Rony Smolar – Israel-uutisviikko 23.12.2019

Nimittäin, johtavan hallituspuolueen, oikeistolaisen Likudin johtajasta järjestetään tulevana torstaina sisäiset vaalit, mikä viime vuosina on lähinnä ollut rutiinia eikä ole tavoittanut uutisotsikoita. Mutta tällä kertaa vaalit on saanut paljon julkisuutta, kun panoksena on eritysti puolueen puheenjohtajuus. Puoluevaltuustolle vaalissa tulee vastattavaksi kysymys, annetaanko Benjamin Netanjahun jatkaa puolueen johtajana vai olisiko korkea aika vaihtaa vetovastuu.

Vaihto on nähty tarpeellisena, sillä kaksissa viimeisissä ennenaikaisissa vaaleissa puolue ei Netanjahun johdolla saavuttanut voittoa eikä hän kahdesta yrityksestä huolimatta kyennyt muodostamaan maahan hallitusta. Sen lisäksi Netanjahu on saanut kolme korruptiosyytettä ja oikeudenkäynti roikkuu Damokleen miekan lailla hänen päänsä yllä.

Voisiko hän yleensä johtaa hallitusta ja samanaikaisesti puolustaa itseään oikeudessa, Israelissa ihmetellään. Myös oikeuskanslerilta odotetaan lähiaikoina ratkaisua siitä, voiko syytteen saanut ylipäätään muodostaa Israelissa hallituksen.

Lisäksi mielikuva Netanjahun voittamattomuudesta on viime aikoina rapissut, kun mielipidetiedustelut ennustavat tulevan maaliskuun uusintavaaleissa vaalitappiota, jos hän johtaisi puoluettaan vaaleihin. Kuvaa ei paranna sekään, että hän yrittää kaikin keinoin pysyä vallassa eikä katso hyvällä kilpailijoita puolueessa.

Mutta juuri Netanjahulle ilmaantunut haastaja, Gideon Sa´ar, on pannut vauhtia Likud-puolueen kuumaan puheenjohtajavaaliin sekä palauttanut vaalit takaisin israelilaisten arkeen. Uutisissa seurataan tarkoin Netanjahun ja Sa´arin kampanjointia, jopa kaksintaistelua, mikä monien mielestä ennakoi vallan vaihtumista ja yhden aikakauden päättymistä Israelissa.

Yli vuosikymmenen yhtäjaksoisesti Israelia johtanut Netanjahu on puolueessaan kuitenkin vaikeasti syrjäytettävissä, siitä huolimatta, että häntä huomattavasti nuorempi Sa´ar on vedonnut puoluejäseniin julistautumalla uuden johtamiskulttuurin edustajaksi, mikä toisi vaalivoiton tulevissa vaaleissa.

Mutta pian Likud-puolueen vaalitaiston päätyttyä israelilaiset saavat varautua maaliskuun parlamenttivaaleihin tähtäävään kuumaan kampanjointiin, kun puolueet hakeutuvat uusiin asemiin.

Eipä käy kateeksi tuo äärimmilleen pingotettu demokratian toteutuminen, kun vuosi sitten alkanut ja nyt kolmannen kerran vaaleissa etsittävä poliittinen ratkaisu on lähestymässä lakipistettään. Ainakin israelilaisten äänestäjien kärsivällisyys on koetuksella.

Näin vuoden päättyessä Israelin media on pohtinut kulunutta vuotta; mitä se on israelilaisille antanut ja mitä jättänyt. Lehdistö on päätynyt lähes yksimieliseen vastaukseen: Ei kerta kaikkiaan mitään. 2019 on tulkittu vaalisuman, kampanjoinnin ja puolueiden poliittisen pelin seurauksena taantuman ja pysähtyneisyyden vuodeksi, missä kärsijänä on ollut koko kansa.

Siksi poliitikot saavat tulevien vaalien lähestyessä jatkossa tuntea äänestäjien odotukset.

——

Mutta poliittisessa kaaoksessa oleva Israel joutuu samanaikaisesti pitämään silmänsä avoimina myös kansainvälisillä areenoilla, missä maa jatkuvasti joutuu olemaan puolustuskannalla. YK ja erityisesti islamilaisten valtioiden sekä ns. kolmannen maailman muodostama yleiskokouksen enemmistö on ottanut tavakseen ahdistella Israelia palestiinalaisia puoltavissa äänestyksissä.

Tämä toistuu erityisesti näin vuoden lopulla, kun 193:n jäsenvaltion yleiskokouksessa Israel saa tällä kertaa vastaansa kaikkiaan 18 palestiinalaisia puoltavaa ja itseään tuomitsevaa äänestystä.

Käydyt äänestykset kulkevat aikaisemmilta vuosilta jo tutuksi tullutta latua ja tulos on yleensä ollut noin 170 palestiinalaisia puoltavaa, vajaa kymmenen vastustavaa ja alun toistakymmentä poissaolevaa tai tyhjää äänestänyttä valtiota.

Oma maamme Suomi äänestää poikkeuksetta palestiinalaisia tukevan EU:n yhteisen kannan mukaisesti. Niin kävi viimeksi viime viikolla.

Monet YK:n jäsenvaltiot ovat avoimesti myöntäneet, ettei Israel yleiskokouksessa saa oikeudenmukaista kohtelua, vaan joutuu kokouksen koostumuksesta johtuen tuomituksi enemmän kuin muut valtiot yhteensä. Siis, enemmän kuin esimerkiksi omaa väestöään surmannut Syyria tai kansaansa alistavat Turkki, Iran ja Pohjois-Korea!

Onko tällaisella poliittisella näytelmällä enää mitään merkitystä, kun se esimerkiksi on voinut ilmaista mielipiteenään, että Jerusalemin Temppelivuori on pyhä vain muslimeille eikä juutalaisilla ole mitään historiallista yhteyttä sinne. Kas´ kummaa, minkä kansan temppeleistä paikka on saanut nimensä, voidaan kysyä!

Onneksi yleiskokous toimii vain maailmanjärjestön neuvotteluelimenä ja vain harvoissa asioissa sillä on päätösvalta. Muuten kokouksen tehtävänä on neuvoa, suositella ja toimeenpanna suosituksia.

Viimeinen sana YK:ssa on järjestön korkeimmalla elimellä eli turvallisuusneuvostolla, jonka päätökset sitovat kaikkia jäsenmaita. Turvallisuusneuvostossa on 15 jäsenmaata, joista viisi on pysyvää.

Turvallisuusneuvostossa Israelin asema on yleiskokousta yleensä vahvempi, kun veto-oikeuden omaava pysyvä jäsenmaa Yhdysvallat asennoituu Israelia kohtaan muita maita myötämielisemmin.

Viime viikolla Israelin ääni pääsi Turvallisuusneuvostossa paremmin esille, kun neuvoston amerikkalainen puheenjohtaja oli palestiinalaiskysymystä käsiteltäessä kutsunut Gazan rajan tuntumassa asuvan israelilaisnaisen kuultavaksi.

Tämä aloitti puheenvuoronsa jäsenmaiden edustajille osoittamallaan kysymyksellä: ”Oletteko milloinkaan joutuneet juoksemaan henkenne edestä suojaan? Kun minä kuulen hälytyssireenin ulvovan, minulla on viidestä kymmeneen sekuntia aikaa etsiä itselleni suojaa ennen kuin kuulen räjähdyksen. Aikooko turvallisuusneuvosto milloinkaan tuomita nämä iskut?”, oli israelilaisnaisen suorasukainen viesti.

Sitten hän kuvasi neuvostolle miltä tuntuu elää terrorin ja raketti-iskujen uhatessa arkea. ”Miten te reagoisitte, jos terroristit soluttautuisivat maittenne puolelle tai raketteja lentäisi lähes päivittäin siviilikohteisiinne?”

Jäsenvaltioiden edustajat kuuntelivat israelilaisnaista mutta eivät suostuneet keskustelemaan hänen kanssaan, vaan hänen poistuttuaan jatkoivat palestiinalaiskysymyksen käsittelemistä kahden valtion ratkaisun pohjalta.

———-

Israel koki viime viikolla takaiskun, kun Belgian Haagissa istuvan kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n pääsyyttäjä totesi, että on syytä epäillä Israelin suorittaneen palestiinalaisalueilla sotarikoksiksi katsottuja tekoja.

Päätös perustuu palestiinalaishallinnon viisi vuotta sitten vaatimaan tutkintapyyntöön. Israel reagoi voimakkaasti tähän rikostuomioistuimen mielipiteeseen, mikä ääritapauksessa voisi johtaa israelilaisten poliitikkojen ja upseerien joutumiseen syytteeseen sotarikoksista.

Israel, joka ei ole kansainvälisen rikostuomioistuimen jäsen, on todennut julkisuuteen antamassaan lausunnossa, että vain itsenäiset valtiot voivat vaatia rikostuomioistuimelta tutkimusta ja että myös Israelilla on noihin samoihin kiistanalaisiin palestiinalaisalueisiin samat lailliset vaatimukset. Israel myös muistuttaa, että sillä on palestiinalaisten kanssa tehty kansainvälisesti tunnustettu sopimus kiisteltyjen alueiden kohtalosta, mihin ratkaisun on löydyttävä suorissa kahdenvälisissä neuvotteluissa.

Israelin vastauksessa todetaan lisäksi, että kansainvälinen rikostuomioistuin on lausunnollaan ottamassa osapuolilta päätösvallan kysymyksessä kiistanalaisista alueista.

Pääministeri Netanjahu puhisi kiukusta, kun hän totesi ICC:n muuttavan ratkaisua odottavan palestiinalaiskysymyksen rikosoikeudelliseksi asiaksi. ”Onko se sotarikos, kun juutalaiset asuvat kotimaassaan, isiensä maalla”, oli Netanjahun osoittama viesti Haagin tuomioistuimelle, samalla kun hän lupasi valjastaa tähän asiaan kaiken Israelista löytyvän laillisen osaamisen.

Monet muut poliitikot ja viranomaiset vakuuttivat luottavansa Israeliin oikeusvaltiona sekä armeijan kykyyn ja osaamiseen tunnistaa ja tuomita maan sotilaiden tekemiset, samalla vakuuttaen, etteivät he sotarikoksia ole tehneet.

Palestiinalaishallinto ilmaisi tietysti tyytyväisyytensä ja piti pääsyyttäjän lausuntoa tervetulleena.

Vuonna 1989 perustettu ICC tutkii ja asettaa syytteeseen henkilöitä, joiden epäillään syyllistyneen erityisen vakaviin kansainvälisiin rikoksiin. ICC:n toimivaltaan kuuluu kansanmurhat, rikokset ihmisyyttä vastaan, sotarikokset ja hyökkäyssodat.

———

Näin vuoden lopulla on tapana julkaista erilaisia tilastoja, niin nyt myös Israelissa, minne itsenäisyyden seitsemän vuosikymmenen aikana on viimeisimmän tiedon mukaan saapunut kaikkiaan 3.3 miljoonaa maahanmuuttajaa. Heistä vajaa puolet on muuttanut 1990-luvulta lähtien, mikä selittyy entisestä Neuvostoliitosta tapahtuneesta suuresta muuttoaallosta.

Maahanmuutto Israeliin jatkuu edelleen tasaisena virtana, vaikka vaihteluja on, johtuen lähinnä Israelin omasta turvallisuustilanteesta mutta myös juutalaisvastaisuuden leviämisestä maailmalla.

Kuluvan vuoden maahanmuuton lasketaan päätyvän lähes 35.000:een.

Tilastoista ilmenee myös se tosiasia, että 850.000 juutalaista pakotettiin Israelin itsenäistymisen seurauksena lähtemään asuinsijoiltaan eri puolilla Lähi-itää ja joutuivat jättämään taakseen kaiken omaisuutensa.

Erityisesti Irakin ja Iranin juutalaiset olivat hyvin varakkaita ja omistivat mm kiinteistöjä, maata sekä yrityksiä. Tuon juutalaisten jälkeensä jättämän omaisuuden on nykyrahassa arvioitu yli sadaksi miljardiksi euroksi.

Parlamentti Knesset sääti vuonna 2010 lain, minkä mukaan juutalaisten menettämän omaisuuden korvaaminen tulee sisältyä mahdollisiin rauhanjärjestelyihin arabivaltioiden kanssa.

———

Joulu on valonjuhlana yhä enemmän alkanut näkyä myös Israelissa, missä se tänä vuonna asettuu Hanukan kanssa samoille alkupäiville. Juutalaisen ajanlaskun mukaan Hanukan juhlapyhä alkaa kislev-kuun 25. päivänä auringon laskiessa, kuten juuri eilisiltana, ja pyhää vietetään kahdeksan päivän ajan.

Hanuka on loma-aikaa, toistensa luona vierailua sekä lahjojen antamisen aikaa. Pyhää vietetään kreikkalais-helleenien makkabealaiskapinassa häpäisemän Jerusalemin temppelin takaisinvaltaamisen ja uudelleenvihkimisen muistona.

Hanuka on hepreaa ja tarkoittaa uudelleenvihkimistä. Siihen liittyy temppelistä löytynyt pieni määrä pyhää öljyä, mikä ihmeenä paloi kahdeksan päivän ajan. Siksi Hanukan ensimmäisenä iltana kodeissa sytytetään yksi kynttilä, toisena kaksi jne. kunnes kahdeksan päivän aikana on poltettu kaikkiaan 44 kynttilää.

Mutta Hanukan lomakaudella israelilaiset pyrkivät myös hakeutumaan lähinnä arabikristittyihin kaupunkeihin ja taajamiin aistiakseen sitä joulun ajan tunnelmaa, mitä näihin aikoihin lähimpänä löytyy Euroopan kaupungeista.

Israelin televisio näytti juuri viime viikolla, miten mm Nasaretin kaupunki ja ympäröivät kristityt kylät varautuvat israelilaisten joulumatkailuun. Hotellit ja majatalot ovat virittäytyneet juhlakuntoon, koristeet ovat kuin satukirjoista, ruokalistat on suunniteltu moneen eri makuun ja oheisohjelmaa on riittämiin.

Ja onhan jopa Jerusalemissa näkynyt kamelilla ratsastava joulupukki.

Erilaisista kalentereista johtuen Pyhässä maassa kirkkokunnat viettävät tänä vuonna joulua kolmena eri ajankohtina: läntinen kirkko joulukuun 25., kreikkalais-ortodoksinen tammikuun 7. ja armenialainen kirkko tammikuun 18. päivänä.

Ja lopuksi: Israelin lehdistö, kuten lehdistö ei muuallakaan, ole säästellyt palstatilaa kertoessaan Suomen uudesta naisjohtoisesta hallituksesta. Nuoret puoluejohtajat ovat myös sukupuolensa lisäksi olleet suuren huomion kohteina ja Israelin hyvin miesvaltaisessa politiikassa heidät on nostettu esimerkkinä esille.

Israelin johtava päivälehti Maariv jopa valitsi Suomen uuden pääministerin Sanna Marinin viikon naiseksi, mikä on melkoinen valinta, kun monet vaaleihin valmistautuvat ehdokkaat ovat eri medioissa näkyvästi esillä.

Hyvät ohjelmani kuuntelijat; haluan toivottaa teille rauhallista ja siunattua joulua!