syntynyt uutta hallitusta.

Äänestämään menevien israelilaisten pohdittavaksi jää lopulta kysymys siitä, kuka olisi yhtä pätevä johtamaan monien ongelmien kanssa kamppailevaa maata, kuin Netanjahu. Siksi moraali saattaa lopulta joutua demokratian jalkoihin ja korruptioepäilyjen kohteena oleva Netanjahu päätyy sittenkin jatkamaan pääministerinä.

Vaaleissa vajaalla kuudella miljoonalla israelilaisella on huomenna oikeus valita edustajansa 120-paikkaiseen parlamenttiin Knessetiin. Äänioikeutetuista 79% on juutalaisia, 16% arabeja ja 5% muihin vähemmistöihin kuuluvia. Vajaa 600.000 äänioikeutettua asuu Israelin ulkopuolella, missä he Israelin vaalilain mukaan eivät kuitenkaan voi äänestää. Ainoastaan Israelin diplomaatit ja heidän perheenjäsenensä ja merimiehet voivat äänestää ulkomailla.

Koska Israelin kohtalo on aina kiinnostava, tulee myös ensi viikon uutisviikko-lähetykseni käsittelemään vaaleja ja erityisesti niiden jälkeisiä näkymiä niin Israelissa kuin koko Lähi-idässä. Onhan Israel jo vuosikymmeniä todistanut olevansa pitkä uutistapahtuma.

Ja lopuksi esimerkki kanssaihmisen myötäelämisestä:

Muutama vuosi sitten, kun Syyrian sisällissota riehui lähellä Israelin rajaa, tuhannet haavoittuneet ja apua tarvinneet syyrialaissiviilit hakeutuivat Israelin tarjoamiin ensiapu- ja avustuskohteisiin.

Israel oli perustanut rajan tuntumaan ison kenttäsairaalan, missä haavoittuneet saivat ensiavun ja mistä vakavammat tapaukset ja erityisesti lapset otettiin hoidettaviksi Israelin sairaaloihin. Kurjissa olosuhteissa eläneille vihollismaan viattomille siviileille jaettiin rajalla myös ruokaa, vettä ja vaatteita.

Nyt kenttäsairaalasta ja avustustoiminnasta vastannut, syyrialaisten ”Abu Yakubiksi” kutsuma israelilaislääkäri on siirtymässä eläkkeelle ja muutama päivä sitten hän hyvillä mielin muisteli tuota aikaansa levottomalla rajalla.

”Tuo humanitäärinen apu ei vihollismaan puolella todennäköisesti milloinkaan paljastuisi koko laajuudessaan, eikä se lähennä rauhaa Lähi-idässä, mutta minut se kuitenkin teki onnelliseksi. Saatoin toteuttaa Raamatusta löytyvän sanonnan, että se, joka pelastaa yhden elämän pelastaa koko maailman”, muisteli tuolla vihamielisellä rajalla työskennellyt sotilaslääkäri.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

Rony Smolar