Rony Smolar – Israel-uutisviikko 27.1.2020
Israel paistatteli viime viikolla kansainvälisessä valokeilassa, kun lähes 50:n eri valtion päämiehet olivat kokoontuneina juhlatapahtumaan Jerusalemissa. Aiheena oli kaikille yhteinen; toisen maailmansodan aikana tapahtunut juutalaisten kansanmurhan muistaminen sekä muistuttaminen maapallolla yleistyneestä antisemitismistä eli juutalaisvastaisuudesta.
Saapuvilla ollut suuri ja vaikutusvaltainen vierasjoukko sekoitti Israelin arjen ja liikenteen neljän päivän aikana melkoisesti, kun muutaman minuutin välein laskeutuneet tärkeiden vieraiden lentokoneet keskeyttivät muun ilmaliikenteen ja kun sen jälkeen pitkät autosaattueet tuon tuosta katkaisivat liikenteen Tel Avivin ja Jerusalemin välisellä moottoritiellä sekä Jerusalemin kaupungin sisällä.
Muutenkin tiukat turvatoimet kiristyivät entisestään huippujohtajien Venäjän presidentti Vladimir Putinin ja Yhdysvaltojen varapresidentin Mike Pencen koneiden laskeuduttua muutaman minuutin välein. Viranomaisten mukaan maata valvottiin tuolloin tehostetusti niin ilmasta, maalta kuin mereltä käsin. Ovathan välimatkat maantieteellisesti pienessä Israelissa hyvin lyhyet ja ilmatila pieni.
Itse ohjelma liikutti noiden päivien aikana vieraita lähinnä Jerusalemissa, Israelin presidentin juhlavastaanotolta entisten neuvostosotilaiden ja Leningradin pitkän piirityksen muistomerkin paljastamistilaisuuteen ja edelleen pääjuhlaan holokaustin uhrien muistokeskukseen Yad Vashemiin. Ja ohjelmien väliin mahtui johtajien kahdenvälisiä tapaamisia.
Vieraat toteuttivat myös omia ohjelmiaan, mikä juoksutti turvamiehiä paikasta toiseen eikä lieviltä välikohtauksilta vältytty. Presidentti Putin kävi toivomuksensa mukaisesti palestiinalaishallinnossa olevassa Betlehemissä ja tapasi siellä palestiinalaisten presidentin Mahmud Abbasin ja myöhään samana iltana Ranskan presidentti Emmanuel Macron tapasi Abbasin palestiinalaisten hallintopääkaupungissa Ramallahissa.
Englannin kruununprinssi Charlesilla oli yksityinen syy tutustua Jerusalemin ympäristöön ja erityisesti kaupungin itäpuolella sijaitsevaan Maria Magdalenan kirkkoon, minne hänen isoäitinsä, siis prinssi Philipin äiti on haudattu. Kreikkalaissyntyistä ja myöhemmässä elämänvaiheessa nunnaelämään vihkiytynyttä prinsessa Alicea kunnioitetaan Israelissa vanhurskaana kansakuntien joukossa, sillä toisen maailmasodan aikana hän pelasti Kreikassa juutalaisia natsi-Saksan miehitykseltä.
Prinsessa Alice kuoli jo vuonna 1969 ja haudattiin tuolloin Windsorin linnan maille, kunnes vuonna 1988 omaiset täyttivät hänen toivomuksensa ja lopulliseksi hautapaikaksi tuli Öljyvuoren rinteellä sijaitseva ortodoksikirkko.
Presidentti Putinin ja neuvostoveteraanien läsnäolon lisäksi Venäjä oli Jerusalemin eri muistotilaisuuksissa poikkeuksellisen näkyvässä osassa, kun myös avaruudesta lähetetty viesti yllätti juhlavieraat. Nimittäin, kansainvälisellä avaruusaluksella olevan kahden venäläiskosmonautin itsestään Jerusalemiin lähettämässä kuvassa oli venäjän- ja englanninkielinen viesti: ”Myös me muistamme!”
Vaikka presidentti Putin viipyi vain vajaan vuorokauden, oli hän Jerusalemissa suurimman huomion kohteena, sillä muisto- ja juhlapäivien tapahtumat oli ajoitettu neuvostojoukkojen toisen maailmansodan loppuvaiheessa vapauttaman natsi-Saksan Auschwitzin keskitys- ja tuhoamisleirin 75-vuosipäivän muistamiselle.
Isäntänä toimineen Israelin presidentin Reuven Rivlinin puheen lisäksi päätilaisuudessa keskeisen puheen piti Putin, joka Puolan harmiksi on pyrkinyt kirjoittamaan toisen maailmansodan historian uusiksi. Siksi valmistautuminen tuohon muistotilaisuuteen ei sujunut ilman poliittisia kiistoja. Nimittäin, Puolan presidentti Andrzej Duda perui osallistumisensa, koska hänelle ei ollut varattu mahdollisuutta puhua, toisin kuin Putinille.
Israelilaiset isännät pahoittelivat Puolan presidentin päätöstä mutta olivat jo tilaisuuden suunnitteluvaiheessa ilmoittaneet varaavansa puheenvuorot vain sodan voittajavaltioiden sekä Saksan päämiehille.
Presidentti Dudan tyytymättömyys ulottui myös muistotilaisuuden pitopaikan valintaan, sillä hän oli toivonut tämän korkean tason kansainvälistä tapahtumaa vietettävän Puolan maaperällä, missä Auschwitzin leiri sijaitsi.
Mutta kahdessa eri muistotilaisuudessa Auschwitzissa ehti jo viime viikolla vierailla kaksi huomiota herättänyttä merkittävää ryhmää; yli sadasta hengestä koostunut eurooppalaisten parlamentaarikkojen joukko sekä 60-jäseninen islamin kansainvälinen johto. Heidän joukossaan oli mm Saudia Arabian pyhässä Mekkan kaupungissa vaikuttava tohtori Mohammed al-Issa, joka on myös Saudi Arabian entinen oikeusministeri.
Hiljennyttyään leirin uhrien muistomerkillä muslimijohtajat julistivat yhdessä, että maailman tulee yhdessä toimia, jotta eivät toisen maailmansodan kauheudet enää milloinkaan toistuisi.
Israelissa huomioitiin myös Arabiemiirikuntien ulkoministerin Abdullah bin Zaidin lausunto, missä hän korosti holokaustin uhrien muiston vaalimista kehottaen samalla kansainvälistä yhteisöä taistelemaan rasismia, vihaa sekä ääriajattelua vastaan.
Ulkoministeri Zaidin lausunto on Israelissa tulkittu arabimaailman merkittävänä muutoksena suhteessa juutalaisiin ja Israeliin, mikä näyttää jättävän Iranin yksin kieltämään holokaustin.
Neuvostojoukkojen vapauttaman Auschwitzin leirin varsinainen vuosipäivä on tänään, tammikuun 27. ja siksi olen tässä ohjelmassa keskittynyt tuohon päivään liittyviin tapahtumiin.
Tuota vapautuksen historiallista tapahtumaa muistetaan leirin paikalla tänään, kun sinne saapuu joukko Euroopan johtajia, myös presidenttimme Sauli Niinistö.
Tuossa tilaisuudessa presidentti Dudan uskotaan painottavan Puolan näkemystä toisen maailmansodan tapahtumiin.
Suomessa tätä päivää on vuosia kunnioitettu muistotilaisuudessa, jonka järjestäjänä on toiminut Holokaustin uhrien muistojärjestö HUM. Tilaisuutta on yleensä kunnioittanut joko presidentti tai joku hallituksemme ministereistä, ja kunniavieraina ovat olleet holokaustista Suomeen päätyneitä selviytyjiä, joista kaksi elää yhä keskuudessamme.
Tänä iltana Säätytalolla järjestettävässä tilaisuudessa juhlapuheen pitää ulkoministeri Pekka Haavisto ja muita puhujia ovat mm Israelin, Puolan ja Saksan suurlähettiläät.
Erityisesti Saksan edustajan puhetta on yleensä kuunneltu tarkalla korvalla. Näin tapahtui myös tuossa Jerusalemin tilaisuudessa, kun Saksan presidentti Frank-Walter Steinmeyer astui juutalaisten kansanmurhan muistomerkin sekä suuren juhlayleisön eteen.
Nöyränä esiintyneen Steinmeyerin puhe oli heti aluksi tunteikas, kun hän totesi Auschwitzin vapautuksen vuosipäivänä seisovansa Saksan presidenttinä syyllisenä yleisön edessä, missä paikalla oli myös kansanmurhasta selvinneitä.
”Tältä paikalta tunnustan maani syyllisyyden ja vastuun kuuden miljoonan juutalaisen järjestelmällisestä murhaamisesta ihmiskunnan suurimmassa rikoksessa”, sanoi Saksan presidentti.
Lisäksi hän avoimesti myönsi, ettei nyky-Saksa ole täysin oppinut menneestä vaan juutalaisvastaisuutta esiintyy maassa eri muodoissa. Mutta hän samalla vakuutti maansa kantavan vastuunsa historiasta sekä suojelevan maan juutalaisväestöä ja seisovan Israelin rinnalla.
Hän päätti puheensa hepreaksi lausumaansa juutalaiseen siunaukseen: Kiitetty olet sinä Herra, meidän Jumalamme, Maailmankaikkeuden kuningas, joka olet pitänyt meidät hengissä, ravinnut meidät ja tuonut meidät tähän hetkeen.
Lähes 50:n valtion kokoontuminen Jerusalemissa päättyi yhteiseen sitoutumiseen – taisteluun antisemitismiä vastaan.
Muutamaksi päiväksi syrjään väistynyt Israelin kuohuva sisäpolitiikka palasi juhlatapahtumien loppumetreillä takaisin näyttämölle, kun Yhdysvaltain varapresidentti Pence Jerusalemissa yllättäen kutsui pääministeri Netanjahun sekä oppositiojohtaja Gantzin täksi päiväksi Washingtoniin.
Keskustelujen aiheeksi ilmoitettiin presidentti Donald Trumpin hallinnossa pitkään valmistellun ja vuosisadan rauhansuunnitelmaksi nimetyn aloitteen tuleva, mahdollisesti jo tällä viikolla, tapahtuva julkistaminen.
Ajankohta kutsulle on kuitenkin ihmetyttänyt lähestyviin vaaleihin valmistautuvia israelilaisia ja erityisesti kansanedustajia, joiden tällä viikolla on määrä käsitellä Netanjahun pyytämää syytesuojaa. Siksi oppositiojohtaja Gantzin uskottiin aluksi torjuvan tuon kutsun.
Mutta hän päätti kuitenkin hyväksyä kutsun Valkoiseen taloon, sillä liittolaismaan johtajan kutsusta ei olisi voinut kieltäytyä. Gantz ei kuitenkaan aikoisi sinne Netanjahun kanssa yhdessä, vaan erillisestä tapaamisesta on jo sovittu. Yhdessä hän Netanjahun kanssa ja vielä kokemattomana ”oppipojan” asemassa olisi antanut tälle etulyöntiaseman amerikkalaishallinnon silmissä.
Mutta mielenkiintoista on seurata, miten presidentti Trump suhtautuu Netanjahun poliittiseen kilpakumppaniin, kun amerikkalaispresidentti tiedetään Netanjahun kannattajaksi. Siten myös rauhansuunnitelman ulostuloa juuri ennen Israelin vaaleja on pidetty Trumpin kädenojennuksena Netanjahulle, joka israelilaisten äänestäjien silmissä nähdään hallitsevan rauhansuunnitelmasta aiheutuvan kansainvälispoliittisen pelin.
Suunnitelmasta on viime päivinä tihkunut joitakin tietoja, jotka palestiinalaisjohto on jo ehtinyt ampua alas, sillä niiden uskotaan sisältävän aluejärjestelyjä Jordanjoen länsirannalla ja vahvistavan yhdistyneen Jerusalemin Israelin pääkaupunkina. Presidentti Abbas julistikin, ettei halua kuulla suunnitelmasta mitään.
Pahantuulinen Abbas arvosteli muutenkin Jerusalemiin kokoontuneita kansainvälisiä johtajia, joista vain harvat kävivät palestiinalaishallinnon puolella, puhumattakaan, että olisivat julkisesti ottaneet kantaa kahden valtion ratkaisun puolesta.
Myös Israelissa on suhtauduttu hyvin varovasti rauhansuunnitelmaan, sillä sen pelätään mahdollisten alueluovutusten seurauksena sisältävän luopumista joistakin Länsirannalla olevista juutalaisista siirtokunnista. Se ei kuitenkaan tule olemaan kovin helppoa, sillä Israelin oikeisto nojaa kannatuksensa juuri siirtokuntien asukkaisiin.
Armeija onkin viime päivinä valmistautunut levottomuuksien varalle Länsirannalla.
Ja lopuksi:
Toissaviikon rankkasateet aikaansaivat suuret vahingot sekä kiusallisen julkisuuden Israelin eteläosissa sijaitsevassa lentotukikohdassa. Nimittäin, suojakatoksissa olleet kolme huippuhävittäjää olivat jääneet tulvavesien armoille, kun tukikohdan suojavallit olivat pettäneet. Sen seurauksena koneet juuttuivat syvään sadeveteen, mistä aiheutui kymmenien miljoonien vahingot.
Ilmavoimien kannalta tapahtuman teki kiusalliseksi se, että lehtikuvissa näkyi, miten maailman parhaimpiin ilmavoimiin lukeutuvan maan kalliit hävittäjät olivat puutteellisesta valvonnasta ja suunnittelusta johtuen lähes ohjaamoa myöten vedessä.
Samalla kun tapahtumaan etsitään syyllisiä, niin korjaus- ja huoltotyöt ovat täydessä käynnissä. Koneet palannevat noin kuukauden kuluttua taivaalle.
Ja lopuksi tiedotus: Tulevana torstaina klo 16.30, kuten tulevien kevätkuukausien viimeisenä torstaina, lähetetään uusi Israelin horisontista-niminen ohjelma, missä yhdessä vieraani kanssa tarkastelemme Israelia ja sen lähiympäristöä. Ohjelma uusitaan lauantaiaamuna klo 7:ltä.