Rony Smolar – Israel-uutisviikko 9.5.2022

Nopeat ja äkkijyrkät käänteet tulivat hallitsemaan Israelin viime viikon uutistapahtumia, kun Ukrainan säälimätön sota vuosi yli äyräiden Israeliin ja muuhun juutalaiseen maailmaan. Se sai alkunsa Vladimir Putinin luottoministerin, ulkoministeri Sergei Lavrovin italialaiselle televisiolle antamasta haastattelusta, missä hän totesi, etteivät Ukrainan presidentin Vlodomyr Zelenskyin juutalaiset juuret ole esteenä, kun uusnatsit hallitsevat Ukrainaa.

Myös Hitlerillä oli juutalaista verta, lisäsi Lavrov, mikä sai sukulaisia holokaustissa menettäneen ulkoministeri Jair Lapidin raivostumaan. Tarkoittaako Lavrov todellakin, että juutalaiset tappoivat kansanmurhassa kuusi miljoonaa uskonveljeään, hämmästeli Lapid, joka luonnehti virkaveljensä kommenttia anteeksiantamattomaksi ja pöyristyttäväksi.

Juutalaiset eivät todellakaan murhanneet itse itseään, Lapid lisäsi. Hän piti juutalaisten syyttämistä ”antisemitismin ja rasismin kaikkein alhaisimpana muotona”. Myös Yhdysvallat tuomitsi Lavrovin puheet.

Haastattelussa Lavrov toisti Venäjän hyökänneen Ukrainaan juuri ”maan puhdistamiseksi natseista”. Lavrovin mukaan se, että presidentti Zelenskyi on juutalainen ei todista, etteikö hän olisi natsi.

Lavrovin käsittämätön ja järkyttävä ulostulo tyrmistytti Israelin johdon ja suututti koko kansan, sillä maassa oli juuri vietetty holokaustin uhrien vuotuista muistopäivää. Myös juutalainen maailma järkyttyi venäläisministerin lausunnosta ja piti sitä hyvin loukkaavana.

Jerusalemissa Venäjän suurlähettiläs kutsuttiin ulkoministeriöön pikaiseen puhutteluun, mikä todennäköisesti ei sujunut hyvin. Nimittäin Venäjä ei perunut Lavrovin väitettä eikä esittänyt anteeksipyyntöä, vaan Venäjän ulkoministeriö jo heti seuraavana päivänä laajensi lausuntoaan väittämällä Israelin tukevan uusnatsihallintoa Ukrainassa ja että Israelilla on siellä palkkasotureita.

Ennen uutistapahtumien seuraavaa käännettä Ukrainan presidentti Zelenskyi soitti pääministeri Bennettille onnitellakseen tätä Israelin itsenäisyyspäivänä. Samalla hän luonnehti Lavrovin sanojen tarkoittavan, että Venäjän tärkein diplomaatti syyttää juutalaisia natsien rikoksista. Zelenskyi oli Bennettin kanssa myös samaa mieltä, ettei holokaustia tule käyttää politiikan välineenä.

Ukrainan sodan seurauksena vielä viime viikon alkuun saakka mutkattomina säilyneet Israelin ja Venäjän keskinäiset suhteet lähtivät nopeasti kiristymään ja israelilaisessa lehdistössä arveltiin Lavrovin juutalaisvastaisten mielipiteiden johtavan siihen, ettei Israel enää jatkossa asennoituisi puolueettomasti nyt käytävään sotaan.

Mutta sitten tapahtui yllättävä käänne, kun itse presidentti Putin soitti Bennettille ja ilmaisi onnittelunsa Israelin itsenäisyyspäivän johdosta. Mutta Putinin yllättävä puhelu sisälsi myös muuta kuin onnentoivotusta, sillä pääministerin viraston sekä kansainvälisten uutistoimistojen mukaan Putin oli pyytänyt anteeksi ulkoministerinsä puheita.

Bennettin kerrotaan kiittäneen Putinia, että tämä selvensi asennettaan juutalaisiin ja holokaustiin. Bennett oli ilmoittanut hyväksyvänsä anteeksipyynnön, mutta Kreml ei kuitenkaan vahvistanut, pyysikö Putin ulkoministeri Lavrovin puheita anteeksi.

Sen sijaan Bennett oli puhelun aikana vedonnut Putiniin Mariupolissa Azovstalin piiritetyssä tehtaassa suojaa hakeneiden siviilien turvalliseksi evakuoimiseksi.

Lavrovin puheet jäivät hyvin outoon valoon Putinin kirjoitettua presidentti Jitzhak Herzogille osoittamassaan onnentoivotuksessa, että ”maidemme suhteet perustuvat kumpaakin kansaa hyödyttävään kasvavaan ystävyyteen sekä keskinäiseen luottamukseen”.

Israelin suhteet Venäjään ovat pääasiassa perustuneet presidentti Putinin mutkattomiin suhteisiin Israelin kahden pääministerin Benjamin Netanjahun sekä Naftali Bennettin kanssa. Vastavuoroisesti Israel on aivan viime aikoihin asti välttänyt arvostelemasta Venäjän sotatoimia suoraan eikä myöskään ole asettanut pakotteita venäläisille oligarkeille.

Viime viikon jyrkät uutiskäänteet liittyivät myös Gazaan, jonka pitkään rauhallisena pysyneen rajan rikkoutumattomuudesta kerroin viime viikolla.

Mutta myös siellä tapahtui äkkijyrkkä käänne, kun itsenäisyyspäivää viettäneiden israelilaisten keskuuteen kohdistui verinen terrori-isku, missä kolme miestä surmattiin ja neljä haavoittui, kahden tilan ollessa edelleen kriittinen. Veitsin ja kirvein iskeneet kaksi terroristia ottivat kohteekseen ortodoksijuutalaisten asuttaman taajaman Tel Avivin itäpuolelta, missä väkeä oli juhlapäivän johdosta runsaasti liikkeellä.

Tapahtumapaikalle kiirehtineet Israelin turvallisuusjoukot aloittivat kuumeisen takaa-ajon, sillä pelättävissä oli, että terroristit yrittäisivät paeta palestiinalaishallinnon puolelle rajaa. Tiedusteluviranomaiset olivat valvontakamerakuvien avulla kyenneet pian tunnistamaan iskun suorittajat, jotka olivat Länsirannan Jeninin kaupungin alueelta.

Jatkuttuaan kolme vuorokautta takaa-ajo päättyi eilisaamuna pensaikkoisessa maastossa kahden terroristin pidätykseen Israelin puolella lähellä iskun paikkaa. Turvallisuusjoukot olivat takaa-ajon alusta saakka olleet lähes varmoja, etteivät miehet ehtineet palestiinalaishallinnon puolelle, vaan piileksivät vielä Israelin puolella.

Eilinen kiinniotto tuli israelilaisille helpotuksena, vaikka seuraavaa iskua pelätään minä hetkenä hyvänsä ja missä päin tahansa Israelia.

Terroristit ovat muutaman kuukauden ajan toimineet Gazan tulisieluisen kuvernöörin, islamistisen Hamas-liikkeen johtajan Yahya Sinwarin kehotuksesta iskeä juutalaisia vastaan pelastaakseen Jerusalemin Temppelinvuorella sijaitsevan pyhän al-Aksan moskeijan juutalaisilta.

Uhmakkuudestaan tunnettu Sinwar joutunee maksamaan puheistaan, sillä Israelissa on jo julkisesti esitetty hänen saattamistaan pois päiviltä. Sinwar on viime aikoina myös sekaantunut Israelin sisäpolitiikkaan kehotettuaan Bennettin hallituksen tukena olevia arabipuolueita jättämään hallituksen ja kaatamaan sen.

Israelin ei uskota katsovan kovinkaan pitkään Gazasta johdettua terroritoimintaa, sillä armeijalla on valmiudet iskeä Gazaan. Mutta kuten vuosi sitten käyty yhteenotto osoitti, niin Gazasta on kyetty iskemään pitkälle kantavilla raketeilla syvälle Israeliin. Onko Israel tai ovatko israelilaiset valmiita tällaiseen yhteenottoon on kyseenalaista sen jälkeen, kun maa on hyvää vauhtia toipumassa koronapandemian monista rajoituksista ja ihmiset voivat nyt hengittää vapaammin?

Toisaalta alituinen terroriuhka hermostuttaa ja rajoittaa ihmisten liikkumista ja kokoontumista eikä viranomaisten vallitsevassa turvallisuustilanteessa sallima lupa kantaa henkilökohtaista asetta ole oikea ratkaisu.

Mutta levinnyt terrorismi voi helposti muuttua palestiinalaisten kolmanneksi kansannousuksi eli intifadaksi. Ensimmäinen käytiin vuosina 1987-1993 ja toinen vuosien 2000 ja 2005 välisenä aikana ja kumpikin kansannousu kesti viisi vuotta tuomatta kuitenkaan mitään ratkaisua.

Kansannousuun ajautumista Israel todennäköisesti yrittää välttää, sillä terrorismin taustalla vaanii huomattavasti suurempi uhka, Iranin sotilaallinen voimistuminen ja aseistautuminen ydinasein.

Siksi turvallisuusviranomaisten on islamin radikaalin suuntauksen leviämisen tukahduttamiseksi sekä terrorismin torjumiseksi pian löydettävä tehokkaita ratkaisuja. Radikaalien suorittamat terrori-iskut uhkaavat myös Mahmud Abbasin johtamaa palestiinalaisten maltillista valtaliikettä Fatahia, jonka suosio on jäämässä väkivaltaa lietsovan Hamasin kannattajien jalkoihin. Temppelivuorella viime aikoina nähdyt levottomuudet ovatkin juuri islamistisen Hamasin aikaansaamia. Uhkakuvaan kuuluu, että Israel pitää Hamasia juuri Iranin valtapolitiikan edistäjänä Lähi-idässä.

Mutta mikä tulee olemaan palestiinalaisten vastaus, kun Israel aikoo lähipäivinä päättää lähes 4.000 uuden asunnon rakentamisesta Länsirannan siirtokuntiin? Toisaalta Bennettin hallituksen on kerrottu harkitsevan rakennuslupien myöntämistä myös Länsirannan palestiinalaisille.

Yhdysvaltojen nykyhallinnon tiedetään vastustavan israelilaisten siirtokuntien laajentamispolitiikkaa, mitä presidentti Joe Biden on valtaantulostaan lähtien monesti toistanut. Onkin mielenkiintoista seurata hänen ensi kuussa tapahtuvaa ensimmäistä valtiovierailuaan Israelissa. Vierailun keskeisimmäksi aiheeksi uskotaan kuitenkin nousevan Iranin ydinasepolitiikka ja siihen liittyvät kansainväliset sopimusneuvottelut, joista Israelilla on Yhdysvalloista poikkeava näkemys. Pääministeri Bennett onkin toistanut, ettei mahdollinen sopimus Iranin kanssa sitoisi Israelia, vaan Israel toimisi omien turvallisuusetujensa mukaisesti.

Israelissa lehdistö on terrori-iskujen ja levottomuuksien seurauksena viime aikoina hyvällä syyllä kysynyt, käykö Israel 74 vuoden jälkeen yhä edelleen itsenäisyyssotaa? Emmekö saisi elää rauhassa, lukee lehtiotsikoissa. Sota ei ole lähes tulkoon vielä ohi, vastataan mielipidekirjoituksissa. Pohdinta on aiheellista, sillä runsaan kuukauden aikana on kaksikymmentä viatonta israelilaista surmattu ja tämän viimeisimmän iskun jäljiltä kuusitoista lasta jäi isättömäksi.

Juuri vietetyn holokaustin muistopäivän sekä kaatuneiden ja itsenäisyyspäivän kynnyksellä Israelissa on tapana julkaista väestöstä eri tilastoja. Viimeisimpien mukaan Israelissa elää 165.000 holokaustista selvinnyttä, joiden keski-ikä on 85 vuotta. Israelin valtion ja siihen johtaneissa sodissa ja väkivaltaisuuksissa on kaatunut 24.000 sotilasta ja eri turvallisuusjoukkoihin kuulunutta, minkä lisäksi terrorin siviiliuhreja on yli 4.000.

Israelin väkiluku on nyt keväällä 9.5 miljoonaa, joista 5.4 miljoonaa on maassa syntyneitä. Väestöstä viidennes on arabeja ja noin 6% muita, kuten kristittyjä ja druuseja.

Israeliin muutti viime vuonna 38.000 juutalaista, joista puolet Venäjältä ja Ukrainasta ja loput kymmenestä muusta maasta. Lapsia syntyi viime vuonna 190.000.

Maapallon 15.2 miljoonasta juutalaisesta Israelin jälkeen toiseksi eniten eli kuusi miljoonaa asuu Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Kanadassa kummassakin noin 400.000 ja Iso Britanniassa 300.000 juutalaisasukasta.

Yksityiskohtana voisi todeta, ettei maapallon juutalaisten määrä ole 83 vuoden jälkeen vieläkään palannut toisen maailmansodan kansamurhaa edeltävälle tasolle, mikä oli 16.6 miljoonaa.

Ja lopuksi: Viimeisimpien tilastojen valossa Israelissa viranomaiset pitävät maan ruokahävikkiä huolestuttavan korkeana. Hävikin arvo vuonna 2020 oli lähes viisi miljardia euroa ja määrältään kaksi ja puoli miljoonaa tonnia. Ympäristöviranomaisten mielestä tuosta poisheitetystä määrästä puolet olisi voitu pelastaa syötäväksi ravinnoksi.

Koska tuon ruokahävikin vaikutukset tuntuvat niin ilmastomuutoksena kuin elinkustannuksina, ovat viranomaiset päättäneet tarttua nopeasti tähän ilmiöön. Samalla se vähentäisi köyhyyttä sekä eriarvoisuutta.

Israelin tilastot eivät ole poikkeuksellisia, vaan ruokahävikki on yleinen ilmiö korkeasti kehittyneissä maissa. YK:n maatalousjärjestö FAO arvioi maapallon ruokatuotannosta kolmanneksen päätyvän vuosittain hävikiksi, mikä muodostaa kymmenesosan maapallon kasvihuoneilmiöstä.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR