Älä usko hypetystä Länsirannan ”annektoinnista”

Toimenpidettä kuvataan laajalti Israelin ”annektoimiseksi”. Liittämisellä (annektointi) on kuitenkin tarkka merkitys kansainvälisessä oikeudessa: Yhdelle valtiolle kuuluvan alueen väkivaltainen pakkoliittäminen toisen valtion alueeseen.

Alue, johon Israel pyrkii soveltamaan lakejaan, ei ole laillisesti minkään toisen valtion aluetta. Yhdysvallat ja Euroopan Unioni eivät tunnusta Palestiinan valtion olemassaoloa, ja Israelin suvereniteetilla alueeseen on parempi oikeutus, kuin millään muulla valtiolla.

Viimeisten 53 vuoden aikana juutalaiset ovat palanneet Juudean ja Samarian alueille, joista jordanialaiset olivat etnisesti puhdistaneet heidät vuonna 1949.

Viisi vuosikymmentä palestiinalaiset ovat järkähtämättömällä ehdottomuudella torjuneet kaikki rauhanehdotukset ja niihin sisältyvät tarjoukset omasta valtiosta.

Näiden vuosikymmenien jälkeen on vaikea väittää, että näiden yhteisöjen oikeudellisen sääntelyn on pysyttävä ratkaisemattomassa epävarmuuden tilassa, kunnes kauaskantoinen rauhansopimus saadaan allekirjoitetuksi.

Aiemmat rauhanpyrkimykset ovat perustuneet moraalisesti vastenmieliseen ja epäkäytännölliseen oletukseen, jonka mukaan Palestiinan valtion perustaminen edellyttää kaikkien juutalaisten karkottamista sen alueelta.

Israelin lainsäädännön soveltaminen ei vaikuttaisi palestiinalaisten kohteluun. Länsirannalla palestiinalaiset eläisivät yhä palestiinalaishallinnon alaisina.

Israelin toimenpide voi pikemminkin auttaa tuomaan palestiinalaisjohtajat neuvottelupöytään, koska se osoittaisi heille, että neuvotteluista kieltäytyminen heikentäisi palestiinalaisjohtajien neuvotteluasemaa.

Referaatin lähde: JCPA Daily Alert uutiskirje 24.6.2020 / Eugene Kontrovich: Don’t buy the ”Annexation” hype (WSJ 23.6.2020)

Professori Eugene Kontrovich on George Mason Yliopiston alaisen Antonin Scalia Law Schoolin Lähi-idän ja kansainvälisen oikeuden keskuksen johtaja.