Rony Smolar – Israel-uutisviikko 15.8.2022

Runsas viikko sitten käyty kiivas kolmen vuorokauden tulitaistelu Israelin ja Gazassa vaikuttavan iranilaismielisen terroristijärjestön Jihadin välillä osoitti jälleen kerran, ettei Israel salli Iranin uhkaa rajoilleen. Siitä selväsanaisesti varoitti puolustusministeri Benny Gantz heti taistelujen päätyttyä toteamalla, että Israelilla on kaikilla rintamilla, Gazasta aina Iraniin, täysi valmius puolustautua. Se onkin näkynyt Jordanjoen länsirannalla päivittäin tapahtuvina iskuina ja ratsioina, kun Israel etsii ja tuhoaa siellä terroristipesäkkeitä.

Myös pääministeri Jair Lapid painotti Israelin oikeutta puolustautua mutta vetosi samalla Gazan asukkaisiin myös rauhallisen rinnakkaiselon puolesta.

–       Israelilla on vahva armeija ja kykenemme kaikissa olosuhteissa puolustautumaan. Mutta voimme myös tarjota työpaikkoja ja parempaa elämää niille, jotka ovat valmiita elämään kanssamme sovussa.

Lapidin sanat tulkittiin myönnytykseksi Gazaa hallitsevalle toiselle islamistiselle ja lännessä terroristiseksi todetulle liikkeelle, Hamasille, joka aiemmista yhteenotoista poiketen päätti tällä kertaa jättäytyä taistelujen ulkopuolelle. Siten Benjamin Netanjahun johtama oppositio piti Lapidin sanoja voittona vuosia Israelin uhkana olleelle Hamasille, jonka Iranin tukema politiikka tähtää Israelin hävittämiseen.

Toisaalta Netanjahu tällä kertaa hyvin poikkeuksellisesti kehui Lapidin hallituksen sekä Israelin armeijan johdon sekä sotilastiedustelun onnistuneita toimia satoja raketteja Israeliin ampunutta Jihadia vastaan. Iskujen seurauksena Israel arvioi Jihadin menettäneen muutaman johtajansa lisäksi maanalaisia asevarastoja sekä liikkeen infrastruktuuria. Sen lisäksi Jihadin ja Hamasin ennestään kireiden suhteiden arvellaan huonontuneet.

Samalla kun Israel iski Jihadia vastaan Gazassa, niin järjestö joutui ottamaan vastaan iskuja myös Jordanjoen Länsirannalla, erityisesti Jeninin kaupungin alueella, mikä on muuttunut palestiinalaisten ääriainesten pesäkkeeksi.

Israelin lehdistössä on viime päivinä ollut pohdintoja siitä, mitä aseensa piilossa nyt pitänyt ja siitä itsensä voittajana näkevä Hamas odottaa tai vaatii hyvitykseksi Israelilta. Todennäköisimpänä pidetään lisääntyviä työpaikkoja Israelin puolelta.

Israelista löytyvä työpaikka on Gazan väestölle muuttunut elinehdoksi mutta silloin raja-alueen edellytetään säilyvän rauhallisena. Israel ei salli turvallisuutensa tulla uhatuksi ja sen Hamas hyvinkin tietää. Toisaalta Hamas pyrkii kehittämään aseistustaan mm salakuljettamalla Egyptistä aseenosia ja koneita, kun todennäköisin vihollinen on edelleen Israel.

Mutta Israelin maltillistuva suhtautuminen terroristijärjestönä pidettyyn Hamasiin saattaa palestiinalaiskysymyksessä johtaa kahden sijasta kolmen valtion ratkaisuun. Tällöin Jordanjoen Länsirannasta erillään oleva ja omaa itsenäistä politiikkaa ajava Gaza etenee Israelin avulla Länsirannan Ramallahissa pääpaikkaansa pitävän virallisen palestiinalaishallinnon rinnalle jakamaan kiisteltyä aluetta Israelin kanssa. Tai pahimmillaan Hamas saattaisi korvata täysin tuon virallisen palestiinalaishallinnon, sillä järjestöllä löytyy Länsirannalla paljon kannatusta.

Se vaatisi Israelilta kuitenkin melkoista politiikan muutosta, sillä Israelia sitoo monet sopimukset palestiinalaishallinnon kanssa, kun taas Hamasin politiikkana on ollut islamilaisen valtion perustaminen, mikä ei toisi Israelille rauhaa. Onhan Israel joutunut käymään useita tiukkoja yhteenottoja 15 vuotta Gazaa hallinnoinutta Hamasia vastaan, viimeksi keväällä vuosi sitten.

Jos Hamas näkee asemansa nyt vahvistuneen, niin myös pääministeri Lapidin suosio näyttää tuon juuri käydyn yhteenoton seurauksena vahvistuneen. Se näkyy viimeisimmässä mielipidemittauksessa, missä hän selvästi on tavoittanut Netanjahun pitkään jatkunutta selkeätä etumatkaa. Vaalien lähestyessä se on Netanjahun vastaiselle oppositiolle hyvä tieto mutta kantaako se marraskuun ensimmäisenä pidettäviin vaaleihin, on jo toinen kysymys.

Viidennet vaalit vajaassa neljässä vuodessa voisi hyvinkin törmätä israelilaisten vaaliväsymykseen, mutta lähinnä poliittista keskustaa edustavien pääministeri Lapidin ja puolustusministeri Gantzin hyvää yhteistyötä on kehuttu erityisesti uusien vaihtoehtojen tuomisesta päivänpolitiikkaan. Niistä saattaa tulla varteenotettavaa haastetta tutuksi tulleen Netanjahun oikeistolaiselle ja ristiriitaisia tunteita herättäneelle politiikalle.

Selvää kuitenkin on, että vaaleja lähellä käyty ja Israelin kannalta hyvin päättynyt sotiminen Gazassa pönkittää Lapidin johtajuutta, sillä hänen paineensietokykyään ei aikaisemmin oltu koeteltu. Sen lisäksi hän on politiikassa suhteellisen nuori ja rintamakokemusta hänelle on kertynyt lähinnä rintamakirjeenvaihtajana. Mutta hyvänä esiintyjänä ja selkeänä puhujana tunnettu Lapid on rohkeasti asettunut pitkäaikaisen pääministerin Benjamin Netanjahun haastajaksi.

Viimeisimmässä mielipidemittauksessa suosituimpana pääministeriksi jatkaa edelleen Netanjahu 42%:lla mutta Lapid on 31%:lla onnistunut kuromaan eroa umpeen. Samanaikaisesti 70% vastanneista oli sitä mieltä, että Lapid oli johtanut tuon Gazan tilanteen onnistuneesti.  Samasta syystä myös Lapidin johtama puolue on lisännyt kannatustaan, mikä samalla on kohentanut myös Gantzin johtaman puolueen asemaa. Eikä ihme, että nämä puolueet ovat tulevia vaaleja silmällä pitäen päättäneet liittoutua.

Mutta menestyksellä on hintansa ja sen on Lapid saanut kokea. Nimittäin hän on viime aikoina saanut tappouhkauksia, joihin turvallisuusviranomaiset ovat suhtautuneet erittäin vakavasti. Näyttää siltä, että Netanjahuun lähes sokeasti uskovat näkevät suosiota keränneessä Lapidissa vakavan haastajan, jonka jotkut eivät halua päätyvän vaalien voittajaksi.

Mutta oli vaalivoittaja sitten kuka tahansa ja vaalilupaukset miten puoleensa vetäviä tahansa, niin keskeiseksi vaaliteemaksi tulevat maan talous sekä elinkustannusten kohoamisen pysäyttäminen. Lähes puolet mielipidetiedusteluun vastanneista piti äänestyspäätöksessään tärkeimpänä juuri puolueiden talousohjelmaa. Toiseksi tärkeimpänä he pitivät valitsemansa puoleen johtajan henkilöllisyyttä ja mainetta, missä esille tullee paljon julkisuutta saanut Netanjahun paraikaa käymä korruptio-oikeudenkäynti.

Lapidin johdolla hallitus on palestiinalaisten suhteen sopivasti osannut painaa jarrua ja välillä kaasua. Nimittäin armeija on viime kuukausina tehostanut operaatioitaan Länsirannalla toimivia terroristipesäkkeitä vastaan pidättämällä ja jopa eliminoimalla kanssaan tulitaisteluun haastaneita aseellisia. Jopa israelilaista tieliikennettä kivittävät palestiinalaiset ovat saaneet tuntea Israelin entistä voimakkaammat vastatoimet.

Mutta vastaavasti Israel on päättänyt helpottaa Länsirannan palestiinalaisten matkustamista ulkomaille siten, että jatkossa se voi tapahtua Israelin kautta eikä naapurimaasta Jordaniasta, jonne rajanylitys on todettu byrokraattiseksi ja hankalaksi. Israel on nyt avaamassa ulkomaille matkustaville Länsirannan palestiinalaisille mahdollisuuden lentää maan eteläosassa sijaitsevalta Ramonin lentokentältä Turkkiin, mistä voivat jatkaa muualle. Tämä mahdollisuus avautui Israelin ja Turkin sovittua alkukesällä suhteidensa kohentamisesta. Kaksi turkkilaisyhtiötä aloittaa elokuun lopulla kahdesti viikossa lennot Istanbuliin ja Antalyaan.

Ja sama liennytys näkyy myös Gazaan myönnettyjen työlupien määrässä, aluksi ne olivat 5000:lle, sitten 10.000:lle ja nykyisin 17.000:lle gazalaiselle. Ja jos tilanne Gazan rajalla säilyy rauhallisena, niin seuraavaksi puhutaan jo kymmenistä tuhansista työluvista, mikä muodostaa merkittävän elinehdon lähes kurjuudessa elävälle väestölle. Ja myös Israel tarvitsee tuota työvoimaa.

Mutta kuten kokemus on osoittanut, niin perivihollinen Iran pyrkii hämmentämään tilannetta Israelin rajoilla ja siten pienikin rajaselkkaus saattaa sytyttää kiivaita tulitaisteluja ja mitätöidä vähäisimmänkin liennytyksen.

Myös Etelä-Libanonissa vaikuttavat radikaalit Hizbollahin joukot ovat avoimesti ryhtyneet ärsyttämään Israelin pohjoisia taajamia, jotka sijaitsevat lähes raja-aidassa kiinni. Nimittäin Hizbollah on pystyttänyt Libanonin puolelle korkeita tarkkailutorneja, joista käsin aseistetut seuraavat israelilaisten arkea levittäen samalla uhmakasta propagandaansa.

Suhteet Libanonin kanssa ovat muutenkin kireät, mikä pääosin johtuu juuri iranilaismielisen Hizbollahin otteesta tämän hyvin eripuraisen naapurin politiikasta. Libanonissa väitetään vahvasti aseistetun Hizbollahin pitävän koko maata panttivankinaan samalla, kun sen Israelin rajalla toimivat joukot ovat vaarassa sytyttää sodan Israelin kanssa. Israelin ja Libanonin suhteet on kytketty vuonna 1949 Israelin itsenäisyyssodan päättäneeseen aseleposopimukseen, mutta maiden välisestä rajalinjasta kiistellään yhä tänäkin päivänä.

Kiistan kohteena on nykyisin Israelin ja Libanonin välisen merirajan vetäminen sekä siihen liittyvä rannikon tuntumasta löytynyt kaasuesiintymä, jota kumpikin maa vaatii itselleen. Kiistaan on Libanonin hallituksen harmiksi liittynyt nyt myös Hizbollah, joka uhkaa Israelia sodalla, ellei Libanonin aluevaatimuksia kunnioiteta.

Toissa viikolla Hizbollah lähetti iranilaisvalmisteisia aseistettuja lennokkeja kiistellyn kaasukentän ylle mutta Israel ampui ne alas. Tuota aluekiistaa on lähes kahden vuoden ajan selvittänyt maiden välillä sukkuloinut amerikkalainen välittäjä. Libanonin hallituksen piiristä on kerrottu sovitteluratkaisun olleen jo syntymässä mutta Hizbollah, joka vaatii koko kaasukenttää Libanonille, oli sen torjunut.

Samalla kun Israelin viime neuvottelukierroksella osoittaman sovitteluhalun toivotaan lisäävän talousvaikeuksien kanssa kamppailevan Libanonin hallituksen halua päätyä sopimukseen, sovittelun uskotaan vähentävän Hizbollahin kielteistä vaikutusta. Hizbollahin eristämistä neuvotteluista edellyttää myös amerikkalainen välittäjä.

Ja lopuksi hieman ympäristöasiaa: Israelin matkani aikana luin kahdesta ajankohtaisesta ympäristö- ja ilmasto-ongelmasta, toinen Israelissa ja toinen Gazassa.

Eräässä israelilaisessa päivälehdessä ollut otsikko, ”Israel on hukkumassa jätteisiin”, sai minut uteliaaksi, sillä olin uutisviikkoraportissani aikaisemmin käsitellyt maan suurta jäteongelmaa. Viimeisimpiin tutkimuksiin tukeutunut lehtikirjoitus antoi lisätietoa ja sen mukaan Israelilta on kolmen-neljän vuoden kuluessa loppumassa tilaa uusille kaatopaikoille.

Ongelma on suuri, sillä Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen kansainvälisen järjestön eli OECD:n viimeisimpien tutkimustietojen mukaan israelilaiset tuottavat jätettä henkeä kohti noin 700 kiloa vuodessa, kun se OECD-maissa keskimäärin noin 550 kiloa. Israelilaisen tiedon mukaan maan jätteet on pääasiassa sijoitettu viiteen maan eteläosissa olevaan kaatopaikkaan, ja ne ovat nyt muutaman vuoden sisällä uhkaavasti täyttymässä eikä uusia tahdo löytyä.

Gazan ongelmana taas on se, että törmätessään Välimeren itäosan rantaan ilmastonmuutoksen seurauksena jopa kuuden metrin aallot ja talvityrskyt syövät ahtaasti asutetun rantakaistan maa-alaa ja samalla vaarantavat rannan tuntumassa ihmisten asumista sekä liikkumista. Gazassa rantaviivaa myötäilevä tie onkin monesta kohtaa sortumaisillaan, minkä lisäksi myös monet rakennukset ovat vaarassa päätyä mereen. Lisäksi uimarannat ovat pystytettyjen rantavallien seurauksena kutistuneet lähes olemattomiin, eikä rantaelämä juuri enää tarjoa vaihtelua ihmisten harmaaseen arkeen.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR